Eteen! on päivän sana

Ollaan treenattu ahkerasti uusia juttuja. Olen päättänyt treenata tiiviiseen tahtiin tämän alkusyksyn ajan eli niin kauan, kun ulkona näkee iltaisin vielä hyvin ja on tilaa tehdä. Ahdistaa nimittäin jo nyt tulevat hallitreenit uusien liikkeiden osalta – varsinkin merkittömän merkin treenaus. Olen tehnyt sitä nyt niin, että koira juoksee kymmenkunta metriä merkittömästä merkistä eteenpäin. Halleissa ei tule olemaan samalla tavalla tilaa käytettävissä, koska siellä tulevat seinät vastaan. Ja se onkin myös yksi treenattava asia: miten saada koira juoksemaan kohti seinää ennakoimatta ja suoraan? No se on sen ajan murhe, nyt on vielä näitä ihan aloittelijan murheita tämän liikkeen kohdalla.

Ylvan eteenmeno.

Sieltähän löytyi pallo.


Eli vapaapäiviä treeneistä ei tule koirille nyt niin paljon mitä normaalisti tulisi, koska tätä on nyt vaan saatava vietyä eteenpäin niin paljon kuin mahdollista, kun on vielä hyvät olosuhteet tämän treenaamiselle. Sinällänsä treenit eivät ole henkisesti rankkoja, sillä teemme paljon vain paloja, ja se tarkoittaa myös paljon palkkaa. Mutta fyysisesti ne toki ovat aika rankkoja, kun siinä tulee paljon juoksutusta. Siinä mielessä on ihan hyvä, että syksy saapuu. Pystyy paremmin juoksuttaa koiraa säiden puolesta, kun ei ole niin kuuma. Pitää vaan muistaa tehdä paljon vastaliikkeitä, kun kroppa joutuu muuten niin yksipuoliselle rasitukselle kierron takia.


Kiertoa.



Meillä oli vähän aikaa sitten valmennusrenkaan kimppatreenit Ylöjärvellä. Treenijoukko kutistui viiteen renkaalaiseen, mutta hyvin saatiin kulutettua aikaa silläkin porukalla. Oli tosi kuuma päivä, joten otimme koirat kentän laidalle puun varjoon makoilemaan ja tehtiin vuoron perään – mitäs muutakaan kuin uusien juttuja paloja. Ei siinä voinut kovin montaa toistoa tehdä, kun piti jo laittaa koira tauolle huilaamaan.

Ylva, Ihme, Tikka, Nyyti ja Lahja treenien jälkeen.



Eilen oltiin puolestaan esimerkkikoirakkoina uusien tokotuomareiden koulutuksessa. Mulla oli mukana molemmat koirat, mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen juttu Ylvan kannalta. Se nimittäin nosti aika paljon kierroksia siitä, kun Kentsukin sai tehdä. Ja sen kierrosten nouseminenhan ei näy kovin perinteisellä tavalla. Se nimittäin ennemminkin alkaa vähän sulkeutua ja tekee asioita hieman käsijarru päällä, kun se on kiihtynyt. Mutta hyvin siitä silti selvittiin, vaikkei se tehnytkään ihan kaikkia asioita niin miten ollaan sovittu. Mutta toisaalta tuomarikokelaat saivat sitten erinäköisiä suorituksia arvosteltavaksi.

Kentsu puolestaan oli ehkä maailman onnellisin pappakoira, kun se sai olla mukana ja olla tärkeä. Vähänkö siistii, että saa tehdä tokoa ja jopa liikkuroituna, ja lisäksi paikalla oli paljon ihmisiä katsomassa juuri häntä. Kyllä osasi setäkoira ottaa ilon irti tapahtumasta ja esitti omia näkemyksiään eläkeläisten tokosta, jossa tarkkuus ja täsmällisyys eivät ole ihan niin ykkösjuttu, mutta hauskanpito sitäkin tärkeämpää. :)





Suuntasin koulutuksesta suoraan Timon luo, jossa koirat pääsivät päivän päätteeksi hierottaviksi. Ylvalla näkyi pieniä merkkejä siitä, että ollaan tehty pallolle juoksuttamista sekä kiertoa. Onneksi ei ollut kuitenkaan mitään vakavampaa, mikä ei olisi hieronnalla korjaantunut. Ylva nautti hieronnasta todella paljon. Kentsulla oli tuttuun tapaan omat juminsa, mutta sekin lähti vastaamaan hoitoon hyvin.


