Ken 10 v

Maailman paras Kenneli Penneli Eriksson täyttää tänään kymmenen vuotta! Miten nopeasti aika meneekään.

Olen ottanut Kentsun synttärikuvat perinteisesti meidän lähikentällä. Samalla on voinut hauskasti seurata, miten lumet ovat minäkin vuonna sulaneet. Olemme muuttaneet pari viikkoa sitten, joten lähikenttä ei ole enää lähikenttä :), enkä ehtinyt ajella sinne suunnalle perinteitä kunnioittaakseni. Otetaan käyttöön uusi perinne eli uusi kuvauspaikka - ja toivotaan että sille on käyttöä vielä monia vuosia. Toivon siis Kentsulle pitkää ikää ja hyvää vointia!

Koirat aamulenkillä.

Voihan haima!

Sitten niitä vähemmän mukavia uutisia: Kentsulla on haimatulehdus. :( Onneksi ei akuuttia versiota, joten emme ole joutuneet kolkuttelemaan kuoleman portteja kuitenkaan. Mutta ihan tarpeeksi kipeä on Kentsu ollut, joten toivottavasti tämä selätetään pian.

Diagnoosin saamisessa kesti jonkin aikaa, koska tässä oli muitakin juttuja sotkemassa. Ensin Kentsua alkoi nimittäin kutittaa ja se sai myös pari lyhyttä kipukohtausta. Kutina alkoi yltyä, joten vein Kentsun lääkäriin. Mainitsin samalla kipukohtauksista, joille ei silloin löytynyt syytä. Mutta kutinalle kyllä löytyi: Kentsussa oli täitä! OMG! Tämä olikin ensimmäinen kerta mun koirahistoriassa, että mun koiralla on täitä. Eikä kukaan ole tunnustanut, että keneltä K on ne saanut. ;) Senhän on täytynyt saada ne koirakontaktista. Mielenkiintoista on se, että Ylvalta niitä ei löytynyt, eikä sitä koskaan edes kutittanut. Mutta luonnollisesti molemmat koirat lääkittiin Strongholdilla. K sai lisäksi lyhyen kortisonikuurin, ja kutina loppuikin vuorokaudessa. Täit kuolivat heti, eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt. Onneksi täiden tappaminen on helppoa, eikä mitään pesutoimenpiteitäkään tarvita. Mä tosin pesin varmuuden vuoksi kaikki koirien takit ja makuualustat jne.

Tilanne normalisoitui hetkeksi, mutta sitten Kentsua alkoi taas kutittaa. Ei samassa määrin kuin täiepisodin aikana, mutta edelleen kuitenkin epänormaalin paljon. Se myös mieluusti puri itseään mm. kyljestä, mahan sivusta. Iho oli aivan normaali ja siisti, eikä täitä tosiaan enää ollut. Mutta jokin Kentsua kutitti, ja kutisevaa koiraa ei ole kiva katsoa. Itsekin tietää miten ikävälle jatkuva kutina tuntuu.

Sitten tuli taas yksi kipukohtaus, jonka jälkeen soitin lääkäriin. Noi kipukohtaukset ovat aina alkaneet kuin napista painamalla ja myös loppuneet melko samalla tavalla. K on silloin todella kipeä, ja nimenomaan jostain mahan/suoliston seudulta kramppaa. Ne on kestäneet parista minuutista pahimmillaan puoleen tuntiin, jolloin annoin Rimadyliä. Jälkikäteen ei Kentsusta näe mitenkään, että sillä on ollut kipukohtaus, joten en tosiaan tiedä paljon se on niitä mahdollisesti saanut esim. yksinollessaan.

Mulla oli ollut jo ennen tätä koko ruljanssia aina silloin tällöin sellainen fiilis, että kaikki ei ole Kentsulla ihan kunnossa. Samalla tavalla menin aikoinaan Myrankin kanssa lääkäriin - oikea eläinlääkärin painajainen, kun käynnin syynä on "musta tuntuu että tämä ei ole kunnossa", vaikka koira on pääsääntöisesti ihan oma itsensä. Nytkin K oli ollut ihan normaali, oma itsensä 98-prosenttisesti.

