Åke 7 kk

Åke täytti viime viikolla seitsemän kuukautta. Se on hauska tyyppi ja pujahtanut meidän laumaan ongelmitta. Siinä on energiaa kuin pienessä kylässä, mutta onneksi löytyy myös tolkkua. Se on järkevä ja hyvähermoinen kaveri, joskin myös erittäin ehtiväinen ja puuhakas. Siltä löytyy omaa tahtoa erittäin paljon, ja se vaikuttaa pirun fiksulta tyypiltä.

Tässä Åke on reilu puolivuotias.

Ihan pikkuisena se nukkui todella paljon. Se oli vain puolisen tuntia hereillä ja sammui sen jälkeen useammaksi tunniksi. Se tuntui oudolta, kun oli tottunut erittäin jaksavaisiin kelpieisiin. Tämä on tosin otettu korkojen kanssa takaisin. Kun se kasvoi siitä hieman, unentarvekin selvästi väheni huomattavasti. Siitä alkoikin sitten never ending -puuhailu, eikä loppua näy. :)

Åkesta näkee, että se on taustaltaan rottakoira. Se käyttää hyvin mielellään hampaitaan ja leukojaan. Ulkona on aina joku keppi tai vastaava suussa. Lelut Åke rikkoo ennemmin tai myöhemmin. Kelpie-raasut ovat saaneet ihmetellä, kun niiden "tutit" katoavat yksi kerrallaan Åken käsittelyn jälkeen.

Åke on aika itsenäinen. Se leikkii paljon yksinään (leikkii toki kivasti munkin kanssa, mutta ei välttämättä tarvitse mua leikkimiseen). Luutakin se syö kauhealla vimmalla. Siinä se kaipaa mun osallistumista. Mun osaksi on koitunut luun pitäminen. Kummasti kaikki mun koirat ovat oppineet tämän asian.

Aina pitää olla joku keppi tai käpy suussa.


Meidän elämä on tosi aktiivista, mikä sopii Åken tyyliselle koiralle oikein hyvin. Sen verran puuhakas ja oman tahdon omaava se on, että en yhtään ihmettele, että pihiksestä saisi helposti ongelmakoiran. Jos omistaja olisi vähän vähemmän aktiivinen, eikä niin jämäkkä, niin ongelmissa tollaisen koiran kanssa voisi helposti olla. Meidän laumaan ja elämäntapaan Åke istuu kuin nenä päähän ja vaikuttaa ilmeisen tyytyväiseltä elämäänsä.

Åke on kasvanut senteissä hurjaa vauhtia. Sen huomasi konkreettisesti siitä, kun takit kävivät koko ajan pieneksi. Nyt luulisi nopeimman kasvun olevan ohi. Painoa on tällä hetkellä 6,3 kg ja korkeutta kotimittauksen mukaan 37,5 cm.



Yhteiselo kelpieiden kanssa sujuu hyvin. Olen sanonut vitsinä, että Åke on Ylvan koira. Ja Ylva onkin ottanut Åken täysin omakseen. Ne leikkivät tosi paljon yhdessä, ja Åke on Ylvan erityissuojelussa. Jos pojat alkavat leikkiä enemmän, Ylva yrittää tulla väliin. Kentsun leikkimistapaan kuuluu aina äänitehosteet, ja voi olla, että Ylva tulkitsee tilanteet vähän väärin ja haluaa siksi tulla keskeyttämään leikit. Samoin jos Kentsu komentaa Åkea jostain, Ylva on heti poliisina paikalla vahtimassa, ettei sen pikku-Ookkimusta komenneta.

Åke menee aamuisin Kentsun luo aamupesulle, ja Kepa on siitä selvästi mielissään. Iltaisin Kepa saattaa olla grumpy old man, kun sitä väsyttää. Silloin se helpommin komentaa Åkea, jos Åke vaikkapa vinguttaa jotain lelua Kentsun korvanjuuressa.

Ylva on toiminut muun muassa makuualustana, kun Åke on leikkinyt lelullaan.
Kuvassa Åke on reilu kolmikuinen.

Kepa-sedän vieressä on turvallista nukkua.
Åke on kuvassa reilu kolmikuinen.


Kelpiet ovat toimineet hyvänä mallina Åkelle metsälenkeillä. Jos ollaan törmätty muihin kulkijoihin, Åke on osannut olla menemättä muiden luo. Uskon että mallioppimisella on ollut tässä osuutta. Åke pitää hyvin huolen siitä, että pysyy laumassa. Riistaviettiä se ei ole ainakaan vielä näyttänyt omaavan. Pitää toivoa ettei se herää myöhemminkään. Jotkut pihikset ovat erittäin riistaviettisiä, mutta käsitykseni mukaan se kulkee tietyissä linjoissa. Eli löytyy myös vähemmän riistaviettisiä tapauksia, ja ainakin nyt vaikuttaa siltä, että olen onnistunut saamaan sellaisen.

