Ylva 2 v.

Paljon onnea 2-vuotiaalle Ylvalle!


Ylva synttäripäivänään.

Ylva täytti kaksi vuotta 15.7. Samana päivänä Kentsulle tuli täyteen 9 v. 3 kk. Otin taas perinteiset synttärikuvat niistä yhdessä ja erikseen.










Cefeus-leirillä, osa 2

Leirillä ei tullut tokoiltua niin paljon kuin alun perin ajattelin, mutta muutamat treenit teimme. Nyt voidaankin jättää hyvästit avo-liikkeille ja keskittyä täysin voittajan ja evl:n liikkeisiin. Niitä on toki koko ajan jossain muodossa treenattukin, mutta ennen kisoja keskittyy aina hetken aikaa vain tulevan luokan liikkeisiin. Pitääkin tehdä jossain vaiheessa vähän koostetta siitä, millä mallilla Ylvan voittaja on.

Kentsu sai tehdä kuuntelujuttujen lisäksi yhdet treenit Charloten kanssa. Siellä se iloisena mennä kipitti Challen kanssa, eikä ollut moksiskaan ohjaajavaihdoksesta. :) Harmi ettei tullut otettua siitä kuvia, mutta jotain treenikuvia on tallentunut kameran muistikortille.

Takapalkkaa kaukoihin.

Kaukoja.

Matkalla ohjattua tekemään - Kepa juoksentelee onnellisena.

Matkalla pisteelle.

Nouto.
Ylva treenaa zetaa. Pitää katsoa, että tassut pysyvät liikkumatta.

Zetan kulma.

Nami lentää palkaksi.

Yhtenä iltana pidettiin esineruutumestaruudet. Pellolle tallottiin esineruutu, jonne viljeltiin paljon esineitä. Aikaa oli kolme minuuttia, ja löydetyt & ohjaajalle palautetut esineet laskettiin. Ylva on jonkin verran tehnyt esineruutua, mutta lähinnä metsälenkin yhteydessä, eikä niinkään ns. valmiilla ruudulla. Ylva näki autosta muiden menoa, ja Kentsukin sai mennä ruutuun ennen sitä, joten Y oli kyllä hyvin kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä. Tosin sen kokemattomuus näkyikin sitten siinä, ettei se suostunut tuomaan kaikkia esineitä mulle. Se selvästi valitsi vähän "kivemmat", kuten hanskat jne. Ylva toi mulle viisi esinettä ja löysi vähintään saman verran, joita ei tuonut. Se iloisesti aina näytti mulle, että täällä on yksi ja jatkoi matkaa. Pikkupossu. :) No kokemattomuuttahan se vain on.








Kentsu löysi seitsemän esinettä. Molempien koirien mielestä tää oli sikakivaa.

Kepa sai lainata Myran isosiskon liivejä.




Esinemestareita tuli kaksi, sillä kaksi koiraa toi saman määrän esineitä samassa ajassa - 11 esinettä. Toinen oli Kentsun sisko Gimla ja toinen Ylvan puolisisko (sama äiti) Ua.

Esinemestarit Ua ja Gimla.

Autorivi esineruutupellon laidalla.





Tosi moni koira oli mukana esineruutu"kisassa", joten siinä kesti jonkin
aikaa. Alkuun Ylva seurasi tapahtumia innoissaan, mutta jossain vaiheessa
uni voitti.

Aika kului nopeasti leirillä, ja pian koittikin lähtöpäivä. Ehdimme käydä aamupäivällä vielä jälkimetsässä. Sitten tavaroiden pakkaus ja lounas, jonka jälkeen lähdimme kohti Tukholmaa.

Jälkiporukkaa.

Poikkesimme jälleen Årstaan käyttämään koirat siellä kävelyllä. Samalla ne saivat iltapalan, jonka jälkeen ajelimme satamaan. Laivalla oli samat järjestelyt kuin tullessakin, mutta tällä kertaa ei koirilla oikein riittänyt paukkuja hyttibileisiin. :) Oli aika väsyneen, mutta tyytyväisen oloista porukkaa.

Kävelemässä Årstassa.

Ulkoruokinnassa ennen laivalle lähtöä.

