Syksyä

Nämä kuvat ovat viime lauantailta, kun valo riitti juuri ja juuri kuvien ottamiseen. Yritän nyt saada kuvattua koiria mahdollisimman säännöllisesti, kun Ylva on vielä pentu. Kiva saada siitä kuvia eri ikävaiheissa muistoksi. Kimppakuvista näkee hyvin, miten pentu kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia.

Ylva täytti sunnuntaina 14 viikkoa. Painoa on nyt 8,1 kilon verran.


Ylva kasvaa kovaa vauhtia.

Ylva on ollut käsittämättömän sopeutuvainen pentu. Se on istunut meidän elämään ihan kuin olisi ollut täällä aina. Mulla ei ole ikinä ollut tällaista pentua, jonka kanssa voi nukkua vapaapäivinä lähes kymmeneen asti aamulla. Toki pentu pitää päästää kertaalleen ulos - joskus kahdeksan maissa - mutta sen jälkeen Ylva rauhoittuu uudestaan nukkumaan. Alkuun se saattaa vähän puuhailla jotain, syödä luuta tms. Mutta ei riehu tai häiriköi, on vaan ja alkaa sitten taas lepäillä. Vaikka Kentsukin oli helppo pentu, niin ei sen kanssa näin vaivatonta aamuisin ollut. Myra taas... herätti mut aikaisemmin ja aikaisemmin, kunnes tajusin sen herättävän mut sen takia, kun oli saanut aina silloin aamuruokansa. Ei sillä mikään pissahätä viiden aikaan aamulla ollut, vaan se himoitsi aamuruokaansa. Tilanne helpottui heti, kun tajusin mistä oli kyse. :) Myra oli energiamäärältään kyllä muutenkin aivan omaa luokkaansa pentuna. Jessus että siinä riitti virtaa...







Pennun kanssa on niin kiva puuhailla, kun näkee edistymisen konkreettisesti. Meillä on tosin alkanut tulla jo sellaistakin "edistymistä", jota ei niin olla toivottu... Esim. sivulletuloissa alustan kanssa pentu on oppinut jo yhdistämään siihen vääränlaista katsekontaktia. Y tulee tosi näppärästi sivulle alustan kanssa, mutta siirtyy sen jälkeen vähän eteenpäin, jotta näkee mut. Oon siis sortunut vähän liikaa kurkkimaan mitä pentu tekee - mikä toki on osittain pakollista, kun pakkohan sitä on tietää mistä/milloin palkkaa - ja sen seurauksena Y on jo yhdistänyt pienessä päässään ajatuksen katsekontaktista, mitä en siis näin pienellä koiralla halua. Haluan vaan kontaktin ylöspäin, ei mun naamaan. Nyt pitää lähteä peiliostoksille, jotta päästään korjaamaan tilannetta. Enää en voi kurkkia, joten tarvitaan peili avuksi, jotta pääsen tarkentamaan kriteerejä.

Seuraamistahan aloin opettaa mulle aivan vieraalla tyylillä, takaperin kävelyn kautta. Nyt ollaan edistytty sen verran, että olen alkanut kääntyä jo ympäri eli siis kävellä oikeaan suuntaan. Nämä vielä hyvin hyvin pienissä pätkissä ja pääpaino on edelleen takaperin kävelyssä. Oli kuitenkin mahtavaa huomata miten "helposti" oikea seuraamispaikka tota kautta tulee. Se tuntuu tulevan jotenkin paljon nopeammin ja pienemmillä avuilla. Ainakin nyt tuntuu siltä - onhan tässä vielä paljon ryssittävää. :) Mutta nyt siis Ylvalla on todella hyvä paikka, kun käännyn oikeinpäin. Se on tarpeeksi lähellä, mutta ei osu + paikka on joka suunnasta katsottuna just passeli. Katsotaan miten liike edistyy. Ja voi olla, että jossain vaiheessa jatkan vähän eri tavalla, mutta toistaiseksi teen vielä näin + ainakin tulee samalla tehtyä hyviä pohjia tähän tapaan, jos haluan tähän joskus vielä palata (sitten kun jatkan muilla tavoilla eteenpäin). Mielenkiintoista ja hauskaa kokeilla jotain uutta.