Myran kanssa mun intuitio piti paikkansa - silloin sillä todettiin erinäisten tutkimusten jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta. Eikä mun intuitio nytkään ollut pielessä, kun Kentsulta löytyi haimatulehdus. Tosin hetki tossa vielä meni, ennen kuin saatiin diagnoosi, ja siinä samalla hoidettiin sitten Ylvankin vaivoja.

Kentsulla otettiin iso verenkuva sekä pari röntgenkuvaa mahasta. Ihokin tutkittiin, eikä siinä tosiaan ollut yhtään mitään, vaikka kutinaa riitti.

Samalla kerroin Ylvan tiputelleen pariin otteeseen pissaa lenkin jälkeen eli rakko ei jostain syystä täysin tyhjentynyt. Tiputtelua ei koskaan tapahtunut muissa tilanteissa, vaan Y oli aina ollut ennen sitä ulkona, tullut sisälle, alkanut riehua leluillaan ja samalla tiputtanut muutaman tipan, jonka jälkeen se oli siinä. Ylvalla olikin sitten virtsaputken pää punottava ja ärtyneen oloinen. Y sai antibioottikuurin ja määräyksen parin viikon päästä pissanäytteen viemiseen. Se on siis vielä edessä. Tiputtelu loppui kuitenkin siihen. Lisäksi Y sai huuhteluainetta korviin, jossa oli vähän hiivaa. Lääkitystä se ei kuitenkaan vaatinut.

Jäimme odottamaan Kentsun verikokeiden tuloksia. Ne sitten kertoivatkin, että veren tulehdussolut olivat alhaiset. Muutama arvo heitti siis vähän väärään suuntaan, mutta niissä ei ollut mitään huolestuttavaa - ne ehkä johtuvat haimasta. Haima-arvot olivat kuitenkin aivan vinksallaan. Jos CPL-arvo ylittää luvun 400, on koiralla todennäköisesti haimatulehdus. Kentsulla se arvo oli 1177.

Nyt K on lääkityksellä ja uudella ruokavaliolla. Se sai heti varmuuden vuoksi pari päivää Litalgin-kipulääkettä. Sitä annetaan sille myös tarvittaessa, jos kipukohtaukset uusivat. Onneksi niitä ei ole enää tullut. Sain myös reseptin vielä rajumpaan kipulääkkeeseen, jos toi Litalgin ei auttaisi. Lisäksi K syö antibioottikuurin sekä kahden viikon ajan mahansuojalääkettä. Ostin sille RC:n haimapotilaan ruokaa, jossa on alhainen rasvaprosentti. Eli K ei saa syödä nyt mitään rasvaista. Otin myös pois öljyt ja nivelnestevalmisteet sen ruuasta vähäksi aikaa. Katsotaan sitten kontrollin jälkeen, mikä tulee olemaan tulevaisuuden ruokavalio.

Olen googletellut haima-aiheisia juttuja, ja siellä on selvinnyt, että useampi omistaja on liittänyt haimatulehdukseen koiran kutinan. Se selittäisi sen, miksi Kentsun kutina vaan jatkui ja jatkui. Aika kamalia ja surullisia kertomuksia on netti pullollaan. Onneksi meidän tapaus ei vaikuta niin vaaralliselta, mitä haimatulehdus pahimmillaan voi olla. Ei selvästikään ole akuuttia mallia, vaan vaikuttaa enemmän krooniselta. Toki kyseessä voi olla myös jokin muu suolistoperäinen juttu, johon vaikuttaa myös haiman arvot. Ehkä kontrollikäynti parin viikon päästä antaa vähän lisäinfoa. Silloin otetaan ainakin uudestaan verikokeet CPL:n ja TLI:n osalta.

