Hyvää Joulua!

Toivotamme kaikille lokoisia lepopäiviä, rentouttavia lenkkejä, tuloksekkaita treenejä ja makoisia jouluherkkuja!

Hyvää joulua ja onnekasta vuotta 2011! God jul och gott nytt år!

Ansu, Myra & Ken

Kokeita ja kursseja

Täys treenitohina on ollut päällä, vaikka talvi tekee sitkeesti tuloaan (on näköjään tullut jo) ja hankaloittaa jälleen omalta osaltaan treenausta. Harmi että karsintakoerumba on keskellä talvea. Muuten pitäisin treenitaukoa tähän aikaan vuodesta.

Olemme käyneet marraskuussa Kentsun kanssa kahdessa tokokokeessa, ja molemmista tuli ihan hyvät tulokset. Molemmat myös antoivat tärkeää tietoa siitä, missä mennään ja mihin pitää nyt kiinnittää erityishuomiota treeneissä.

Osallistuimme myös viikonlopun kestävälle tokokurssille treenikavereidemme kanssa. Olimme pyytäneet kouluttajaksi ruotsalaisen Maria Hagströmin, joka on ollut nyt muutaman vuoden ajan Ruotsin tokomaajoukkueessa working kelpiellään. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Aina kun tällaisen jälkeen jää pohtimaan omaa treenaustaan ja saa paljon ajattelemisen aihetta, niin se on todella hyvä asia.

Marialla oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia, ja hän opettaa leikkimisen kautta pennulle monia asioita, joita voi myöhemmin hyödyntää tokossa. Jäin paljon miettimään muun muassa palkkaustapaani, joka on oikeastaan hyvin pitkälti samantyylinen, käytin sitten lelua tai namppaa. Samoin aloin miettiä entistäkin enemmän liikkeiden välejä ja sitä, miten valmistelen koiran seuraavaan liikkeeseen. Ylipäätänsä pitäisi vieläkin enemmän miettiä mitä treenaa ja miksi, missä mielentilassa haluaa koiran olevan missäkin tilanteessa jne. Siinä onkin pähkinää taas purtavaksi.

Ylipäätänsä voi sanoa, että Kentsu on todella motivoitunut hommiin, joten olen onnistunut aivopesemään sen rakastamaan tokoa. :) Mutta nyt pitäisi löytää enemmän tasapainoa meidän tekemiselle. Haastetta riittää, koska joissain asioissa pitää painaa kaasua ja toisissa jarrua. Mopo lähtee myös helposti keulimaan, jos ei ole tarkkana. Eli pitäisi löytää keinot mahdollisimman tasaiseen ”ajoon” eli kaasun ja jarrun sopivaan käyttöön. Helppoa – not. Tämä tosin taitaa olla osin lajin suola, kun kehittämisen aiheet eivät kyllä koskaan lopu.

Myra hengaili kurssilla mukana ja käytti suurimman osan ajasta lepäilyn merkeissä.

Tämän isomman, kokonaisvaltaisemman treenitapojen kehittämisen lisäksi on tietenkin meneillään aina omia pieniä erityisprojekteja. Nyt otin projektin alle tunnarin, sillä olen kyllästynyt siihen, että liike on liian ailahteleva. Kentsu tekee tarkimmin töitä silloin, kun se on pienen paineen alaisena. Heti kun tulee rentoutta mukaan, K muuttuu vähän huolettomaksi. Olen katsonut hieman läpi sormien tiettyjä juttuja, koska olen pelännyt saavani Kentsun epävarmaksi. Mähän onnistuin siinä erityisen hyvin vuoden alkupuolella, ja varmuuden takaisinsaamisessa meni oma tuskallinen tovinsa. Toki nollaaviin virheisiin on puututtu aina, mutta aika harvoin Kentsu sellaista tekee, vaikka sen asenteessa olisikin hieman korjaamisen varaa.

Nyt päätin, että tämä huolettomuus saa luvan loppua ja Kentsun on ymmärrettävä tämän olevan tärkeää. Samalla haluan todistaa itselleni, että en voi olla niin huono, ettenkö osaisi kertoa koiralle mitä haluan sen tekevän (tai lähinnä mitä en halua sen tekevän) ilman, että saan aiheutettua epävarmuutta. Pakkohan mun on osata olla rauhallinen, selkeä ja mustavalkoinen. En mä nyt voi niin huono olla. No, aika näyttää kuinka käy. :)

Olemme myös aloittaneet idarin korvaavan liikkeen harjoittelun, missä riittääkin työmaata. Olen nimittäin tarkoituksella luonut Kentsulle mielikuvan siitä, että jäävien järjestys on seiso, istu, maahan. Tästä oli iloa idarin aikana, sillä Kentsu ei kertaakaan tehnyt asentovirhettä kisoissa. Nyt alkaakin ”lystikäs” osuus, kun alan rikkoa kaavoja Kentsun päässä. Vaikeudet kulminoituvat nimenomaan istumiseen. Kentsun mielestä istumisen jälkeen ei kerta kaikkiaan kuulu seistä. Maahanmenoa en usko sen koskaan sekoittavan mihinkään, mutta istumisen ja seisomisen suhteen joudumme rikkomaan kaavoja ja tekemään kuunteluharjoituksia.



