Kuvakollaasi

Heidi otti Ylvasta kuvia viime lauantaina - suurkiitos! Tässä muutamia niistä. Ikää Ylvalla on siis päivä vaille 10 viikkoa. Ja kuvat on siis ottanut Heidi Pesonen.

Ensin leikittiin hieman kahdella lelulla.



Tästä seuraa lelunvaihto.

Ylva usein kellahtaa maahan leluun syöksyessään.

Hupsista, huti! Ylva ei aina vielä ihan hahmota, mistä ottaa kiinni... :)

Sitten harjoiteltiin vähän merkkiä eli ts. lelulle juoksemista.




Ja uudestaan. :)





Seuraavaksi vuorossa oli repun kiertämistä.

Reppukin oli jo aiemmassa kierrossa näköjään kaatunut...

Mutka meni vähän pitkäksi näemmä.



Vielä vähän nenäkosketusta käteen.






Lopuksi korvakuva, jossa tosin pystyt korvat eivät näy niin hyvin, kun Ylvalla on tapana kallistella päätään, kun haluaa sen huomion kuvanottoa varten. :) Nyt on noussut toinenkin korva pystyyn. Väsyneenä se on tosin aavistuksen vielä vekillä + siitä näkee vielä sen "vekin", mutta periaatteessa korvat ovat siis nyt pystyssä. :) Kuvassa Ylvalla on ikää päivän päälle kymmenen viikkoa eli kuva on otettu eilen.




Korvat

Myralla ja Kentsulla oli molemmilla luovutusiässä korvat visusti pystyssä. Ylvalla ei ollut. Vasen korva nousi pystyyn muutama päivä kotiutumisen jälkeen. Oikea korva on vielä lurpallaan, mutta sekin on muuttanut muotoaan melkeinpä joka päivä. Se on selvästi alkanut tyvestään kohottautua, joten veikkaisin senkin olevan kohta jo kokonaan pystyssä. Tässä muutamia korvamalleja viime viikoilta. :)


Ylva Ruotsissa 10.9. Ikää 8 viikkoa ja päivä.

11.9. eka päivä Suomessa. Ikää 8 viikkoa ja kaksi päivää.


Vasen korva on alkanut nousta jo vähän enemmän.


14.9. vasen korva oli pystyssä.


18.9. ikää 9 viikkoa ja kaksi päivää.

20.9. - vielä on vähän matkaa oikealla korvalla nousta pystyyn, mutta suunta on oikea. Pää on vaan Ylvalla kallellaan, kun se kuuntelee jotain. :)

Ensiopiskeluja

On suorastaan ahdistava ajatus miettiä, miten paljon opetettavaa on edessä. Enkä tarkoita nyt mitään tokojuttuja, vaan ihan arkielämän sääntöjä ja asioita. Parempi ettei ajattele koko asiaa - kyllähän ne pikku hiljaa ehkä tarttuvat pennun mieleen, kun vaan eletään tätä arkea. Onneksi Ylva vaikuttaa fiksulta ja yhteistyöhalukkaalta tapaukselta. Onhan se toki vielä tosi pieni. Eiköhän ne varsinaiset ponnistelut ole vasta edessä muutaman kuukauden kuluttua, kun ikää ja jaksamista on vähän enemmän, mutta järki ei välttämättä ole kulkenut samassa tahdissa. :)



Tällä hetkellä Ylva tunnistaa nimensä ja reagoi siihen tosi kivasti vapaana ollessaan. Veikkaisin sen olevan myös haisulla siitä, mitä "pissalle" tarkoittaa. Se ei vaan ole oppinut vielä tekemään valekyykkäyksiä, joita Myra oppi tekemään, kun sitä ei pissattanut ja mä vaan hoin sille, että pitää mennä pissalle. :)

Ensimmäinen oivallus oli suhinaäänen tajuaminen. Eli kun leikin kahdella lelulla ja Y roikkuu toisessa lelussa, "herätän henkiin" toisen lelun ja suhisen samalla ääneen merkiksi siitä. Ei kestänyt kauaakaan, kun Y oppi tunnistamaan äänen, ja nyt se syöksyy heti toiseen leluun kiinni, kun suhisen.