Kentsulla ei ole ollut ruokahaluttomuutta, mikä usein liittyy tähän vaivaan. Päinvastoin, se pääsi eilen ensimmäisen kerran elämässään ruokavarkaisiin. Sain sen kiinni itse teosta, kun herra veteli naamariin Acanaa suoraan pussista. En tiedä kuinka paljon se ehti sitä syödä, mutta aikamoinen tynnyri sen kropasta muodostui. Olipa ensimmäisen kerran elämässään täysinäinen olo. Toi ruuan varastaminen tietty pistää miettimään, että onko sillä kuitenkin jokin muu, suolistoperäinen vaiva. K on ollut aina ahne, mutta ei se yleensä ole yrittänyt pölliä ruokia. Vai tekikö tilaisuus vain varkaan?

Toivotaan, että tulehdus saadaan kuriin + en pistäisi yhtään pahitteeksi, jos kyseessä ei olisikaan krooninen tulehdus. Enkä todellakaan toivo sitä vaihtoehtoa, että tästä kehittyy haiman vajaatoiminta, joka on myös mahdollista. Kaikki kortit on vielä avoinna, aika näyttää kuinka käy.

FI TVA

Meillä on ollut sen verran kiirettä, että päivitykset ovat jääneet. Yritän kuroa tätä umpeen lähiaikoina - aloitetaan hyvistä uutisista. Ylva kisasi neljän viikon sisällä kolme evl-koetta ykkösputkella, ja koska näyttelytulos on hankittu aiemmin, niin nyt Ylva on FI TVA.

Ensimmäinen koe oli Kotkassa. Osallistujia oli kymmenen, ja me saimme arvonnassa numeron seitsemän. Mari lähti mukaan seuraksi ja Tarjakin tuli katsomaan. Kisaajissakin oli tuttuja. Koe oli lämmittämättömässä hallissa, jossa oli kivituhkapohja. En ole aiemmin käynyt siinä hallissa, mutta hyvin Ylvakin on alkanut tunnistaa treenihalleja, koska se osasi vetää hallin ovelle hyvin määrätietoisesti.

Kaikki liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä putkeen. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Y teki koko evl:n palkatta läpi. En ole ehtinyt treenata vielä niin paljon, että olisimme ehtineet harjoitella tätä. Palkattomuutta ollaan kyllä tehty, paljonkin, mutta lyhyemmissä pätkissä. En tosin odottanut tämän olevan Ylvalle mitenkään haastavaa, kuten ei ollutkaan. Se suoritti koko kokeen samalla kivalla vireellä - ei laskenut, eikä noussut palkattomuuden takia, vaan oli oma iloinen itsensä koko ajan. Sen kanssa on vaan niin kiva olla kehässä, koska se on niin yhteistyöhaluinen ja toimii hyvänä tiimikaverina hoitaen oman osuutensa kunnialla.

Pari pikkumokaa tapahtui, joista toisen osasin etukäteen aavistaa tapahtuvaksi, mutta toinen tuli yllätyksenä antaen tosin sitten hyvää informaatiota tulevia treenejä varten. Zetassa Ylva teki väärän asennon, joka on hyvin epätyypillistä sille. Se ei juurikaan ole niitä mokaillut. Tämä liittyi selvästi seuraamiseen ja mukaanottoihin, jotka olivat tässä kokeessa huonoja. Ei sitä tosin videolta niin näe, mutta mä tunsin, että Y oli jotenkin nihkeän oloinen. En ole hirveästi treenannut zetan mukaanottoja, ja olimme viime aikoina panostaneet enemmän vakauteen varsinkin istumisessa, koska Ylvalla on taipumusta kevyisiin etujalkoihin. Niinpä mukaanotto oli huono, joka johti huonompaan seuraamiseen ja se taas johti asentonvirheeseen. Samalla saimme informaatiota siitä, mitä pitäisi treenata. Tämän kokeen jälkeen panostinkin paljon aktiivisuuteen zetassa eli aktiiviseen mukaanottoon ja seuraamiseen, sillä kustannuksella, että etujalat olivat sitten vähän kevyet. Mutta asia kerrallaan.