Hajut kiinnostavat erittäin paljon Åkea, mutta eivät ole vieneet mukanaan.


Tuttujen koirien kanssa Åke on aika huoleton kaveri ja osaa olla hieman röyhkeäkin. Sillä on kuitenkin hyvä koiranlukutaito, ja se osaa lukea tilanteita hyvin. Nyt taitaa olla jokin teini-ikä päällä, koska joidenkin rähjäävien koirien ohittamisessa Åkekin koittaa pöhistä. Siihen olen kyllä puuttunut. Pitää toivoa että Åken sosiaalisuus säilyy ja ettei siitä tulisi hirveän äijämäistä. Siis siinä mielessä äijämäistä, ettei tulisi enää toimeen muiden kanssa. Pikkuäijähän se kyllä muuten on, mm. kova merkkailemaan. On nostanut jalkaa säännöllisesti viisikuisesta lähtien.

Ystävykset.


Åke on tokoillut jonkin verran. Olen opettanut asioita ihan samalla tavalla kuin kelpieillekin. Ainoa ero on toistoissa. Åke on treenannut vain murto-osan siitä kuin mitä vaikkapa Ylva treenasi tämänikäisenä. Oikeastaan kaikki kotitreenit puuttuvat, joita tehtiin tosi paljon Ylvan kanssa sen nuoruudessa.

Tarkoitus olisi päästä joskus kokeisiinkin asti, ainakin alaluokissa. Joten treenataan siinä mielessä tavoitteellisesti, vaikkei tavoitteellisuudesta voi juurikaan puhua verrattuna kelpieihin. Åke on kuitenkin pääasiassa meidän maskotti ja hyvänmielen lähettiläs. Kaikki mitä tulee sen päälle, on plussaa.

Åke on syttynyt tekemiseen ja tykkää selvästi tosi paljon tokoilusta. Se on yllättänyt mut totaalisesti treeni-innokkuudellaan. Se kestää tosi hyvin toistoja, eikä ole häiriöherkkä. Ollaan pystytty treenaa samalla kentällä (hallikaudella) muiden koirien kanssa, ja Åke on valinnut mieluummin treenaamisen kuin muiden kanssa leikkimisen. Toki se on pari kertaa päässyt karkaamaan kaveriaan moikkaamaan, mutta on tullut heti takaisin ja jatkanut hommiaan. Ja noiden vastakohtana on lukemattomia treenejä, joissa se ei ole harkinnutkaan moikata muita, kun kerran on ollut mahdollisuus treenaamiseen.

Toki tässä vaiheessa treenit ovat niin täysin leikki ja laulu -osastoa, että näistä on hirveän helppo tykätä ja olla motivoitunut. Saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun päästään vähän pidemmälle ja pitäisi alkaa ketjuttaa ensin liikkeen osia kokonaisiksi liikkeiksi ja sitten liikkeitä peräjälkeen. Mutta se on sen ajan ongelma pohdittavaksi, nyt rakennellaan pohjia ja jatketaan aivopesua, joka on jo hyvällä mallilla. Ja kuten jo mainitsin, kaikki mitä Åken kanssa saavutetaan, on plussaa. Jos tuntuu siltä, että homma ei vaan lähde sujumaan, niin aina voidaan palata Ookke-oloneuvosrooliin, jossa Ookkimus on erittäin hyvä. :)





Voisin koittaa vielä listata asioita, joita ollaan treenattu. Mutta se saa oman postauksen, jahka vaan ehdin sen tekemään.

Summa summarum: hyppäys aivan uuteen ja itselle vieraaseen rotuun (vaikka olenkin tutustunut ekaan pihikseen jo 90-luvulla, niin en silti tuntenut-tuntenut rotua) on ollut mielenkiintoista ja olen tyytyväinen siitä, että uskalsin tehdä tämän hyppäyksen. Åke ainakin on ihan mahtityyppi ja tuottaa paljon iloa meille kaikille joka päivä.

Åkella ei ole pohjavillaa, eikä kauheasti massaakaan, joten takit on kova juttu.

Vesi kiinnostaa niin paljon, että saattaapi olla, että meidän laumasta löytyy
kesällä kaksi uimaria.

Meidän lauman juniori ja seniori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti