Ken 9 v.

Maailman paras Kenneli-Penneli täyttää tänään yhdeksän vuotta! Hmmm... voikohan sitä enää kutsua Kenneli-Penneliksi?!? Se nimi on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa, kuten moni muukin lempinimi. Rakkaalla koiralla on monta nimeä, vai-miten-se-nyt-menikään.

Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Kentsu jo yhdeksän vuotta! Hurjaa! Vastahan se oli pikkupentu. En kestä edes ajatella sitä hetkeä, kun siitä on aika luopua. Toivottavasti se ei tapahdu vielä vuosiin. Meanwhile nauttikaamme Kepa-sedän läsnäolosta. Se ainakin herättää aina hyvää mieltä, koska se on yksi maailman positiivisimmista tyypeistä.

Sitten "pakolliset" synttärikuvat, jotka olen ottanut joka vuosi samalla kentällä. Viimeiset neljä vuotta kenttä on ollut lumen valtaama, mutta tänä keväänä olemme jo ehtineet hyödyntää sulaa kenttää treenipaikkana. Nämä kuvat on otettu tänään aamulla.


Rakas Ken tänään 9 v.

Ken 9 v. ja Ylva 1 v. 9 kk tänään.

Laitetaanpa tähän vähän kuvakollaasia Kentsun elämän varrelta. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.

Monzan kanssa Luukissa. Kentsu on kuvassa 2,5-vuotias.

Meidän treeniryhmä toukokuussa 2006; vasemmalta Myra, Ken, Rimma, Ronja.

Kentsu tasan 1-vuotiaana.

Treenaamassa, kuva Johanna Maukonen.

Treenaamassa, kuva Johanna Maukonen.

Kentsu ja Gem - kaverukset, jotka käyvät yhä yhdessä lenkeillä.
Kuva Johanna Maukonen

Meidän pojat - Kentsu ja Monza

Ylva, Joku ja Kentsu viime syksynä.

Hurrrrrja Ken, kuva Anna-Leena Väätänen.

Kenneli-Penneli on kuvassa puolivuotias.

Ken 7 kk ja Pumba.

Treenikamut Tuuri, Kentsu ja Rimma marraskuussa 2007.

Rimma ja Kentsu marraskuussa 2007 - tämä kuva taisi olla
meidän TVA-juhlien kutsussa.

Kenneli-Penneli Mystin karusellissa (K pyöri aina tuossa "mökissä"
niin, että koko mökki vieri pallon tavoin).

Ken ja Win

Kentsu ehkä noin 9-10-viikkoisena.

Mörri ja Kentsu kohtaavat ensi kertaa. Tämä parivaljakko oli nuorena
oikein hyvät ystävät. Ovat sitä edelleen, mutta eivät enää leiki samalla
tavalla yhdessä kuin nuorina.

Myra ja Kentsu Luukissa.

Kentsu, Ronja, Rimma ja Myra Luukissa 2009.

Rimman kanssa.




Myra, Kentsu, Rimma, Ronja

Ken

10-viikkoinen Kepa harjoittelee perusasentoa.

Kentsu ja Myra

Kentsu ja Mysti

Kentsu vähän vajaa 3-kuisena.

9-viikkoinen Kentsu

Myra ja Kentsu lähikentällä 15.4.2008

Myra ja Kentsu Paloheinän metsässä.

Kentsu SM:ssä Klaukkalassa.

Kentsu 10 vkoa passikuvassa.

Norjan PM:ssä 2009.

Tanskan PM:ssä, pysähdys Ruotsin puolella, vasemmalta Ässä, Meg, Ken,
Zen, Mette. Kuva Maarit Karhu.

Kepa-rakas, kuva Maarit Karhu.

Edustushommissa Tanskassa.
Viime kesänä.

Viime kesänä, ennen kasvaimen selätystä.

Kepa ja Ylva Kolilla kesällä 2013.

Maailman paras Kepa-setä! *sydän*

Viimeinen pokaali

Kentsu sijoittui Helsingin seudun kennelpiirin Vuoden tokokoira 2013 -kisassa toiseksi. Tajusinpa juuri, että tämä taitaakin olla sen viimeinen pokaali.


Kentsu pokaalinsa kanssa.


Meinasin ensin olla lähettämättä Kentsun tuloksia HSKP:n tokokoirakisaan, koska meillä loppui viime vuonna kausi kesken kasvaimen takia. Jouduin peruuttamaan muutamia kisoja, eikä sitten enää päästy loppuvuodenkaan kisoihin. Niinpä meillä oli tasan vain ne neljä tulosta, jotka kisaan vaadittiin. Eikä siis yhtään valinnanvaraa. Noista neljästä yksi tulos oli kakkostulos - viime vuoden SM-finaali (jossa K teki hyvin identtisen suorituksen joukkuepäivän kanssa, joten "oikeasti" se olisi ollut ykköstulos, mutta se ei toki muuta kisakirjaan merkattua tulosta muuksi). Siksi mietin ensin, että viitsinkö edes lähettää tuloksia. Mutta koska tiesin jo silloin, että tämä saattaisi olla viimeinen vuosi osallistua Kentsun kanssa kyseiseen kisaan, niin laitoin tulokset eteenpäin. Kiva yllätys olikin, että sijoituimme silti toiseksi.

Kentsu on osallistunut HSKP:n tokokoirakisoihin siitä lähtien, kun se on aloittanut kisauransa. Vuonna 2007 se valittiin Vuoden tokotulokkaaksi, ja sen jälkeen se on ollut jokainen vuosi kolmen parhaan joukossa Vuoden tokokoira -kisassa. Sillä on kolme ykkössijoitusta, kaksi kakkossijoitusta ja yksi kolmossijoitus. Ei hullummin. Taitava Kepa-setä!


Maailman paras Kenneli!


Mulla oli tarkoitus kisata Kentsun kanssa vielä jonkin aikaa, mutta viime vuoden loppu meni tosiaan kasvaimesta ja hampaiden poistoista toipuessa (doping-varoajat) ja tämä alkuvuosi ollaan paranneltu jännevammaa. Ylva alkaa viedä entistä enemmän aikaa, kun sen kisaura on nyt aluillaan. Alkaa siis kovasti näyttää siltä, että Kepa-sedän kisat on kisattu. Haikea olo, mutta myös kovin kiitollinen. Kentsun kanssa on tullut koettua niin paljon yhdessä, ja se on opettanut mulle niin paljon. Kentsu on kyllä niin rakas. *sydän*

Tärkeintä on kuitenkin pitää Kepa-setä hyvässä kunnossa. Eikä se tietenkään jätä treenikenttiä vielä taakseen, vaikka treenejä ei enää tehdäkään niin tavoitteellisesti. K saa edelleen viihdyttää itseään ja mua kentillä ja tehdä sitä, mitä se niin paljon rakastaa.