Mä olen niiiiin iloinen siitä, kun Y vaihtaa noin hyvin lelusta toiseen. Kovin paljon en ole vielä päässyt tekemään kahden lelun leikkiä niin, että heittäisin toisen lelun kauemmas. Pennulla kun kestää hetken aikaa alkaa hahmottaa vähän kauemmas. Tilanne on selvästi jo muuttunut, joten pikkuhiljaa pystyn alkaa tehdä enemmän kauemmas tapahtuvia juttuja pennun kanssa, kun se näkee ja hahmottaa kunnolla. Se tulee helpottamaan treenejä huomattavasti. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Ylvalla ei olisi kovin suurta omimishalua lelujen suhteen. Ei ainkaan niin suurta kuin Kentsulla oli/on.

Ylvalla on todella suuri saalisvietti ja taistelutahto. Paljon parempi mitä Kentsulla oli tossa iässä. Kentsullahan taistelutahto heräsi paljon myöhemmällä iällä, ja nyt sitä kyllä riittää enemmän kuin omaksi tarpeeksi. On silti todella ihanaa, että Ylvalla löytyy sitä jo nyt. Ei tarvitse alkaa panostaa niin paljon leikkimiseen ja sen sääntöihin alkuopettelussa, vaan pystyy alkaa tekee muita juttuja. Kentsun kanssahan joutui tosi pitkään panostamaan leikkimiseen. Se kyllä kannatti, sillä työ todellakin kantoi hedelmää. Mutta se työ oli tehtävä, Ylvan kohdalla näyttäisi siltä, että olen saamassa edes jotakin "ilmaiseksi". :)





Ylva on käynyt jo useammassa paikassa "treenaamassa". Leikkimistähän se vasta täysin on, mutta nyt haetaan vaan sitä yhdessä tekemisen fiilistä ja iloa. Kotona ollaan harjoiteltu vähän piiperrysjuttuja. Lähinnä mulla on ajatuksena se, että pentu oppisi oppimaan. Selvästi siitä pitää kaivaa esille aktiivisuutta. Y nimittäin mielellään alkaa tarjota istumista ja katsekontaktia, kun mulla on namia kädessä. Tämäkin on todella arvokas taito, mutta haluan esille myös aktiivisuutta. Sen jälkeen voidaan alkaa pelailla sen suhteen, missä haetaan passiivisuutta ja missä aktiivisuutta. Tilanne on jo parantunut, varmaankin sen myötä, kun Y on alkanut oivaltaa treenien ideaa. Alkanut siis oppia oppimaan. :)




Lisäksi olemme tehneet jäljen alkeita. Päätin testata nyt vähän erilaisempaa lähestymismuotoa jäljestykseen. Aiemmin olen tehnyt pennuille makkarajälkiä pellolle/nurtsille, mutta nyt lähdimme suoraan metsään ilman makupaloja. Jäljen päässä on Ylvan lelu. Muutaman treenin päästä Y selvästi jo hiffasi jotain, ja nyt veto jäljelle on todella suuri. Vähän vaikuttaisi siltä, että Y jonkin verran seuraa myös maastonmuotoja, mutta jos se on kovasti poikkeamassa vikasuuntaan, pysähdyn, jonka jälkeen Y etsii tiensä oikeaan suuntaan. Nyt pitäisi alkaa vaikeuttaa näitä, kun nämä ensiesittelyt ovat sujuneet ihan kivasti. Muuten jäädään polkemaan paikoilleen.