Kaikki kuvat on Maria Hagströmin kurssilta, ja kuvat on ottanut Maarit Karhu. Kiitos. :)

Pakettia kasaan

Syksy on ollut säiden puolesta harvinaisen mukava. Ihania aurinkoisia päiviä on riittänyt – tosin niistä ei ihan kamalasti pääse nauttimaan, kun on valoisan ajan töissä. Iltojen pimentyminen on ainoa negatiivinen puoli. On taas saanut etsiä valaistuja paikkoja, jotta pääsee treenaamaan.

Tässä uusimpia posekuvia Myrasta & Kentsusta lokakuulta.

Me ollaan otettu todella rennosti muutaman kuukauden ajan. Olemme treenanneet paljon palasia ja hyvin vähän kokonaisuutta, kun olemme olleet kisatauolla. Ruudun otin erikoisprojektiksi ja aloin tarkentaa paikkaa ruudussa. Kentsu siis on kyllä aina ruudussa, mutta aloin tarkentaa minne siellä haluan sen menevän. Sille on alun perinkin opetettu tietty paikka, mutta tilanne on hieman elänyt (paikkaa on muun muassa muutettu) ja paikka huononi alkukesästä, kun tein paljon kokonaisuuksia ja pysäyttelin Kentsua ruudussa vähän minne sattuu – jos näin voi asian ilmaista. :) Nyt siis treenimme ovat muodostuneet siitä, että Kentsu saa itse tarjota paikkaa ja vain oikeat tarjoamiset johtavat palkkaukseen.

Kentsullahan on tapana toistaa itseään kuin rikkinäinen levy, joten jos se ensimmäisellä kerralla tarjoaa ei-hyväksyttyä paikkaa, niin sen ajatusta on vaikea saada muutettua seuraavalla toistolla. Olen saanut kuitenkin pakkaa hieman sekaisin ja Kentsun kaavoja rikottua. Mutta sitkeessä toi on ja varmasti aina jollain tapaa mukana Kentsun tavassa toimia.

Syyskuun loppupuolella oli valmennusrenkaan leiri. Päätin repäistä ja tehdä siellä kisamaisen suorituksen eli evl palkatta läpi ja Jonten arvostelu päälle :). En ollut tehnyt yhtään kokonaisuuksia saati palkattomuuksia, mutta tämä olikin vähän sellainen tsekkaustilanne missä mennään - vaikka olenkin siitä melkoisen perillä muutenkin.

Kentsu teki ihan kivan kokonaisuuden, mutta siitä kyllä huomasi, että kokonaisuutta ja siinä nimenomaan vauhdin palkkaamista ei olla tehty viime aikoina. Kentsuhan on koira, jolla pitää todella paljon vahvistaa halua juosta mua kohti. Varsinkin, jos sillä on jotain suussaan. Sen minä-minä-minä & mun-mun-mun -luonne paistaa voimakkaasti läpi kaikessa sen tekemisessä. Se juoksee kyllä lujaa poispäin ja rakastaa noudoissa kapulan hakuvaihetta, mutta sillä ei ole mikään kiire tulla takaisin päin, kun se ei haluaisi jakaa mitään mun kanssa.

Jonte sanoikin loppuyhteenvedossaan, että Kentsu on hyvin motivoitunut koira, mutta siitä näkee, ettei se haluaisi tulla kohti. Sen tekemisessä näkee paljon mun tekemää työtä (eli olen ts. rakentanut sille noi paluut, omaehtoisestihan K ei olisi koskaan varmaan tullut kapulan kanssa mun luo, jos sitä olisin odottanut). Tämä on Kentsun luonne, ja jotkut asiat on pakko hyväksyä. Mielenkiintoista on myös se, että Kentsu on myös hyväksynyt. Eli se on hyväksynyt sen, että siltä odotetaan paluuta mua kohti, laukassa. Mutta sehän on siis täysin rakennettu juttu.

Nyt lokakuussa aloin hiljalleen laittaa pakettia taas kasaan. Olen lisännyt kokonaisuuksien tekemistä. Tein myös neljät palkattomuudet peräkkäin tsekaten hieman Kentsun mielentilaa. Se nimittäin yritti lähes vuoden tauon jälkeen tarjota taas piipahdusta noudoissa. On ollut ihan selvää, että jossain vaiheessa Kentsu yrittää sitä uudelleen, mutta silti tilanne hieman yllätti. Mutta nyt olen osannut olla tarkkana ja kuulolla, ja näyttäisi siltä, että yritys jäi siihen. Kentsu kyllä huomasi joutuneensa erityistarkkailuun. Jotain hyötyä viime syksyn kamalasta noutohulluustappelusta oli, sillä mulla on nykyisin paljon enemmän otetta ja vaikutusvaltaa noihin tilanteisiin.