Tein Kentsulle vähän tarkempaa treenisuunnitelmaa lähiviikoiksi. Osaavan koiran kanssa sortuu äkkiä vaan treenaamaan, ilman suurempia suunnitelmia. Toki suunnittelen jokaisen treenin, mutta pelkkä ylläpitotreeni ei vie asioita eteenpäin, vaikka eipä tässä mitään kovin suuria muutoksia olla tekemässäkään. Mutta jotain suurempaa ja pidemmällekatsotumpaa ajatusta treeneissä pitäisi kuitenkin olla. Sen takia Kentsulle on nyt tehty vähän tarkempaa suunnitelmaa, ja heti tuntui treenit jotenkin paremmilta. :)

Kentsulla on marraskuun lopussa kisat, ja sen jälkeen seuraa puolentoista viikon välein vielä kaksi muuta kisaa. Eli alle kuukauden sisällä kolme koetta. Siksipä sitä suunnitelmaa oli syytäkin tehdä.

Jollain tavallahan Kentsun treenit ovat ns. ylläpitotreeniä, mutta yritän miettiä niihin joitakin postiitivisia kaavojen rikkomisia ja odotusarvojen muuttamisia. Samoin pohdin palojen ja kokonaisuuksien suhdetta sekä palkattomuustreenejä. Enemmistö treeneistä sisältää kokonaisuutta ja palkattomuutta, mutta palojakin on toki ylläpidettävä. Kentsulle sopii hyvin se, että sillä on lähes joka treenissä jotain palkattomuutta mukana. Silloin sen palkanodotus ei nouse liian suureksi ja se on paljon rennompi.





Kentsulla ja Ylvalla menee tosi hyvin. Ne leikkivät paljon yhdessä ja tykkäävät varsinkin aamuisin nyhjätä vierekkäin toisiaan kirputtaen ja nuollen. Kentsu on selvästi todella tyytyväinen, kun on saanut taas koirakaverin.

Ylvalla on tosi hyvä koirakieli. Se osaa tarvittaessa näyttää kaikilla eleillään olevansa pienen pieni pentu. Tosin sitten kun sen mielestä ollaan jo hyviä tuttuja, se osaa olla myös melkoisen törkeä ja tunkeileva. Mutta jos sille asiasta huomauttaa, se kyllä uskoo välittömästi. Helppoa, kun sen kieli on noin hyvin hallussa. Kaikilla mun kelpieillä on ollut sama juttu.

Viikonloppuna siirrytään taas talviaikaan, mikä tulee vaikeuttamaan elämää pimeyden takia. Pimeys ei kyllä ole yhtään mun juttu. Tänään pitääkin kiirehtiä heti töiden jälkeen metsään lenkille. Ens viikolla sinne ei ole enää mitään asiaa muuta kuin viikonloppuisin.




Pentutreenejä

Ylva täytti maanantaina kolme kuukautta ja tässä hieman tilannekatsausta siitä, mitä ollaan treenailtu. Nostan vain joitakin pointteja.

Ensinnäkin Ylva on selvä lelukoira. Namit eivät sitä niin kiinnosta. Tämä tuntuu todella oudolta, kun on tottunut mega-ahneisiin koiriin. Tämä myös asettaa aikamoisia rajoituksia treeneihin. Haluan opettaa joitakin juttuja nameilla, ja nyt mun pitää miettiä tarkkaan koska voin niitä tehdä. Treenisetit ennen ruokailua ovatkin aika kova juttu, kun pennulla on nälkä. Täydellä vatsalla ei kannata kauheasti vaivautua.


Ylva viime lauantaina.

Ylva ei ole myöskään mikään hanakka tarjoamaan toimintaa. Eipä sillä tietenkään voi ikänsä ja kokemusperänsä puolesta olla työkalujakaan moiseen, mutta kyllä tähän myös vaikuttaa se tosiasia, että koska se ei koe nameja niin suurena palkkana, niin ei se viitsi kauheasti vaivata päätään niiden eteen.

Uskon kyllä tilanteen muuttuvan ajan myötä ja namien olevan entistä mielekkäämpiä. Ja kun joskus päästään kahteen ateriaan päivässä, tilanne helpottuu jo senkin myötä. Mutta siihen on vielä aikaa. Toki jos pitää valita nami- ja lelukoiran väliltä, niin ihan ehdottomasti valitsisin lelukoiran. Mutta olen ahne ja haluan ne molemmat. :)




Ylva leikkii todella hyvin, eikä siihen ole tarvinnut panostaa. Ihanaa vaihtelua Kentsun jälkeen (kyllähän K nyt leikkii ihan hurjana, mutta pentuna siihen piti panostaa kunnolla). Toisaalta nyt tuntuu ihan hyvältä, että joutui aikoinaan ponnistelemaan Kentsun kanssa joidenkin asioiden suhteen, niin osaa nyt arvostaa tiettyjä juttuja, jotka on saanut ilmaiseksi. Ja ongelmien määrähän tuntuu olevan vakio, joten nyt mä sitten saan painiskella treenien ajankohtien suunnittelun kanssa, ettei treenikaverina ole kylläinen pentu.