Nyt molemmat koirat saavat levätä kunnolla muutaman päivän ajan ja teemme vain hihnalenkkejä. Myöhemmin viikolla palataan taas treenien pariin. Tiedossa on mm. pöllöryhmän treenit Lahdessa sekä valmennusrenkaan leiri Jämillä. Mä tosin pääsen sinne vain yhdeksi päiväksi, koska kummityttöni menee samana viikonloppuna naimisiin. Myöhemmin syksyllä alamme myös treenata uuden ryhmän kanssa, jossa tosin suurin osa on jo vanhoja treenikavereita. Pääsimme nimittäin Ylvan kanssa HSKH:n arvokisaryhmään. Meitä on siinä kuusi koirakkoa, ja meillä on viikottain treeniaikaa hallissa. Saadaan varmasti hyviä treenejä sillä porukalla.






Kentsu pysäytettynä merkittömälle merkille.

K juoksee ruudusta pois.
Kelpiet matkalla jonnekin. :)


Nämä kuvat ovat joko Maija Kultamaan tai Marianne Forsellin käsialaa. Kumpikin kuvasi mun kameralla, joten en osaa sanoa kuka on ottanut minkäkin kuvan.

Treenivideoita

Mähän olen suorastaan yliaktiivinen nyt. :) Kun kerran vauhtiin on päästy, niin laitetaan muutama video näytille. Niitähän löytyy youtubesta muitakin, mutta kun toi aktiivisuustaso oli keväällä ja kesällä niin alhainen tällä saralla, niin niistä on jäänyt kirjoittamatta, enkä jaksa enää palata menneisiin sen kummemmin.

Sen verran pitää kuitenkin palata taaksepäin, että laitan linkit Kentsun taantumatokoiluun. :) Videoimme heinäkuun alussa Kentsun, Rimman ja Tuurin treenit. Sattui kesän ensimmäinen lämmin päivä, ja pitkäksi aikaa viimeinen. Kylläpäs papparaisilla ja mummelilla tuli hiki, mutta olivat ne myös niin onnellisia, kun saivat tehdä ihan liikkuroituna "oikeita juttuja". Mutta hitsi millainen taantuma on tapahtunut, kun ei enää treenaa "oikeasti". Kyllä ne äkkiä taantuvat ja roiskivat menemään miten huvittaa. Yksi asia on kuitenkin säilynyt: järjetön palo tehdä tätä hommaa täydellä sydämellä. Tyylipisteistä viis, kun asenne on kunnossa, on Kepa-sedän motto. :)

Kentsun treenisetti löytyy täältä ja täältä.

Kun Kentsu teki kaukoja (jotka jäivät nyt pois tolta videolta), huomasin sivusilmällä, että eräs ruskea oli hivuttautunut lähemmäs ja teki vaihtoja samaan tahtiin taustalla. Niinpä piti oikein testata, miten koirat toimivat kimppakaukoissa. Niillähän on täysin eri tekniikka ja osin myös eri käskyt ja käsimerkit. Mutta yllättävän hyvin ne toimivat toistenkin käskyillä ja käsimerkeillä. Täältä löytyy video Kentsun ja Ylvan kimppakaukoista.







Tällä viikolla kuvattiin taas treenejä. Halusin videolle uusia liikkeitä, jotta näen vähän missä mennään. Samalla tuli kuvattua muitakin Ylvan treenejä.

Ylvan treenisetti löytyy täältä. Siellä näkee mm. kiertonoudon paloja ja eteenlähetyksiä pallolle + muitakin juttuja.

Kentsun eteenmenokokeiluja alustalle ja lähetys ruutuun löytyy puolestaan täältä.

Jos ei jaksa kahlata molempia videoita läpi, niin tässä on yksi pieni yhdistelmävideo kokonaisesta kiertonoudosta ja ruutuun lähetyksestä.






Voihan merkitön merkki

Merkin poistaminen ruudusta tulee tuottamaan vielä harmaita hiuksia. Jos se oli jostain pakko ottaa pois, niin olisivat ottaneet sen ohjatusta. Silloin olisi voinut suunnata koiran keskimmäistä kapulaa kohti, ja loppu olisi ollutkin ”vain” kuuntelua ja tottelemista. On aivan eri asia opettaa koira juoksemaan eteenpäin, kun sillä on jokin kiintopiste. Nyt sitä ei ole, mutta sellainen voi vahingossa tulla, jos koira lukitseekin katseensa johonkin ei-toivottuun asiaan. Ja miten sen saa luopumaan kohteestaan ja suuntaamaan katseensa sen jälkeen tyhjään... huokaus, en tiedä, mutta helppoa se tuskin tulee olemaan.


