Samasta puusta veistettyjä

Ihan käsittämätöntä, miten paljon samoja ilmeitä ja eleitä ja jopa samaa liikkumistapaa näkyi näissä sukulaiskoirissamme.

Kentsulla ja Fangilla on sama isä. Fang on Kentsua isompi, mutta muuten niissä oli todella paljon samaa näköä ja ilmeitä. Varsinkin, kun korvat olivat vähän taakse vedettyjä. Esimerkiksi tässä alla olevassa kuvassa on Fang, ja jos en sitä tietäisi, väittäisin kiven kovaan siinä olevan Ken. :)



Mitä enemmän Fangia näin ja pääsin näkemään sen ulkokuoren alle, sitä enemmän siitä tykkäsin. Sehän on nyt jo neljännessä kodissa, joten lähtökohdat elämälle eivät ole olleet aivan optimaaliset. Sen kanssa ei vaan ole osattu selvästi olla, eikä sille pienenä luotu sopivassa määrin rajoja ja rakkautta. Fang on nimittäin aika mahtava koira, kun siihen pääsi tutustumaan vähän tarkemmin. Sille selvästi tuli paikka mun sydämessä - onhan se Kennelin veikkapuoli. :)

Tässä Fang:



Ja tässä Ken:



Fang <3


Ken <3


Alakuvassa taas Fang. Sillä on aivan täysin Kentsun ilme ja silmät.



Myös mummeliosastossa yhdennäköisyys on todella suuri, vaikka en onnistunutkaan nyt saamaan vangittua sitä kuviin niin hyvin. Thyndra on myös niin paljon Myraa harmaampi, että se muuttaa jonkin verran ulkonäköä. Joka tapauksessa tytöt ovat monessa kohdassa toistensa kopioita.

Myralla ja Thyndralla on siis samat vanhemmat, mutta Thyndra on aiemmasta pentueesta.

Tässä Thyndra:



Ja tässä Myra:


Sukulaiset

Meillä oli viikonloppuna sukulaistapaaminen, kun saimme vieraita Ruotsista. Kaikista piti tietenkin ottaa kuvia. Alla ryhmäkuvan jälkeen jokaisesta posekuvat - koirat ikäjärjestyksessä.




Cefeus Thyndra:




Cefeus Underbara Myra:




Cefeus Fang:




Cefeus Genius Ken:




Cefeus Quinci Star II:




Tässä vielä koko jengi sekä adoptoitu suomalaisserkku. :) Kipi oli mulla nimittäin hoidossa samaisena viikonloppuna.



Kipsustakin otettiin posekuvat. Miten se saikaan kielen tollaiseen asentoon?!? :)


Kesä lopuillaan

Arki on taas alkanut, mutta onneksi jäi pari viikkoa lomaa varastoon. Kesä alkaa olla taittunut. Syksyn raikkaat ilmat ovat kivaa vaihtelua, mutta aika kylmälle kyllä helteiden jälkeen tuntuu. Mutta eiköhän siihen taas totu - paitsi iltojen pimeyteen. Ne kieltämättä hieman ahdistavat, koska ne rajoittavat harrastamista.

Koirat jaksoivat helteet hyvin - Myrakin. Se on kulkenut samat lenkit kuin Kentsu. Onneksi ei ole tarvinnut vielä miettiä pitäisikö sen liikuntaa mahdollisesti vähentää vai ei. Hyvin on mummeli jaksanut. :)





Viikko SM:ien jälkeen meillä oli Kentsun kanssa vielä yksi tokokoe, SBCAK ry:n tokomestaruus. Kentsu ei ollut siellä ihan parhaimmillaan. Ei tosin ulkopuoliset varmaan mitään huomanneet, mutta minä huomasin, että se ei keskittynyt ekassa osiossa niin hyvin kuin yleensä. Onneksi se on jo niin kokenut konkari, että se selviytyy liikkeistä vähän huonommallakin keskittymisellä.

Koe meni kuitenkin meidän osalta sen verran hyvin, että yhdistyksen tokomestaruustitteli napsahti meille.

Nyt meillä ei ole tiedossa kokeita pitkään aikaan. Halusin nimittäin saada kisatauon, joka tuli meille molemmille tarpeeseen. Tässä oli oikeastaan ainoa hetki pitää hieman taukoa. Valitettavasti emme sen takia osallistuta piirinmestaruuksiin, mutta valintoja on tehtävä.

Seuraavan kerran menemme kehään marraskuussa, kun alkaa taas uusi karsintakisarumba.

Onkin ollut ihanan rentoa treenata, kun ei ole vähään aikaan kokeita. Samoin nyt on mahdollisuus pureutua muutamiin hiomisjuttuihin. Aloitin mm. ruutuprojektin, jossa tarkennan Kentsun paikkaa ruudussa. Tämähän on tosi hienosäätöä, mutta sitähän toko on. :)



Kentsu kävi elokuussa silmäpeilauksessa. Edellisestä peilauksesta on jo 3,5 vuotta aikaa. Silmät olivat terveet ja kaikki siltä osin kunnossa.

Kesäkuussa Kentsulle tapahtui tapaturma, kun toinen koira törmäsi siihen täydestä vauhdista. Sen seurauksia saatiin hoitaa mm. osteopatialla ja akupunktiolla. Eilen Kentsu oli jälleen osteopaatin hoidettavana, ja olikin huojentavaa kuulla, että tilanne on taas hallinnassa.





Meillä oli viime viikonloppuna vieraita Ruotsista - koirien sukulaisia. Olipas kiva nähdä pitkästä aikaa Mariaa sekä hänen koiria. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten paljon samaa tässä meidän sukulaisköörissä on. Niin ulkonäöllisesti kuin luonteidenkin puolesta.

Laitan tänne kuvia kaikista heti kun ehdin. Tässä kuitenkin jo esimakua porukasta.

Sukulakurivi. :) Vasemmalta Myra, Kentsu, Thyndra, Quinci ja Fang.