Aamulla taas koirien pissatus Turun linnan puistossa, ja sitten ajo kotiin. Heitin Challen kotiin, mutta Koodi tuli meille vielä viikonlopuksi. Taisin päästä vähän helpommalla kuin muuten olisin päässyt, sillä koirat taisivat nukkua aika paljon reissuväsymystä pois. Toki ne välillä intoutuivat leikkimään ja vapaana ollessaan juoksivatkin ihan hurjasti. Mutta sisällä meno oli hyvin rauhallista. Kiitos Challe & Koodi seurasta! Oli kiva reissu.

Ylva ja Koodi


(Toko- ja esineruutukuvat c Charlotte Jaakola)

Cefeus-leirillä, osa 1

Ajelimme SM-kisojen jälkeen Porista Turkuun, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Ehdimme käydä ottamassa perinteiset poseerauskuvat Turun linnan puistosta löytyvän vanhan aitan luota. Lisäksi jäi vielä hyvin aikaa tehdä pitempikin kävely koirien kanssa ennen laivaan ajamista.

Ylva ja Kentsu aitan edustalla. Kuva Charlotte Jaakola (= C.J.)

Koodi, Ylva ja Ken, c C.J.

Linna taustalla, c C.J.

Kepa-setä lähti veljenlasten kanssa reissuun. c C.J.

Laivassa tehtiin sellaiset järjestelyt, että illan Kentsu sai olla häkissä (kun kävimme syömässä) ja yön Koodi oli häkissä. Kentsu kun ei välttämättä ole ahtaissa tiloissa niin suopea kuin ulkona, joten päätin suoraan ettei poikien tartte sisällä olla tekemisissä.

Ylva sai nautiskella molempien poikien huomiosta, ja vähän ne saivatkin Koodin kanssa hyttibileitä aikaan.

Ylva yritti päästä sängyn alle, mutta tilaa ei liiemmin ollut.



Aamulla laivasta päästyämme ajoimme ensin tutuille kulmille Årstaan käyttämään koirat aamupissalla ja aamupalalla. Sitten auton nokka kohti Söderhamnia ja Mohedin leirintäaluetta, jolla leiri järjestettäisiin. Viime vuonna mulla jäi leiri väliin, joten olen ollut siellä viimeksi toissa kesänä, jolloin Ylva oli vielä syntymättä. Se itse asiassa syntyi samana iltana, kun lähdin Ruotsista takaisin Suomeen.

Majoitimme Mohdeissa konferenssitalossa, jossa oli tilavia neljän hengen huoneita. Jaoimme huoneen Charloten kanssa, ja laitoimme sen kompostiaidoilla kahdeksi osastoksi. Yhteiselo koirien kanssa sujui hyvin.


Majapaikkamme. Meidän huone taitaa olla kolmas oikealta,  yläkerrassa.
Talon oikealta puolelta lähtee ulkoportaat ylös.

Avoportaat oli aika hurjan näköiset, mutta hyvin koirat
niistä selviytyi - Ylvakin, joka pentuna jännitti tällaisia
avoportaita. Niistähän voi pienet pennut tippua.

Porukka oli vielä maastossa, kun tulimme, joten ehdimme rauhassa majoittua ja käyttää koirat lenkillä. Sitten maastoporukkaa alkoi palata majoituspaikkaan lounaalle. Tänä vuonna leirillä oli enemmänkin suomalaisia, yleensä olen ollut siellä ainoana maamme edustajana. Ellei sitten mukaan lueta Mariaa, joka on suomalainen. Mutta hän on asunut Ruotsissa jo parikymmentä vuotta. Marialla on Ylvan vanhemmat.

Näimme siis koirien sukulaisia viikon aikana. Piti tietenkin ottaa perhekuvia.

Koodi, Ylva, Quinci ja Fang eli lapset äidin ja isin kanssa.



Paikalla kävi Ylvan ja Koodin veli Watt, mutta se oli vain pikakäväisy ilman treenausta. Olisi ollut todella kiva päästä treenaamaan heidän kanssa. Wattista tulee isona pelastuskoira. Muita sisaruksia ei valitettavasti tullut, vaikka olimme alun perin siinä uskossa, että ainakin yksi toinen veli olisi tulossa.

Sisarukset Koodi, Ylva ja Watt.

Cefeus Watt II

Kentsun sisaruksista oli paikalla Gorm-veli ja Gimla-sisko. Olipas kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Gormin näinkin viimeksi pari vuotta sitten, mutta Gimlan tapaamisesta on vähän pitempi aika. Gimlan omistajalla oli aikoinaan myös Kentsun äiti Xtra. Kyllä vaan on Kepa-sedällä ollut rankka elämä, sillä se on porukan ainoa harmaantunut.

