Noutohullun päiväkirjasta

Viime viikot ovat kuluneet tiiviisti treenaamisen parissa. Ja töitä on todellakin riittänyt, sillä Kentsu kilahti noutoihin. Se olisi halunnut vain noutaa, noutaa ja noutaa - sekä kantaa kapuloita ja rynnätä kapuloille luvan kanssa tai ilman. Onhan se ihanaa, että Kentsun mielestä noutaminen on kivaa, mutta kohtuus kaikessa...



Jälkikäteen on aina helppoa olla jälkiviisas. Kaikki on saanut alkunsa Kentsun yläpurennasta. Sillä on lyhyen alaleuan takia vaikeuksia nostaa sorvattuja kapuloita. Niinpä aloitimme kapulannostotreenit jo kesällä, kun olimme lähdössä Norjaan kisaamaan. Siellähän käytössä on sorvatut kapulat, ei meille tutut (ja helpot) laipalliset. Olen tehnyt kesästä lähtien todella paljon nostattavia noutotreenejä, mm. paljon sellaisia, joissa K sai ampua kiinni naruleluun, kun oli nostanut kapulan. Ne olivat Kentsun mielestä aivan älyttömän hauskoja treenejä!

Nostotreenien avulla tekniikka parani, mutta myös mieliala nousi vähän turhan korkealle. Ensimerkkejä siitä saatiin jo ennen Slovakian reissua, kun Kentsun mielestä hyppynouto alkoi olla aivan sairaan hauskaa (paino sanalla sairas :), aina se on Kentsun mielestä ollut kiva liike). Hommasta selvittiin kuitenkin pienellä Kentsun huijaamisella, ja K tekikin hyvän hyppynoudon ja ohjatun noudon mm:ssä. Tunnarin sikailut olivatkin sitten jo oiretta noutohulluudesta, ja mm:ien jälkeen kaikki noudot ja tunnari levähtivät käsiin. Kentsusta tuli totaalinen noutohullu, joka ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin noutamista.

Sen silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä, kun se tajusi noudon tulevan. Sen myötä tuli varastelua ja niin pientä piippausta, että välillä ei tiennyt piipittikö lintu vai Kentsu. Se taas asetti omat ongelmansa, koska on vaikea puuttua asiaan, josta ei ole varma kuuleeko ihan omiaan vai ei.

Niinpä viime viikot ollaan väännetty tassua siitä, koska noudetaan ja miten noudetaan. Hetken jo kävi mielessä onko Marilta saadussa huivissa oleva teksti pelottavan lähellä totuutta. :)

Jos Kentsu onkin todella sitkeä sissi, niin kyllä minustakin onneksi löytyy periksiantamattomuutta. Niinpä noutohulluus alkoi hiljalleen taittua ja Kentsun mielentila saatiin "normaaliksi". Noudot ovat edelleen kivoja, mutta niihin ei olla kilahtaneita.

Halusin käydä vielä testaamassa miten noudot sujuvat kisatilanteessa. Kävimme reilu viikko sitten kokeessa, jossa K tekikin ehjän suorituksen ja hyvän ykköstuloksen - kylmyydestä huolimatta (syksyn ainoa pakkaspäivä osui tietenkin sille päivälle - kisapaikalla oli kymmenkunta astetta pakkasta ja Kentsulla oli selvästi kylmä ekoilla pakkasilla, kun tottumusta kylmyyteen ei ollut vielä ehtinyt kehittyä). Ja mikä parasta - kaikki "kriittiset" liikkeet eli hyppynouto, ohjattu nouto ja tunnari sujuivat hyvin. K keskittyi hommiin ja oli kiltti poika. Ehkä tässä voi hiljalleen alkaa luottaa siihen, että kilahdus on oikeasti historiaa. Joskin ei pidä vielä liikaa rentoutua... :)

Muut liikkeet ovat sujuneet tuttuun tapaan ilman suurempia kummallisuuksia. Hiottavaahan riittää aina, mutta nyt kaikki energia on mennyt noutoihin.

Treenien vastapainona pitää tietenkin olla kunnon vapaapäiviä, jolloin vain lenkkeillään ja nollataan päätä. Aurinko on ollut melko harvinainen vieras tähän aikaan vuodesta, mutta yhtenä päivänä onnisti päästä ulkoilemaan valoisaan aikaan ja auringon paisteessa. Ulkoilutin samalla kameraa, ja koirat joutuivat kuvauksen kohteeksi.

Myra haukkuu. :)

Pallon kanssa juoksentelua. Jotenkin se pallo päätyy aina tolle pikkumustalle...

Aloitimme myös sisäuintikauden Hyvinkäällä. Kentsu käy ratauinnissa parin kolmen viikon välein.

Karvapallo saa Kentsulta joka päivä kyytiä. Pitääkin kirjoittaa joulupukille toive uudesta karvapallosta. :)

Maanantaina Kentsulla oli akupunktio ja samalla hoitui taas näppärästi ekinokkoosilääkitys sekä merkinnät passiin Norjan reissua varten. Vielä ehditään treenata pari kertaa ennen lähtöä, mutta enää ei ihmeitä tehdä. Pyrimme pitämään treenit tosi helppoina. Torstaina se on sitten taas menoa. Kentsu matkustaa jälleen Sinan kanssa (jolla btw alkoi juuri juoksu). Uutena jännityksen kohteena on koneen vaihto Arlandassa. Toivotaan että koirat päätyvät samaan koneeseen kuin me. Peukuttakaa taas Suomen puolesta.

Loppuun rentoutumista takan äärellä.

ps. Kaksi ensimmäistä treenikuvaa on Mari Leiviskän ottamia, kaksi seuraavaa treenikuvaa on Tesu Åbergin ottamia. Muut kuvat ovat mun ottamia.

Ken Gepardi

Koska tähän aikaan vuodesta ei hirveästi tule kuvia sattuneista syystä otettua, niin laitetaan tähän viime vuoden lokakuussa otettuja kuvia Ken Gepardista.


Me gepardit ollaan yleensä aika leppoisia. Tykätään käyskennellä pelloilla ja silleen.

Mutta osataan me olla hurjiakin. Ainakin huutamaan.

Gepardit on myös hurjia saalistajia. Meidän kanssa ei kannata ruveta pelleilee.

Nuuh-nuuh, tästä on joku mennyt.

Tilannekatsausta ympäristöön.

Sitten maastoudutaan.

Hahaa! Kohde paikallistettu!

Hyökkäykseen!

Gepardit on tosi hyviä hyppäämään. Tsiigatkaa mikä hyppy!

Kohde lähes hyppysissä!

Multakokkareet vain lentää - ja niin minäkin, ainakin melkein.

Hitsi! Sillähän on kaveri. Nämä taitavat olla fiksumpia kuin luulinkaan.

Niitähän on kokonainen komppania.

Me gepardit ollaan myös Tosi Viisaita Eläimiä ja tiedetään kyllä milloin on aika luovuttaa.

Siksi meitä gepardeja voidaankin sanoa voittajiksi. Voittajan on helppo hymyillä ja harrastaa voitontanssia. Onkohan meissä gepardeissa myös hieman kengurun vikaa?!?

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille toivottaa Ken Gepardi.

ps. Meillä asuu myös korppikotka, mutta se on oma tarinansa. :)