Vielä ehtii onneksi jonkin verran tehdä jälkiä ennen talvea. Tosin kohta niitä ei valitettavasti ehdi arki-iltaisin pimeyden takia. Tarkoitus olisi siis tehdä näitä tämän syksyn ajan ja jättää asiat sitten hautumaan päähän ensi kesään asti. Katsotaan tuleeko tästä mitään - ainakin on hauskaa puuhaa, jos ei muuta. :)







Kentsun kuulumisista sen verran, että me jätetään piirinmestaruudet väliin. Olisi ollut kiva päästä kisaamaan, mutta tärkeämpää on vakuuttua siitä, että K on varmasti kunnossa. Katsomaan kyllä menemme ja muita kannustamaan. Toivottavasti sääennusteet eivät pidä paikkansa, jotta siellä voisi viihtyä koko päivän. :)

K on käynyt tässä välissä akupunktiossa (oli paljon parempi kuin edelliskerralla, jolloin neulat heiluivat aivan hulluna) ja Riinalla. Ranka oli pysynyt suorana, mikä on tosi hyvä juttu. Mutta kaularanka ja rintaranka ovat vielä aivan jumissa, joten työmaata jäi vielä seuraavaan kertaan, joka on ensi viikolla.

Renkaan leirillä Kentsu sai tehdä vain rauhallisia liikkeitä ja sitä ennen se oli täysin levossa. Nyt se on saanut liikkua vapaammin, mutta normitreenaukseen ei olla vielä oikein päästy. K vaikutti tällä viikolla kaukoissa siltä, että jumeja todennäköisesti vielä on, joten en halua rasittaa sitä nyt millään treenijutuilla. Ensi viikolla ollaan taas vähän viisaampia Riinan käsittelyn jälkeen.

Alla olevat kuvat ovat eiliseltä (yllä olevat tiistailta).

Lisää kuvia voi käydä katsomassa tuolta:






Ensimmäinen lavastettu kimppakuva - hei jee, Ylva pysyi "käskettynä" paikoillaan. :)



Väsy taisi iskeä, kun reppu sai toimia makuualustana.




Possulle kyytiä.

Ylvalla ikää n. 9,5 viikkoa.


Suomeen!

Ylva on hyvää vauhtia suomalaistumassa. Se on ollut täällä nyt puolitoista viikkoa, ja hyvin on mennyt. :)

Lähdimme Marin kanssa toissa sunnuntaina hakemaan pentuja Suomeen. Matkustimme Turusta iltalautalla. Maanantaipäivän aikana ajelimme Hudiksvalliin ja takaisin. Iltalautalla takaisin Suomeen. Hyvin ehti, vaikka ajoa kertyikin kaikenkaikkiaan yli tuhat kilometriä, jos laskee mukaan matkat Turkuun ja takaisin.

Pennuista puolet olivat jo lähteneet sunnuntaina - neljä oli jäljellä. Niistä kaksi lähtivät meidän matkaan, sillä lupasin tuoda mukanani myös Ylvan veljen Koodin. Pääsimmekin todella helpolla, kun pentuja tuli kaksi. Niillä oli seuraa toisistaan, joten ikävä ei ehtinyt missään vaiheessa yllättää. Matkustamista helpotti myös se, että pennut olivat tottuneita autossa ja häkissä matkaajia.


Ylva ulkoilemassa vielä viimeisen kerran kasvattajan viereisellä pellolla ennen lähtöä uuteen kotiin.

Matkalla Tukholmaan, tauolla.

Koodi majaili meillä iltapäivään saakka, jolloin sen omistajat tulivat hakemaan pojan kotiin. Sitten jatkui uudet jännitykset Ylvalla, kun Kentsu saapui hoidosta kotiin.

Koodi ja Ylva ensimäistä päivää Suomessa.

Veljeä viedään. :) Ylva ja Koodi näkivät viime sunnuntaina uudestaan.