Kepa-sedällä on uusi kelpiepanta. :)


Olen yleensä opettanut pennulle ensimmäisten asioiden joukossa sivulletulon käsiavulla ja sivulla istumisen ja siinä katsekontaktin. Ylva ei näitä osaa, sillä halusin kokeilla tässä jotain uutta. Opetin Ylvalle ensin kosketusalustalle menemisen (tämä oli alkuun megavaikeaa) ja sen jälkeen siinä pyörimisen. Samalla tulee takapuolenkäyttöharjoitukset tehtyä. Sitten alettiin tehdä niin, että alusta on mun vasemmalla puolella ja Y tulee alustalle ja kierähtää siitä sivulle. Nyt se sujuu kivasti alustan kanssa ja ollaan päästy kokeilemaan jo vähän ilmankin alustaa. Sekin sujuu, mutta siihen tarvitaan nyt roimasti toistoja. Ylva on näppärä käyttämään takapuoltaan, ja sivulletulo tuli opittua täysin ilman käsiapua. Alustahan toki on apu, mutta sen häivyttämistä on jo alettu hiljalleen harjoitella.




Merkki on myös ollut ensimmäisiä harjoituksia niin Kentsulla kuin nyt Ylvallakin. Nyt rakennetaan pelkästään motivaatiota, tekniikan vuoro on paljon myöhemmin. Käytännössä Ylva siis käy hakemassa merkin takana olevan lelun. Tässä on päästy jo muistikuvalähetyksiin eli laitamme yhdessä lelun merkin taakse, teemme välillä jotain muuta ja sitten tulee lähetys merkille. Muutaman kerran lelu on ollut jo valmiina, ja Ylva tuntuisi ymmärtävän virittelyistä jotain, koska bongaa merkin tietyillä virittelyillä ja avuilla. Se on myös selvästi kokenut, että merkille meno on hyvä juttu, koska se on muutaman kerran ”karannut” kentällä olevalle merkille. Bongauksen harjoittelu on siis jo aluillaan. :)


Ylva sunnuntaina, jolloin täytti 13 viikkoa.

13-viikkoinen Ylva on suunnilleen kettuterrierin kokoinen, koska päälle mahtuu aikoinaan foxille tehty villapaita.

Ylvan treeneihin lukeutuvat myös mm. kiertäminen, vauhtinoudot, yhden tunnarikapulan etsintä (mikä on Ylvan mielestä aivan huippukivaa – sillä on tosi hyvä nenänkäyttö) ja pentuluoksetulot. Namipiiperrysjuttuina tehdään mm. namista luopumista (mikä melkoisen helppoa, kun namit eivät ole niin in…) ja samalla katsekontaktia, nenätökkäystä kämmeneen, kapulan nostoja ja pitämistä sekä kaukoissa liikeratojen hakemista i-s-i ja i-m-i -vaihtoihin. Maahanmeno ei muuten ollut Ylvalle millään tavalla luontaista tai helppoa, ja sekin vaati jos jonkinlaista harjoittelua ennen kuin pentu alkoi mennä maahan. Nyt noi kaukojen vaihdot on kivalla alulla, mutta mitään ”perusistumista tai -maahanmenoa” en ole vielä pennulle opettanut, mitkä yleensä olen opettanut ensimmäisten joukossa. Eli monia juttuja tehdään vähän ”nurinkurin”. :) 


Ikää 13 viikkoa ja painoa 7,7 kg.


Nyt pitää osata priorisoida ja miettiä mihin panostaa, koska Ylva on kyllä oivaltanut monia juttuja, mutta tarvitsee paaaaaljon toistoja oppiakseen asioita ihan oikeasti. Ja koska meillä on rajoitteena toi namit-eivät-ole-niin-kivoja-juttu, niin toistoja ei voida tehdä milloin vaan muuta kuin lelupalkattavilla asioilla. Mutta eihän tässä ole onneksi kiire minnekään. Tärkeintä on nyt asenteen rakentaminen, ja se onnistuu mainiosti lelulla. :)

Moneen asiaan en ole vielä liittänyt mitään sanoja/käskyjä mukaan, mutta joissakin jutuissa on jo käskyt liitettyinä mukaan + myöskin liikkeiden tulevat virittelysanat ovat jo näissä pikkuisissa liikepaloissa mukana joidenkin treenattavien asioiden kohdalla.