Nyt on Kepan vuoro toimia mallina. Nämä kuvat on ottanut Maija Kultamaa
Kentsun eteenmenotreeneistä.



En myöskään tykkää, että jo olemassa olevia liikkeitä muutetaan. Mieluummin olisi tullut enemmän kokonaan uusia liikkeitä. Ylvan vahvuuksiin ei muutenkaan kuulu nämä hahmotusta vaativat liikkeet, ruutu ja ohjattu. Sen hahmotuskyky on selvästi heikompi kuin Kentsulla on koskaan ollut. Olenkin saanut tehdä töitä sen suhteen, että sen päähän on iskostunut, että tehdään merkki ja ruutu (ja se osaa bongata ne katseellaan). Nyt sille aletaankin kertoa, että jatkossa tehdäänkin ”juokse-tyhjään-mutta-tee-se-tiettyjen-kriteerien-mukaisesti ja ruutu”.




En ihan ymmärrä mitä tällä muutoksella on haettu. Kyseessä ei todellakaan ole ohjattavuusliike, koska käskyjen määrä on rajoitettu. Sittenkin tilanne olisi aivan toinen, jos koiraa oikeasti saisi ohjata rajattomilla käskymäärillä tyyliin: eteen, seiso, oikea, seiso jne. Ja arvostelussa katsottaisiin sitä, että totteleeko koira jokaista käskyä vai ei, eikä lasketa montako käskyä on käytetty.

Mutta ei, nyt pitäisi saada koira juoksemaan hyvällä vauhdilla, luotisuoraan, yhtään ennakoimatta eteenpäin ja pysäytettyä alueelle, jota ei edes saisi merkata kovin näkyvästi. Koska minulla on ohjaajana vastuu siitä, että koira on sallitun alueen sisäpuolella, on sädekin mielestäni pakko merkata niin, että voin sen nähdä. No aika näyttänee miten niitä aletaan merkata, mitä tuomarit tulevat haluamaan jne. Ja miten liikkeen opetus etenee ja millaisia kaikkia ongelmia tulee ratkaistavaksi.

Kuten kaikesta huomaa, mulla on megaluokan asennevamma tätä muutosta vastaan. Ihan varmasti koiran saa opetettua tekemään moniakin asioita, ja varmasti tässäkin tilanne on eri joskus vuoden päästä. Mutta ei muutaman kuukauden päästä. Niinpä loppuvuodesta kisoihin lähtiessämme menemme sinne valitettavasti niin, että tämän onnistuminen tulee olemaan kiinni ennemminkin tuurista kuin taidosta. Ja siitä en tykkää yhtään. Mutta näillä mennään. Yritän muuttaa asennettani ja ottaa tämän haasteena. Onneksi kaikki muutkin ovat samassa suossa. :)


Määrätietoisesti eteenpäin.

Kohteessa eli alustalla.



Olen tehnyt tätä kahdella eri tavalla eli eläkeläis-Kentsu on kaivettu esille koe-eläimeksi. Sillä on Tärkeä Tehtävä, kun sillä testataan miten alusta toimisi eteenlähetyksissä. Olin alun perin alustaa vastaan, johtuen juurikin siitä, että säde saatetaan merkata pienillä teipinpaloilla, enkä halua koiran tarjoavan niitä alustana, eikä edes reagoivan niihin. Mutta sitten keksin, että alustahan voisi olla jättiläiskokoinen. Kävin ostamassa Biltemasta auton jalkatilan maton. :)

Tämän ehdottomia hyviä puolia on ainakin se, että alusta ei yleensä näy lähetystilanteessa, mutta se näkyy suuren kokonsa puolesta kyllä vähän ajan kuluttua, kun koira on vain edennyt suoraan eteenpäin. Niinpä koiran ei tarvitse loppuvaiheessa mutkitella ja etsiä alustaa, vaan voi juosta sille suoraviivaisesti. Lisäksi kroppa ei ole ihan niin kovilla kuin pallolle syöksyssä – ainakin jos katsoo miten reikäpäänä Ylva juoksee pallolle. Ja toistojahan tässäkin tarvitaan, noin triljoona, eli tääkin on yhtä juoksuttamista.

