Treenasin kesäloman aikana ennätysvähän. Yleensä lomalla on
ollut kiva päästä treenamaan vähän enemmän, mutta nyt mieli teki ottaa
rennommin. Se taisi tulla tarpeeseen. Ylvaa olen tosin treenannut koko ajan
säännöllisesti, mutta Kentsu sai pitää jonkin verran hiljaiseloa. Sen kanssa
kun tuli treenattua todella tiukkaan tahtiin koko kevät ja alkukesä. SM:ien
jälkeen K sai olla totaalitauolla hetken aikaa. Sitten alettiin hiljalleen
aktivoitua, mutta oikeastaan vasta loman loppupuolella aloin ihan ”kunnolla”
työstää Kentsua. Kentsu nimittäin valittiin HSKH:n joukkueeseen
piirinmestaruuksiin, ja sain sille myös kisapaikan yhteen ns. taviskisaan ennen
piirinmestiksiä.
|
Kentsu treenaamassa ruutua Lahdessa. |
Kentsu on tuntunut treeneissä hyvälle. Keväällä tehty suuri
työ kantaa siis hedelmää vielä tänne asti, mikä oli odotettavissakin. Senkään
takia en ole suuremmin stressannut sitä, että venytin Kentsun treenitaukoa
vähän pitemmälle mitä alun perin ajattelin. Mutta nyt siis ollaan oltu täydessä
treenivauhdissa, aina tähän viikonloppuun asti.
|
K pääsee kohta pisteelle. |
Meillä piti olla viime lauantaina kisat, ja ensi sunnuntaina
on piirinmestaruudet – ja molemmat ovat meidän osalta peruttuja. Kentsu joutuu
nimittäin huomenna tähystykseen. Sen peräsuolessa on jotain ylimääräistä, joka
pullahti ulos viime perjantaina kahdesti. Lauantaina käytiin lääkärillä, joka
teki löydöksen jostakin ylimääräisestä. Mitä se on, selviää ainoastaan
tähystyksessä. Huomenna sitten jännitetään ja toivotaan parasta.
Harmittaa kyllä tosi paljon, että emme pääse taaskaan
osallistumaan piirinmestaruuksiin. Viime vuonna ne jäivät väliin Kentsun
ontumisen takia (sen elämän ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ontuminen), ja
tänä vuonna tämän takia. Ensi vuodesta ei vielä tiedä, onko K enää kisaiskussa
vai ei. Vai onko silloin jo Ylvan vuoro olla piirinmestiksissä. Kyllä
harmittaa. Mutta tärkeintä on saada Kepa-setä kuntoon! Sen tilanne harmittaa ja
huolestuttaa vieläkin enemmän.
|
Toivottavasti Kepa-sedällä ei ole mitään vakavampia setävaivoja. |
|
Ken |
Ylvankin treenit sujuvat kivasti ja edistystä tapahtuu hiljalleen. Toki jos pysähtyy miettimään, mitä kaikkea sille on vielä opetettava, iskee kamala uupumus pelkästä ajatuksesta. Ei siis kannata ajatella asiaa, tehdä vaan ja nauttia matkasta. :)
|
Pitotreeniä Lahdessa. |
Mietin pitkään haenko Ylvan kanssa nuoren koirien renkaaseen
ja tulin lopulta siihen tulokseen, että ehkä se ei ole meille tarkoitettu.
Nuorten renkaalaisia kouluttaa valmennusrenkaalaiset eli toisin sanoen mun
treenikaverit, joiden kanssa pääsen treenaamaan milloin tahansa. Niinpä tuntui
vähän hölmöltä viedä mahdollisesti jonkun muun paikan, joka olisi voinut tarvita sitä
enemmän kuin me. Vain sen takia, että olisi ollut ihan kiva kuulua
johonkin Ylvankin kanssa. Mutta kyllähän se aika vielä koittaa meillekin, mutta
ei nyt kuitenkaan nuorten renkaassa. Pääsen kyllä seuraamaan nuorten renkaan lupaavia koirakoita, koska olen lupautunut kouluttamaan heitä kertaalleen syksyn aikana. Mukaan renkaaseen pääsi muuten Ylvan Koodi-veli, jonka meno näyttää todella kivalle. :)
|
Oma löytyi, kiire jo palauttamaan. |
Lisäksi mun olisi pitänyt ihan oikeasti ryhdistäytyä
paikallamakuun treenaamisen suhteen ja laittaa liikkeitä muutenkin pakettiin –
eikä se tuntunut sillä hetkellä mieluisalta ajatukselta. Halusin lomailla ilman
”pakkovelvoitteita”. Oikeasti Ylvan liikepalaset ovat sillä mallilla, että
kyllä ne kasaan saisi parissa viikossa, mutta en vaan vielä halua tehdä sitä.