Gorm, Gimla, Ken. Kentsu on aina inhonnut kimppakuvissa olemista,
sukulaiset eivät tehneet sen suhteen poikkeusta.

Gorm, Gimla ja Ken




Gorm
Kentsun veli Gorm.






















Kentsun sisko Gimla.
Gimla

Lähdimme vielä saapumisiltana läheiselle brukshundklubille treenaamaan tokoa. Osa teki aksaa. Niin siellä päivät lähinnä kuluivatkin eli aamut maastossa joko jäljellä tai haussa, illat tokoillessa tai aksatessa. Me ehdittiin parina päivänä jälkimetsään ja parina iltana tokoilemaan. Yksi päivä jäi maastot väliin, kun käytimme Kentsun eläinlääkärissä. Se nimittäin alkoi tiputtaa ensin verensekaista pissaa, mutta sen jälkeen enää vain pissatippoja. Ja kun yhtenä yönäkin oli tullut sen makuupaikalle oudot läikät (iso märkä alue, jonka keskellä hyvin keltainen pienempi alue), niin päädyimme soittamaan varmuuden vuoksi lääkärille. Kotiin pääsyyn oli silloin sen verran vielä aikaa, että en viitsinyt jäädä odottamaan, jos vaikka Kentsulla olisikin jokin tulehdus.

Emme saaneet aikaa paikalliselle eläinlääkäriasemalle (jolla kävimme antamassa koirille matolääkityksen), joten joudimme ajamaan ketjun toiselle asemalle seuraavaan kaupunkiin, Hudiksvalliin, joka on meidän koirien synnyinkaupunki. Todennäköisesti ne ovat olleet samaisella asemalla lääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. :) Kentsua tutkittiin lääkärissä ja siltä otettiin pissanäyte, mutta mitään ei löytynyt. Toisaalta tietty hyvä juttu, mutta vähän arvoitukseksi koko homma jäi. Kentsu nimittäin vuosi vielä kertaalleen heti kotiin päästyämme, mutta siinä välissä ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Vähän erikoista noin epämääräinen tiputtelu.

Ylva ja Koodi odottivat autossa, kun Kentsu kävi lääkärissä.




Lämmintä piisasi koko leiriviikon ajan. Päivät tuntuivat olevan aina vähän edellistä kuumempia. Onneksi lähellä oli uimapaikka, jolle oli lyhyt matka kävellä.


Ylva ui taustalla.



Koodi

Oli kiva jäljestää pitkästä aikaa. Teimme koirille aika helpot aloittelijan jäljet, mutta niitä ei siis mitenkään merkattu, eikä käytetty nameja tms. Koira sai tulla katsomaan, kun lähdimme tekemään jälkeä lelun kanssa. Alkuun se sai odotella sen aikaa jonkun kiinnipitämänä, mutta sitten teimme niinkin, että koira vietiin hetkeksi autoon ja annettiin jäljen vanheta hieman. Jäljen päässä oli lelu. Ajatuksena oli vain herättää koiran mielenkiinto ja kasvattaa motivaatiota. Toki jokainen koira osaa jäljestää, eri asia on, ymmärtääkö se että haluamme siltä juuri sitä toimintaa. Näin tehtynä kaikki ymmärsivät.

Aika korkealla nenällähän ne menivät, kun jäljet olivat niin tuoreet, mutta sillä ei ollut niin väliä. Ylva on pentuna tehnyt vastaavanlaisia, mutta viime vuosi jäi kokonaan väliin. Kentsu on tehnyt enemmän peltojälkiä namien kanssa, joten sille noi toimi-nyt-ihan-vaan-yksin-ilman-että-ohjaaja-sanoo-mitä-pitää-tehdä on välillä vähän haastavia, kun sillä on niin pitkä historia takana tokosta. Mutta kyllä sekin jäljet lopulta hienosti selvitti. Kiva tehdä välillä jotain ihan muuta.


c C.J.

Kentsu jäljellä. c C.J.

Lelu löytyi. c C.J.

Ylva on löytänyt jäljen päästä pallon. c C.J.

Ylva jäljellä. c C.J.

Taas on pallo löytynyt. c C.J.

Tämä taisi olla Ylvan eka jälki. c C.J.

c C.J.