Alustaa voi varmaankin myös pitää aina taustalla – mulla on se siis selvästi pitemmällä kuin kymmenessä metrissä – varmaan tuplamatkan päässä. Pallo pitää häivyttää pois, alustaa tuskin tarttee. Ja kun se on niin iso, niin koira ei voi sotkea sitä teipinpaloihin. Varsinkin kun tarkoitus olisi ottaa jossain vaiheessa häiriöalustoja käyttöön eli laittaa matkan varrelle pienempiä alustoja yms, joihin koira ei saa jäädä kiinni.


Eteen!


Alusta näköpiirissä.

Siihen voi näköjään vähän kompastuakin. :)


Kentsu on siis saanut harjoitella uutta liikettä alustan kera. Ylva on tehnyt vielä vain pallolle juoksemista. Sillä ei nimittäin ole samanlaista asennetta juosta alustalle, se ei ole Ylvan mielestä niin siistiä. Niinpä haluan vähän aikaa kasvattaa sille vain suurta motivaatiota juosta suoraan eteenpäin. Ollaan tehty sitä niin, että Ylva näkee, kun avustaja laittaa pallon (tässäkin matkaa on ainakin tuplasti). Sitten lähetän Ylvan pallolle. Jollain toistolla avustaja laittaakin pallon valmiiksi sillä aikaa, kun mä palkkailen Ylvaa. Se toisto tulee sitten ikään kuin tyhjään lähetyksenä, vaikka sieltä sitten löytyykin pallo, kun Y on juossut tarpeeksi pitkälle. Tämä on toiminut hyvin, joskin emme ole tehneet vielä yhtään mitään muuta kuin pallolle juoksua, joten edessä on vielä vaikka mitä vaiheita (ne vaikeimmat vaiheet).

Olen myös hyödyntänyt hajuvanaa. Tiedä sitten hyödyntääkö Ylva sitä vai ei, mutta ainakin sillä on siihen mahdollisuus. Eli olemme tehneet toistot aina samaan kohtaan. Tässä saa avustaja olla tarkkana, että laittaa pallon samaan kohtaa kuin edellisellä toistolla.


Täällä alusta, lentääkö kohta pallo.


Lisäksi olen koittanut vahvistaa Ylvalla (Kentsulla en ole niin jaksanut, kun se vaan vähän höntsäilee ja toimii koekaniinina noin muuten) katseen suuntaamista alussa eteenpäin. Ylvalle on opetettu erikseen zetan istumista varten katseen suuntaaminen suoraan eteenpäin, ja olen hyödyntänyt sitä tässä. Uskon nimittäin että tällä on aika olennainen osuus liikkeen onnistumisessa. Riippuu toki varmasti koirastakin.

Kentsu on tottunut pyytämään lupaa kontaktilla.

Mutta tässä saisi - ja olisi toivottavaa - katsoa eteenpäin.


Vielä ollaan tehty tätä mahdollisimman helpoissa olosuhteissa eli niin, ettei edessäpäin ole mitään muuta, johon koira voisi vahingossa lukita katseensa. Koska jos niin käy, niin vielä ei ainakaan ole käytössä keinoja, joilla koiran saa irrottamaan katseensa väärästä asiasta ja suuntaamaan sen suoraan eteenpäin kohti tyhjää. Mm. se tulee olemaan yksi treeniaihe, sitten joskus.

Vielä on kyllä pitkä matka siihen, että koira oikeasti osaa tämän ja tietää, että luotisuoraan eteenpäin on mentävä kunnes toisin sanotaan, vaikka se ruutu vetääkin sivussa puoleensa tai huomio menisikin johonkin väärään asiaan ja.. ja.. ja.. Todennäköisesti stopin terävyyttäkin joudutaan Ylvan kanssa treenata, koska eipä se luotisuoraan eteneminen paljon auta, jos pysähtyessään koira tekee pienen kaarroksen… Kentsu osaa kääntyä niin sanotusti akselinsa ympäri, mutta Ylvalle se ei ole yhtä luontaista, joten sekin todennäköisesti lisätään siihen loputtomalta tuntuvaan listaan. Noh, ehkä tää tästä, joskus.