Kentsulla ja Ylvalla on mennyt hyvin. K oli ensin hieman hämillään uudesta tulokkaasta. Se ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua. Pikku hiljaa se alkoi kuitenkin sulaa enemmän ja enemmän pennulle. Muutaman päivän päästä päästiin jo yhteisiin leikkeihin ja samalle pedillekin mahtui nukkumaan. Olin melko varma siitä, että karvapallot (Kentsun aivan ykköslelut) aiheuttavat vahtimista, mutta toisin kävi. Ihmeen suopea Kentsu on ollut Ylvalle ja jakaa mukisematta lelut ja luut - paitsi tietenkään juuri suussa olevat. :) Mistään turhasta se ei ole pennulle sanonut. Veikkaan että K on kaivannut koirakaveria Myran lähdön jälkeen, joten kun alkuhämmennys hälveni, se on varmasti ollut vain iloinen uudesta ystävästään.


Setäkoira ja veljentyttö.


Mahdutaan jo samalle pedille.

Ylva tuntui kotiutuvan saman tien. Ihan ehdottoman suuri plussa on se, että pentu nukkuu yöt hyvin. Vasta ihan viime öinä se on herännyt joskus viiden aikoihin aamulla, mutta kun sen on käyttänyt pihalla pissalla, se on jatkanut nukkumista. Mitään vahinkoja ei ole päässyt sisälle, paitsi ensimmäisen työpäivän aikana (joka oli tämän viikon keskiviikkona). Toinen työpäivä sujui ilman vahinkoja. Ylva tullaan tosin kerran päivässä päästämään pihalle, mikä helpottaa pidättämistä. Tuntuisi kuitenkin siltä, että Y olisi oivaltanut jo pidättämisen.

Menin siis töihin keskiviikkona, joten ehdin pitää lomaa viikon verran, kun pentu kotiutui. Ekana päivänä Y oli huutanut aika paljon yksin jäädessään - ne ovat eri tiloissa Kentsun kanssa, mutta niiden välillä on portti, joten Y kyllä näkee Kentsun, jos K vaivautuu sille näyttäytymään. :) Eilen ei enää ollut kuulunut huutoa muuta kuin silloin, kun ulkoa kuului jotain ääniä. Ja ne olivat yksittäisiä haukahduksia. Hyvin on siis lähtenyt yksinolo käyntiin, mutta onhan se aina aika sydäntäraastavaa jättää noin pientä yksin. Onneksi mulla on apulaisia, jotka käyttävät koirat takapihalla, niin päivä ei ole ihan niin pitkä.


Harjat on Ylvan mielestä tosi kivoja.



Toinen elämää huomattavasti helpottava asia on se, että Ylva osaa olla todella nätisti autossa. Se alkaa melkeinpä aina nukkua autossa. Todella hienoa, koska autossa matkustamista on meidän elämässä aika kiitettävän paljon.





Ylva on tosi reipas ja rohkea tyyppi. Se on myös hyvin sosiaalinen - tuntuu rakastavan kaikkia ja ilahtuu selvästi kehuista ja huomiosta. Siitä löytyy myös aikamoista sinnikkyyttä, jos se jotakin haluaa. Yksi päivä se iski silmänsä (tai nenänsä) mun kummitytön nelikuisen vauvan tuttipulloon. Ilmeisesti maidon haju veti puoleensa, ja varmaan tuttikin muistutti emän nisästä. :) Ylva oli todella sinnikäs, kun se yritti saada pullon itselleen. Pullo oli eräällä matalalla pöydällä, jonne Ylva yritti ensin kiivetä babysitterin kautta. Ei haitannut kippaava ja heiluva sitteri yhtään, kun Y yritti sen avulla kurottautua pöydälle. Kun sitteri siirrettiin kauemmas, Y bongasi pienen tason, jonka kautta voisi kiivetä pöydälle. Sillä taas oli lehtiä, jotka liukuivat tassujen alta pois, mutta sitäkään ei pentu huomannut tuttipulloa tavoitellessaan. Kiva huomata, että eri alustat eivät vaikuta mitenkään, kun Ylvalla on Tehtävä. :)