Kokoonnuimme Tampereella agilityn ja tokon merkeissä. Flyballiakin pääsimme testaamaan. Paikalla oli kymmenen kelpietä, joista seitsemän kantaa nimensä edessä etuliitettä Cefeus, kolmelta se taas löytyy sukutaulusta. Cefeus-koirista paikalla olivat Myra, Ken, Yarra, Jilla, Eevi, Hans ja Tinka. Lisäksi mukana menossa olivat Voltin poika Yello, Jillan tyttö Nemi sekä Tompan tyttö Pipa.
En valitettavasti saanut aikaiseksi ottaa yhtäkään valokuvaa todisteeksi tapaamisestamme. Niinpä tätä kirjoitusta saa koristaa Myran ja Kentsun uusimpia kuvia, jotka on otettu lauantaina.
Treenirintamalla ei ihmeitä. Vihdoin ja viimein pystyy treenaamaan ulkona ilman aikarajoitteita, ja sekös vasta on mahtavaa. Lähes neljään kuukauteen ei treenattu ulkona ollenkaan. Kaikki treenit olivat sisätiloissa (maneesit, koirahallit), joten kaikki myös olivat aikaan sidottuja ja maksullisia. En ole viitsinyt edes laskea paljonko tänä talvena on mennyt rahaa treenaamiseen. Mehän ollaan kuitenkin treenattu edelleen useamman kerran viikossa.
Nyt siis saamme nauttia taas hiekka- ja nurmikentistä. Treeneissä ei ole ollut mitään ihmeellistä, ihan peruskauraa sillä saralla siis. Ainahan pitää tietenkin jotain projekteja olla perustreenaamisen ohella. Haemme lisää projektin aiheita ensi viikonloppuna valmennusrenkaan leiriltä.
Treenikaverimme saa nykyisin ladattua videoita nettiin, joten piti hyödyntää tilanne. Kuvasimme Kentsun treenejä viime maanantaina. Pitää koittaa saada silloin tällöin kuvattua treenejä enemmän, varsinkin kun niitä nyt saa jonnekin näytillekin. Tässä linkit treeneihin.
Alla vielä yksi pätkä luoksetulon treenaamisesta. Stopit eivät tosin ole tuossa kovin hyvät, kun K on enemmän keskittynyt juoksemiseen kuin itse aiheeseen. Toi kierrätys vähän lisää juoksuajatusta. Vaihdoin Kentsun sivulletulon luoksetulossa takaa sivulle kiertäväksi, K tuli ennen siis suoraan sivulle. Vaihto on tapahtunut noin kuukausi sitten. K omaksui uuden tavan melko helposti, sillä sivulle takaa kiertäen on ollut sille aiemmin temppu. Joskus sitä saa vielä vähän muistuttaa pienellä sormenliikautuksella, että sivulle pitikin tulla takaa kiertäen. Onhan se jo aika monta vuotta tullut nimittäin suoraan etukautta sivulle.
Myra kuulee edelleen. :) Nyt kun treenimme eivät enää ole aikaan sidottuja, Myrakin on päässyt enemmän treenailemaan. Aika puuhailuahan sen touhu nykyään on, mutta pääasia että mummeli tykkää ja mieli pysyy virkeenä.
Tässä alakuvassa näkyy muuten hyvin Myran kuhmu otsassa. Se on tullut nuorena tyttönä, kun Myra törmäsi liikennemerkkiin... Hihnassa kävellen... En voi käsittää vieläkään miten se pääsi tapahtumaan, mutta niin siinä kävi. Törmäys oli aikamoinen, ja sen seurauksena Myran päätä on koristanut tuo sarvi. Vähän kuvakulmasta riippuu miten hyvin se näkyy. Tuossa kuvassa se näyttää ehkä isommalta kuin mitä onkaan, mutta ihan selvä nystyrä sen päähän siitä törmäyksestä jäi muistoksi.