Nyt K osaa mennä myös ruutuun tyhjään lähetyksen jälkeen. Aluksi sen piti
aina mennä käymään ensin alustalla ennen kuin tajusi, että käsky olikin
stopin jälkeen ruutu. :)

Kentsu on ollut niin onnellinen, kun sillä on uusi, tärkeä tehtävä ja treenataan
_oikeasti_ jotain eikä aina vaan höntsäillä jotain.

Pieni tykinkuula.


Kultainen Kenneli. Ton koiran sydän on kultaa.

Uutta kohti

Nyt kun vanhat säännöt ovat historiaa, on viimeistään aika keskittyä uusiin. Aloin jo kesällä treenata uutta kiertonoutohässäkkää, mutta se jäi hieman tauolle, kun Ruotsin kisat lähestyivät. Samoin on vähän tehty ns. merkitöntä merkkiä eli eteenmenoa. Uusia paikallaoloja alettiin harjoitella oikeastaan vasta nyt.

Ja jessus, että onkin treenattavaa. Sääntömuutokset on onnistuttu tekemään todella juoksupainotteiseksi. Treenattavia paloja on tullut todella paljon enemmän, ja lähes kaikki niistä ovat juoksutusta. Se pistää väkisinkin miettimään, mitä voi treenata milloin, kuinka paljon koiria voi juoksuttaa jne. Nyt olen hetken aikaa jättänyt vanhoja liikkeitä vähän vähemmälle ja keskittynyt enemmän näihin uusiin juoksutusta vaativiin paloihin. Mutta kauaa ei voi vanhojakaan ignorata.


Tämän ja nämä muutkin kuvat on ottanut Maija Kultamaa.


Kiertonouto alkaa olla Ylvalla jo aika kivalla mallilla. Toki viilattavaa löytyy, mutta sitä löytyy aina. Kaikenlaisia vaiheita tässä on nähty, kuten yritystä hypätä esteet matkalla ja vastaavasti esteiden ohitusta paluussa, jos ei auttanut käsimerkillä. Nyt Ylvalla taitaa olla aika hyvä käsitys siitä, missä järjestyksessä nämä asiat tehdään.


Noston jälkeen katse jo hypyssä. Nyt Ylva tietää, että tämän jälkeen hypätään.



Olen nyt vasta ottanut käyttöön liikkurointia eli aiemmin vein itse kapulat. Nyt kun lo vie kapulat, Ylva miettii niitä hieman matkalla kiertoon, mutta osaa silti luopua niistä. Aiemmin kun vein itse kapulat tai vaikka heitin ne Ylvan nähden, se ei samalla tavalla noteerannut niitä.

Liikkurointi tosin hieman vielä sekoittaa Ylvan ajatuksia siitä, miten sen odotetaan toimivan liikkeen alussa. Ensin se sekoitti tilannetta ohjattuun noutoon ja otti muhun kontaktia, mitä en siis halua tässä tapahtuvan, mutta haluan sen tapahtuvan ohjatussa. Nyt ollaan tehty sen verran alkuvirittelyinä uusissa asioissa (kiertonoudossa ja eteenmenossa) sitä, että Ylvan pitää tuijottaa eteenpäin – ja niinpä se alkoi tarjota sitä sitten myös vanhoihin asioihin, kuten esim. ruutuun. Siinä en puuttunut enää asiaan, koska liike oli muutenkin muuttumassa. Eli annoin loppuvaiheessa Ylvan tuijottaa koko ajan merkkiä, jos se niin halusi tehdä. Sama juttu oli ohjatussa ennen Ruotsin reissua.

Normitilanteessa haluan siis Ylvan katsovan kapuloiden viennin (ohjatussa) ja ottavan sitten muhun kontaktia. Kun vahvistin paljon eteenpäin tuijottamista uusien liikkeiden takia, Y alkoi tuijottaa eteenpäin ohjatussakin. Yleensä se on tajunnut viimeistään liikkeenohjaajan käsky-sanasta ottaa kontaktin, mutta koska Ruotsissa sanotaan usein ”lähetä koira” käskyn sijaan, tajusin ettei Y välttämättä tule ottamaan kontaktia kisatilanteessa. Niinpä en puuttunut asiaan, koska halusin myös tsekata, että Y tekee silti merkin hyvin, eikä jää lo:n liikkeeseen ja kapuloihin kiinni, kun se saa tuijottaa niitä.