Tässä treenivideo Ylvan treeneistä viime sunnuntailta, jolloin Y täytti 13 viikkoa.



Kentsu niin tykkää olla kimppakuvissa...

Viime viikolla käytiin rokotuksissa. Lisäksi uusia kokemuksia on kertynyt, kun olemme käyneet kauppakeskuksessa, Vermossa raveissa, valokuvastudiossa (Ylvasta piti ottaa passikuva :)) sekä palvelutalossa, jossa mun mummi asuu. Koirat olivat siellä mieluisat vieraat, ja kumpikin osasi olla nätisti silitettävänä. Kyllä tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä, kun näki millaista iloa koirat tuottivat. Kentsu sai makoilla pitkään erään asukkaan sylissä ja olla halattavana, ja halaaja sanoi useaan otteeseen, että ”sainpas sinut syliini”

Kaverikuva. Vasemmalta Rimma, Joku, Kentsu ja Puuma.

Ylvan eka kaverikuva. :)

Pisteen taakse lelua jättämässä.

Vauhtinoutoa harjoittelemassa.

Mikäs se täällä haiseekaan?

Jee, tunnarikapula löytyi. :)

Ylva 12 viikkoa

Ylva täytti sunnuntaina 12 viikkoa ja joutui taas viikottaiseen punnitukseen. Painoa on tällä hetkellä 6,7 kiloa.

Viime viikolla saatiin myös rekisteripaperit takaisin Suomen Kennelliitosta, joten Ylva on nyt Suomen koirakansalainen. :) Siltä löytyy siis kaksi rekkarinumeroa, synnyinmaansa SE49589/2012 ja nykyisen kotimaansa FI48464/12.


Ylva viime lauantaina, ikää 11 viikkoa ja 6 päivää.


Joissain koiralehdissä on ollut juttuja siitä, että pennun pitäisi ennen 12 viikon ikää nähdä 12 erilaista ihmistä, käydä 12 erilaisessa paikassa jne. Ylvasta on nähnyt jo pikkupentuna, että se on sosiaalinen eikä kovin huolissaan mistään, joten en ole ihan hulluna jaksanut panostaa siihen, että juoksisimme siellä sun täällä. Mutta joissain paikoissa ollaan oltu ja jotain nähty. Tässä vähän Ylvan listaa. :)

Ylva on nähnyt 12 viikon ikään mennessä mm.

lapsia, aikuisia, ihmisjoukkoja, rullaluistelijoita, rullahiihtäjiä, sauvakävelijöitä, ontuvia ihmisiä, ihmisiä pyörätuolissa, skeittareita, pyöräilijöitä, matkalaukkuja vetäviä ihmisiä, noin 30-päisen japanilaisryhmän matkalaukkuineen, matkalaukkukärryjä työntäviä ihmisiä, mopoja, autoja, busseja, rekkoja, kuorma-autoja ja yli lentäviä laskeutuvia lentokoneita.


Ylva on nähnyt myös erirotuisia koiria, haukkuvia koiria, hevosia sekä kissoja.


Vielä on kasvunvaraa frisbiiseen. :)



Ylva on liikkunut metsässä, pellolla, rannalla, asfaltilla, nurmikolla, hiekalla, pitkospuilla, liukkailla lattioilla, ritilärampilla, keikkuvalla babysitterillä, pöydällä, kumimatolla, betonilla jne.

Ylva on matkustanut Ruotsin lautalla, bussilla, junalla, ratikalla ja hissillä - sekä tietenkin autolla.

Ylva on käynyt Synopsiassa (ent. Käpylän kuntoutuslaitos), lentokentällä, juna-asemalla, eläinkaupassa, mun työpaikalla, parkkihallissa sekä katsomassa tokokoetta ja paria agilitykisaa ulkona ja sisällä hallissa.

Ylva on treenannut 11 eri treenipaikassa. Hiekalla, nurmella ja treenihallissa.

Tällä viikolla kokemuksia tulee kertymään eläinlääkäristä, kauppakeskuksesta sekä valokuvastudiosta. 