Ja paikallamakuunkin saisi opetettua vähän nopeammassa tahdissa, jos sitä
alkaisi ihan tosissaan työstää. En ole vaan jaksanut. Se on niin tylsä liike
treenata. Mutta olemme kyllä vihdoin ja viimein aloittaneet sen treenaamisen,
kun eipä se myöskään treenaamatta valmistu. Teen vielä aivan alkeistreenejä ja
olen päättänyt puuttua heti mahdollisiin lonkallemenoihin jne. Toki Y on nuori,
eikä sen kropan hallinta ole varmaan vielä täysin kehittynyt, mutta ei se
myöskään ole koskaan ollut mitenkään ”löysä”, joten voin mielestäni hyvällä
omallatunnolla vaatia siltä alusta lähtien ryhdikästä, koottua makuuasentoa.
Omien treenikavereiden lisäksi olen treenannut jonkin verran
yksinäni (silloin saa eri tavalla tehokkaita treenejä aikaiseksi) sekä monien muidenkin,
ei-niin-säännöllisten treenikavereiden kanssa. Kesäloma esimerkiksi aloitettiin
Lahdessa treenaamalla Tesun, Oilin ja Lauran kanssa.
|
Ässä, Laura ja Tesu |
|
Ässä |
|
Joku |
|
Joku |
|
Zip |
|
Zip |
|
Ami |
|
Kenneli |
Loman aikana ehdittiin treenata useamman kerran Koodin ja
Monnin kanssa. Pitääkin laittaa tänne näytille
miten treenataan häiriötunnaria. Voi Monni-parkaa - ja voi nolotus sentään, kun en huomannut minne Ylvis-Pylvis ehti kirmata, kun olin keräämässä treenikamoja ja lähdössä autolle. Ylvan mielestä Monni on aivan ihana, mutta ehkä toi on vähän kohtuuton häiriö kuitenkin. Videolta muuten näkee, miten Y vielä harkitsi tunnarikapulan mukaanottoa, kun kutsuin sen pois. :)
En ole saanut aikaiseksi videoida meidän treenejä (enkä ole vieläkään tutustunut editointiohjelmaan), mutta Teemu oli ottanut videolle
pätkän Ylvan treeneistä.
|
Koodi |
Viime viikonloppuna treenattiin ja treffattiin myös uusimman
Cefeus-tulokkaan kanssa.
|
Cefeus Wild Koodi II, Cefeus Wonderful Ylva II ja Cefeus Yaselma II |
|
Koodi, Ylva ja Selma |
|
Ylva-nahkamaha on onnellinen pentukaverista. |
|
Ylva ja Selma |
|
Cefeus Yaselma II oli oikein pätevä ja suloinen pakkaus. |
Mun töihin paluu loman jälkeen taisi olla rankempaa Ylvalle
kuin mulle. Meillä oli koko loma kaikki päivät täynnä ohjelmaa. Nyt kun yöunien
päätteeksi pitäisi lepäillä vielä noin yhdeksän tunnin päiväunet, niin se tuntuu
1-vuotiaasta melko työläältä. Olenkin panostanut nyt enemmän aamulenkkeihin,
jolloin koirat ovat saaneet juosta metsässä vapaana tunnin verran. Lisäksi olen
tehnyt aamulenkeillä esineruutua, mikä on molempien koirien mielestä
huippuhauskaa. Kohta kuitenkin tulee pimenevät aamut, joten pitänee alkaa
hiljalleen totuttaa Ylvaa takaisin lomaa edeltävään rytmiin eli vähän
lyhyempiin aamulenkkeihin. Nyt se meneekin luontevasti ja vähän pakon
sanelemana, kun Kentsulta kiellettiin suuremmat ponnistelut ennen täyhystystä
ja mahdollista operaatiota, ja siitä toipuminenkin taitaa ottaa aikansa.
Ylva-reppanan ei auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Huomenna onkin sitten
jännittävä päivä, kun selvitellään mikä Kepa-sedällä on. Peukut pystyyn, ettei
se ole mitään vakavaa.