Niinpä tilanne on nyt sellainen, että Y tarjoaa mieluiten eteenpäin tuijottamista, mitä on siis vahvistettukin kovasti uusiin liikkeisiin. En ole vielä päättänyt, alanko vaatia kontaktinottoa takaisin ohjatussa vai en. Todennäköisesti tarkkailen hetken aikaa tilannetta ja katson miten liike kehittyy ja mitä vaikutuksia sillä on, jos Ylvan ei tarvitse ottaa välissä kontaktia. Voi olla että toi on asia, jonka palautan Ylvan mieliin vasta joskus myöhemmin – nyt kun on aikas paljon muutakin treenattavaa.







Kiertonoudossa vaihdoin jossain vaiheessa toisen noutokäskyn uuteen. Ylva kiertää merkin myötäpäivään, ja jos sillä tulee yhtään kaarratusta, se on paluussa oikeastaan oikean kapulan kanssa samalla linjalla. Toki jos se on kuullolla ja keskittyy – niin kuin pitäisi olla – niin senhän pitäisi katsoa minun käsimerkistä, kumpi kapula haetaan. Päätin kuitenkin vaihtaa toisen puolen noutokäskyn uudeksi. Eli jos haettavana on oikea kapula, on käskynä tuttu hakee, joka on käytössä kaikissa muissakin noudoissa. Jos haettavana on vasen, on uusi käsky ”nouda”. En usko Ylvan ymmärtävän vielä käskyä, vaikka se onkin joka kerta valinnut virheettömästi oikean kapulan. Mutta eiköhän se ajan myötä iskostu sen mieleen, että toinen kapula on nouda ja toinen hakee.





Ylvan kaarratus ei ole mikään mahdoton, mutta päätin nyt kuitenkin koittaa panostaa myös sen pieneksisaamiseen – ainakin nyt alkuvaiheessa, kun sitä on vielä helppo tehdä nurmikolla apuvälineillä.

Ihan alkuun kuittasin jes-sanalla, kun Y kiersi merkin. Sillä sain kierrosta pienemmäksi, mutta sillä sain myös uusia ongelmia. Ylva alkoi odottaa kuittausta, ja jos sitä ei tullut, niin se alkoi tarjota merkkiä merkkinä. Tämä on yllättävän vahvana sen mielessä. Pikkaisen ärsyttävää, kun käsky on kuitenkin selkeästi kierrä, eikä piste. Tämä pitää ehkä käsitellä sen kanssa ihan kunnolla, kun ei tunnu treenitavan muuttamisella täysin poistuvan.

Seuraavaksi otin käyttöön agilityn irtokepit, kun sellaiset löytyivät toimettomina ajalta, kun joskus vielä harrastin agilityä. Ne toimivat ikään kuin ohjureina eli Ylvan pitää sekä meno- että paluumatkalla merkille mennä niiden välistä. Tässä huomaa hyvin, että jos etäisyys kasvaa, niin silloin kasvaa kaarroskin, jolloin tulee helposti ohjureiden ohituskin. Eli vielä tarttee tehdä paljon toistoja läheltä.


Tässä näkyy käytössä olevat ohjurit, joiden välistä pitää juosta.


Jonkin verran olen kokeillut myös sitä, että vasemmalla maassa on pallo, jolle vapautan Ylvan kierron jälkeen. Sekin tuntuu toimivalta tavalta – olettaen että Ylvan liike on jatkunut merkin kierron jälkeen, eikä se yritä tarjota merkkiä. Tätä voisi käyttää välillä, ainakin sitten, kun noita ohjureita ei ole käytössä.

Vähän kyllä hirvittää koiran juoksuttaminen ja toispuoleisuus. Mulla ei vaan nyt riitä aika opettaa kiertoa myös vastakkaiseen suuntaan, koska näissä muissakin on ihan tarpeeksi opettelua. Se olis kyllä koiran kropan kannalta hyvä juttu. Pitää muistaa tehdä myös vastakkaiseen suuntaan taivutuksia.








Tää kiertonouto vaikuttaa nyt oikeastaan ihan hauskaltakin liikkeeltä, vaikka tässä onkin vielä paljon treenattavaa. Tähän tietty vaikuttaa myös se, kun on saanut liikettä jo vähän eteenpäin ja tässä on jotenkin niin selkeitä paloja, joita vahvistaa – ainoa huono puoli on tosiaan se, että niitä paloja on triljoona ja kaikki on aika koiraa rasittavia. Ihan yhtä positiiviset ajatukset mulla ei ole ruudun muutoksista, mutta siitä lisää erikseen.