Ylva tasan 12-viikkoisena.



Arki pennun kanssa sujuu hyvin. Sillä on erittäin miellyttävä vuorokausirytmi. Se alkaa nukkua lähes poikkeuksetta viimeistään puoli yhdentoista aikaan illalla. Yleensä se nukkuu koko yön haluamatta ulos. Joskus se herättää aikaisin aamulla, jolloin käytän sen takapihalla pissalla. Sen jälkeen se jatkaa nukkumista. Herätyskelloon se ei reagoi mitenkään, nukkuisi arkiaamuisin selvästi pitempään. Ei ole vielä onneksi myöskään siirtänyt arkiaamun herätysaikaa viikonloppuaamuun.

Työpäivien yksinolo sujuu hyvin. Ylva menee mielellään omaan huoneeseensa ja jää sinne syömään jotain herkkua, mitä jätän sille. Ei huutele yhtään perään. Se pääsee kerran päivässä takapihalle, joten sen ei tarvitse pidättää koko pitkää työpäivää.





Arkipäivän rytmi oli alkuun sille selvästi vähän "rankka", kun piti ensin olla koko päivä tekemättä mitään, kun olen töissä, ja kaikki aktiviteetti tapahtui iltaisin. Se otti vielä viime viikon puoliväliin asti iltaisin yhdet torkut. Nyt se on jaksanut puuhailla koko illan ilman unia. Kehitystä tapahtuu siis koko ajan ja jaksamista tulee koko ajan lisää - saas nähdä millainen teini siitä tulee. Pentuna se on kyllä ollut tosi "helppo". Se on sujahtanut meidän laumaan, arkeen ja elämään täydellisesti, ihan kuin olisi ollut meillä aina. Hyvin on ottanut oman paikkansa mun ja Kentsun sydämessä. Myraa on välillä vieläkin todella ikävä, mutta onneksi penneli antaa muuta ajattelemista ja uutta sisältöä elämään.





Neiti Näppärä: "Pidetään oma puoli ja lattiat siistinä!"

Mulla on pennut aina saaneet olla yksinollessaan yhdessä huoneessa - se pitää yksinolon rauhallisempana ja minimoi mahdolliset vahingonteot yhteen huoneeseen. Kentsulla (pentuna) ja nyt Ylvalla on yksinollessa puolikas huone käytössä. Huoneen jakaa korkeat (tilapäiset) väliaidat, jolloin sohva ja muut huonekalut säästyvät pennun hampailta. Pennulle jää silti ruhtinaallisesti omaa tilaa, iso muovinen koiransänky ja kasa leluja ja luita viihdykkeeksi. Huoneessa ei ole ovea, vaan portti, joten pentu näkee myös ulko-ovelle ja aikuisenkin koiran, jos se vaan suvaitsee näyttäytymään. :) Pentu ei siis ole täysin eristyksissä, vaikka onkin yksinolon ajan rajatussa tilassa. Tämä järjestely on ollut varsin toimiva.

Ylva pääsee kerran mun työpäivän aikana ulos, eikä vahinkoja sisälle ole tullut... kunnes neiti näppärä keksi uuden viihdykkeen. Ylvalla on varmuuden vuoksi tarjolla sanomalehtiä, jos hätä yllättää, mutta tämä neitipä on päättänyt pitää oma puolensa siistinä.

Maanantaina kun tulin töistä kotiin, mietin että jotain on nyt toisin. Huomasin, että väliaitaa oli pikkaisen siirretty. Ei niin paljon, että pääsisi sohvan ohi toiselle puolelle, mutta sen verran, että pääsi toiselle puolelle, sohvalle. En usko että Y olisi päässyt hyppäämään sohvalle siitä kohtaa, kun tilaa oli aika rajoitetusti ja tie sohvalle kävi sen päädystä, jolloin korkeutta löytyi käsinojan takia vähän enemmän. Epäilen pennun harrastaneen pientä aita-verkko-kiipeilyä... Joka tapauksessa sohvalla oli pino Hesareita, ja niiden päällä oli kakat. :)

Ylva oli siis käynyt kakalla aidan toisella puolella ja tullut takaisin omalle puolelleen.

Tiistai oli vähän erilaisempi päivä, sillä Y sai olla mun mukana töissä, työharjoittelussa, harjoittelemassa töissä lorvimista. Se sujuikin pieneltä oikein hyvin.