Sain koepaikan marraskuun alkuun, joten käymme tsekkaamassa kisatilannettamme ennen Pieksämäen karsintakoetta. Pieksämäen jälkeen on taas pieni hetki aikaa hengähtää ennen ensi vuoden koitoksia. Nyt on kuitenkin keskityttävä kokonaisuuteen, joten pikkuviilailut ja projektit jäävät väkisinkin tauolle.

Myra on voinut hyvin. Se on mielestäni vanhentunut tämän syksyn aikana. Sille on tullut harmaata lisää, ja sen rytmi on hieman sekaisin – kuten vanhoilla yleensä. :) Se nimittäin valvoo aika usein jossain vaiheessa yötä. Työaamuina se kyllä nukkuisi, mutta viikonloppuisin se saattaa herätä aikaisin. Silloin se menee herättää Kentsun läimimällä sitä etutassullaan. Myrahan on ennen nukkunut niin kauan kuin minäkin, mutta nyt kun rytmi on vähän sekaisin, niin se elää ihan oman rytminsä mukaan.

Lenkkeilyt sujuvat edelleen hyvin. Parin tunnin kävelyt eivät tunnu missään. Mun mielestä se kävelee hyvin ja nostaa jalkojaan ihan normaalilla tavalla, mutta ilmeisesti se silti jonkin verran laahaa niitä, koska sen keskimmäiset kynnet ovat nykyisin niin kuluneet, ettei niitä tarvitse enää leikata. Ehkä kesän kuumuudet kuitenkin vaikuttivat jollain tavalla Myraan, koska nyt syksyllä se on alkanut taas leikkiä Kentsun kanssa. Kesällä leikit olivat selvästi vähissä.

Molemmat koirat kävivät hiljattain rokotuksilla. Myrakin sai neloisrokotteen, joka todennäköisesti on sen elämänsä viimeinen. Eläinlääkärimme lupasi tarjota seuraavan rokotuksen ilmaiseksi, jos Myra on vielä kolmen vuoden päästä rokotusta vailla. Olisihan se toki muuten ihan mahdollista, jos keuhkoissa ei olisi mitä on…

Viikonloppuna lähden Kentsun kanssa käymään Ruotsissa katsomassa mm. sukulaiskoirien MH:ta. Myra menee Leenalle hoitoon nauttimaan rennosta viikonlopusta ystävien kanssa. Sitten alkaakin olla ensimmäinen tokokoe käsillä.

Samasta puusta veistettyjä

Ihan käsittämätöntä, miten paljon samoja ilmeitä ja eleitä ja jopa samaa liikkumistapaa näkyi näissä sukulaiskoirissamme.

Kentsulla ja Fangilla on sama isä. Fang on Kentsua isompi, mutta muuten niissä oli todella paljon samaa näköä ja ilmeitä. Varsinkin, kun korvat olivat vähän taakse vedettyjä. Esimerkiksi tässä alla olevassa kuvassa on Fang, ja jos en sitä tietäisi, väittäisin kiven kovaan siinä olevan Ken. :)



Mitä enemmän Fangia näin ja pääsin näkemään sen ulkokuoren alle, sitä enemmän siitä tykkäsin. Sehän on nyt jo neljännessä kodissa, joten lähtökohdat elämälle eivät ole olleet aivan optimaaliset. Sen kanssa ei vaan ole osattu selvästi olla, eikä sille pienenä luotu sopivassa määrin rajoja ja rakkautta. Fang on nimittäin aika mahtava koira, kun siihen pääsi tutustumaan vähän tarkemmin. Sille selvästi tuli paikka mun sydämessä - onhan se Kennelin veikkapuoli. :)

Tässä Fang:

Ja tässä Ken:

Fang <3

Ken <3

Alakuvassa taas Fang. Sillä on aivan täysin Kentsun ilme ja silmät.

Myös mummeliosastossa yhdennäköisyys on todella suuri, vaikka en onnistunutkaan nyt saamaan vangittua sitä kuviin niin hyvin. Thyndra on myös niin paljon Myraa harmaampi, että se muuttaa jonkin verran ulkonäköä. Joka tapauksessa tytöt ovat monessa kohdassa toistensa kopioita.

Myralla ja Thyndralla on siis samat vanhemmat, mutta Thyndra on aiemmasta pentueesta.

Tässä Thyndra:

Ja tässä Myra:

Sukulaiset

Meillä oli viikonloppuna sukulaistapaaminen, kun saimme vieraita Ruotsista. Kaikista piti tietenkin ottaa kuvia. Alla ryhmäkuvan jälkeen jokaisesta posekuvat - koirat ikäjärjestyksessä.

Cefeus Thyndra:

Cefeus Underbara Myra:

Cefeus Fang:

Cefeus Genius Ken:

Cefeus Quinci Star II:

Tässä vielä koko jengi sekä adoptoitu suomalaisserkku. :) Kipi oli mulla nimittäin hoidossa samaisena viikonloppuna.

Kipsustakin otettiin posekuvat. Miten se saikaan kielen tollaiseen asentoon?!? :)