Vaappu

Ylva täytti eilen sunnuntaina 17 viikkoa - tämän viikon torstaina tulee neljä kuukautta täyteen. Painoa on kertynyt nyt 9,8 kilon edestä. Viimeiset pari viikonloppua ovat olleet niin tuhnukelejä, etten ole saanut otettua pennusta uusimpia kuvia. Tämä ensimmäinen kuva on otettu eilen, kun just ja just sai otettua muutaman kuvan hämärässä säässä. Kaikki muut kuvat ovat parin viikon takaa.

Ylva näyttää jo isolta tytöltä, ikää 17 viikkoa.

Ylvan treenit ovat sujuneet hyvin - niin kuin aina pennulla. :) Pennun kanssa on niin kiva treenata, kun jos joku asia ei onnistu, niin ei haittaa, eihän se vielä voikaan osata mitään, kun se on niin pieni. Edistyminen näkyy selkeästi. Aikuisen koiran pienen pienet muutokset kun eivät enää ole niin näkyviä. En muistanutkaan miten palkitsevaa on treenata pennun kanssa.

Ylva on ehtinyt toimia demokoirana koulutusohjaajakurssilla. Hienosti osasi pikkuinen näyttää muutamia juttuja, vaikka oli yleisöä katsomassa. Ylva on muutenkin mielestäni jo ymmärtänyt treenitilanteet. Kun se tulee treenikentälle, se ei enää juurikaan moikkaile muita ihmisiä.

Treenipaikoista uusi tuttavuus on hevosmaneesi. Samalla korkattiin ensimmäiset "häiriötreenit", kun kentällä treenasi samaan aikaan kaksi koirakkoa. Siitäkin Y selvisi hienosti eli toisen koiran läsnäolo ei sitä häirinnyt mitenkään. Ennen omaa vuoroaan se kylläkin katsoi hyvin kiinnostuneena muiden treenejä, ja noutokapulan heittäminen sai sen aina rimpuilemaan mun sylissä. Alkaa hieman näyttää siltä, että nouto on aika kiva juttu...

Namit ovat alkaneet kiinnostaa selvästi enemmän, mikä on mahtijuttu. Edelleen lelupalkka on Ylvan mielestä kaikista mieluisin, mutta nykyisin namit kelpaavat paremmin kuin aikaisemmin.

Kuvasimme vähän Ylvan treenejä viime viikolla, kun halusin nähdä miltä sen seuraaminen näyttää. Ei sitä voi hymyilemättä katsoa - pikku-vaappu. Y peitsaa, joten sen kulkeminen on kovin vaappuvaa. Tomeralta ja iloiselta se silti näyttää. :)

Seuraamisessa ollaan siis edistytty nyt niin, että olen pystynyt kääntyä takaperin kävelyssä kävelemään etuperin. Ja kas kummaa, pennelin paikka oli heti oikea. Aikas hauska treenitapa, täytyy sanoa. Vaikka se tuntuikin alkuun itselle vähän vieraalta, olen iloinen siitä, että lähdin kokeilemaan sitä.

Innostuin kääntymisestä ehkä vähän liikaakin, jonka seurauksena myös Ylva innostui siitä siinä määrin, että se alkoi tarjota kääntymistä vähän joka väliin. Nyt oonkin tehnyt niin, että erottelen takaperin kävelyn ja etuperin kävelyn omiksi treeneiksi. Teen edelleen paljon takaperin kävellen seuraamista, ja siinä on mukana myös käännöksiä vasempaan ja oikeaan sekä juoksua - ei ehkä maailman sujuvinta, kun se tapahtuu tosiaan minä pakittaen... :) Tähän ollaan alettu liittää välillä myös liikkeenohjaajan käskytystä, jota ei tietenkään noudateta. Kunhan totutetaan pentua siihen, että joku käskyttää vieressä.

Sitten tehdään erikseen etuperin kävelyä niin, että Y tulee sivulle ja lähden siitä kävelemään eteenpäin. Tässä Ylvan paikka on hyvä. Pikkaisen paikka saattaa elää sivusuunnassa, mutta ei pahasti. Siinä se vaappuu iloisena, pää hyvässä asennossa, häntä heiluen ja kroppa suorana. Voidaan mennä 10-15 metriä eteenpäin ilman mitään apuja. Pidempää en ole kokeillut, enkä vielä kokeilekaan.

Sivulle Ylva tulee nykyisin ilman alustan apua eli siitä ollaan päästy. En ole vielä liittänyt siihen perusasentoa, enkä ihan vielä liitäkään. Eli Y tulee sivulle jääden siihen seisomaan. Se saattaa heittää pyllyä vähän ylikin mun jalkojen taakse, mutta en välitä siitä tässä vaiheessa ollenkaan. Se tulee kyllä korjaantumaan, kun otamme istumisen mukaan kuvioihin.

Tässä linkki Ylvan treeneihin. Ikää pennelillä on siinä 16 viikkoa ja kolme päivää. Se on saanut viime aikoina jotenkin lisää vauhtia ja voimaa tekemiseensä. Se ei liiku kuin pikkupennut, vaan kuin pieni aikuinen koira. Siltä se muutenkin näyttää (kuten kelpiepennut yleensä). Usein ihmiset kysyvätkin lenkillä varmistukseksi, että onko se vielä pentu.

Kentsun treenit ovat sujuneet pääsääntöisesti kivasti. Pääpaino on kokonaisuuksilla ja palkattomuuksilla, mutta mukana on tietenkin myös palojen vahvistamista. Muutaman viikon päästä onkin ekan kokeen aika. Me tehdään silloin viikonloppureissu, kun yhdistetään kisaviikonloppuun myös kimppatreenit Varkaudessa. Ylva saa samalla ensimmäisen hotelliyöpymiskokemuksensa.