Keskiviikkona oli taas normipäivä eli koirat työpäivän ajan kotona. Ulkoiluttaja kävi puolenpäivän aikaan, mutta nyt kun neiti näppärä on keksinyt uuden huvituksen, niin neitipä panttasi kakkaa iltapäivän huveihin.

Nyt oli väliaitaa siirretty vähän enemmän, niin pääsi sohvan ohi. Neiti oli taas hoitanut asiansa toisella puolella ja piti oman puolensa siistinä - ellei sitten sotkuksi lasketa sitä, että Y oli kyllä viimeistellyt tekoaan silppuamalla (ensimmäistä kertaa) sille jätetyt Hesarit. Keksi niille näköjään parempaa käyttöä.


Mitä kuvasta puuttuu ja mikä on vialla?

Aitaa on vähän siirretty...

Tällä kertaa yllätys löytyi pöydältä... Siellä on nyt paljon muutakin sinnekuulumatonta, joten toki sinne voi varmaan yhdet tortutkin vääntää...

Jaa-a, tulikohan tästä jo tapa?!? Ja mitä hyötyä väliaidoista huonekaluja suojaamaan on, jos penneli saa ne siirrettyä?!? Pitääpä vähän tarkkailla tilannetta, joutuuko kehittämään jotain lisävarmistuksia. :)



Kettu ja kettu :)

"Toista se oli kun minä olin pieni", sanoo aitoja aina kunnioittanut Kenneli. Neiti Näppärällä on vielä vähän elämästä opittavaa. :)

Ikää 11 viikkoa

Eilen sunnuntaina oli säätiedotusten vastaisesti kaunis syyspäivä. Pitipä heti ottaa uudet kuvat Ylvasta, joka täytti eilen tasan 11 viikkoa.

Molemmat korvat ovat olleet nyt pystyssä viikon ajan. Painoa on kertynyt 6,3 kilon verran. Y painoi neljä kiloa Suomeen tullessaan.





Sanovat että minulla on suuret korvat.

Lauantaina Ylva oli ensimmäisen kerran hallitreeneissä, ja se oli siellä kuin kotonaan. Ympäristö ei vaikuttanut  millään tavalla pennelin tekemiseen. Eilen treenattiin vähän ulkona. Tässä muutamia kuvia.



Erilaisia tapoja treenata kosketusalustaa a'la Ylva.

Takajalka alustalla?

Etujalat alustalla, mutta asento istuen?
Pylly lähes alustalla?

No löytyihän se oikea asento - ja nakki lentää. :)

Kosketusalusta oli alkuun Ylvalle vaikea oivaltaa. Ylva kun meni namit nähtyään kovin pohtivan oloiseksi, mutta pohtiminen ei aluksi tuottanut toimintaa - ellei sellaiseksi lasketa katsekontaktia ja istumista. Jouduin siis vähän kaivella pennusta aktiivisuutta esille. Eipä siinä tosin mennyt kuin pari treeniä, kun pentu alkoi saada ideasta kiinni. Siinä taisi käydä myöskin niin, että pentu oppi oppimaan, mikä oli tarkoituskin. Koska sen jälkeen on treenaus aika paljon helpompaa. :)

Nyt Y kyllä tietää kosketusalustan idean, vaikka ylläolevista kuvista voisi päätellä jotain muuta. :) Olemme myös aloittaneet alustalla "pyörimisen", josta pari kuvaa alla.




Tässä harjoitellaan namista luopumista ja katsekontaktia.

Kiertäminen on jo lähes hallussa. :)

Arki on alkanut sujua kivasti. Koirat ovat yksinollessa eri tiloissa. Kentsu saa olla vapaana koko asunnossa, mutta Ylva on tuomittu olemaan yhdessä huoneessa. Huoneessa ei ole ovea, vaan portti, joten se näkee sieltä ulko-ovelle ja Kentsukin, mikäli K vain sille suvaitsee näyttäytyä. Alkuun Y protestoi yksinjäämistä, mutta aika pian se alkoi siihen tottua ja jääkin nykyisin mukisematta huoneeseensa, eikä huuda enää perään. Y on siitä onnellisessa asemassa, että sen ei tarvitse olla koko mun työpäivää yksin ja sisällä. Yksi siskoni tytöistä käy nimittäin meillä kerran päivässä päästämässä Ylvan takapihalle ulos.  Niinpä Y ei ole tehnyt sisälle pissoja yksinollessaan.