Kaukoissa oli sekoitettu järjestys, joka alkoi sarjalla istu-maahan-seiso. Olen vaatinut Ylvalta pomppuistumista, ja jos se on suorittanut istumisen eri tekniikalla, olen huomauttanut asiasta, käskenyt Ylvan takaisin maahan ja antanut uuden istumiskäskyn. Kun näin kaukojen suoritusjärjestyksen, mielessä kävi, että Y saattaisi kokemattomana koirana luulla, että ensimmäinen istuminen ei ole kelvannut, kun perään tuli maahanmeno. Ja niin siinä sitten kävikin eli Y nousi uudestaan istumaan maahanmenon jälkeen. Eli yksi väärä asento/asennonkorjaus tuli tehtyä siinä.

Metallissa Y muuten hämmästyi, kun metalli oli lämmitetty. Ei ole vielä kertynyt kokemusta siitäkään. Ohjattu oli kohti ruutua niin, että keskimmäinen kapula oli ruudun kohdalla. Näitäkään ei olla vielä ehditty treenata, mutta huomasin kyllä heti liikkeen alussa, että Y on tekemässä vankasti ohjattua. Se selvisi muutenkin hyvin oikeiden merkkien ja ruudun bongauksen suhteen. Kehässä oli nimittäin paljon merkkejä, myös "ylimääräisiä" merkkejä aloituspaikoilla jne. Y hahmotti kuitenkin hyvin kaikki olennaiset merkit.

Kotkan koevideo on täällä.

Tämä kuva on kisajärjestäjiltä saama.

Sitten oli yksi viikonloppu välissä, jonka jälkeen suuntasimme kokeeseen Porvooseen. Koe oli maneesissa, ja siellä oli kaksi kehää samanaikaisesti. Tämä ei Ylvaa millään tavalla häirinnyt, mutta mulla oli seuraamisessa välillä vaikeuksia hahmottaa, mikä käsky tuli mulle ja mikä naapurikehään, mutta siitäkin selvittiin mokailematta.

Tähän kokeeseen oli ilmoittautunut 20 evl-koirakkoa, ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Me olimme toisen ryhmä ensimmäinen starttaaja. Taas tehtiin kaikki liikkeet putkeen, sekoitetussa järjestyksessä. Ja taas Ylva kipitti kokeen läpi omana iloisena itsenään - ja tällä kertaa ilman liikevirheitä. Kaukoissa ei tekniikka ollut s-m-vaihdossa ihan täysin se, mitä ollaan sovittu, mutta ei se pahasti hajoa. Jos viime kerralla Ylva reagoi hieman siihen, kun metalli oli lämmin, niin nyt se reagoi puolestaan siihen, että se oli tosi kylmä. Paljon on hämmästymisen kohteita nuorella kokemattomalla koiralla. :)

Kehä oli hyvin selkeä, eikä siellä ollut mitään ylimääräisiä merkkejä. Jotkut liikkeet tosin alkoivat/päättyivät tosi läheltä seinää, vaikka tilaa olisi ollut, mutta ei sekään haitannut meitä.

Porvoon koevideo on täällä.

Kuuden päivän päästä vuorossa oli kolmas koe, tällä kertaa Ojangossa eli tekonurmella. Kaikissa kokeissa sattui olemaan siis eri alusta. Ylvalla on sujunut tunnari tosi hyvin jo pitemmän aikaa, ja ihan viime aikoina se on ollut aavistuksen sen oloinen, että kohta se saattaisi alkaa hätäillä kapuloilla. Tässähän tapahtuu usein luonnollista vaihtelua. Niinpä olin ajatellut tehdä edellisiltana vielä haistelutreenin kotona ihan muistutuksen vuoksi. Mulla olikin ilta ihan täynnä ohjelmaa, joten pääsin tekemään sitä vasta myöhään illalla. Mietin hetken jaksanko tehdä koko treeniä, kun siinä vaiheessa väsytti jo aikalailla, mutta koska olin alun perin suunnitellut tekeväni treenin, päätin pysyä suunnitelmassa. Ei olisi kannattanut.

Ylva oli harvinaisen huono ja jopa nosteli vääriä, mitä se ei yleensä koskaan tee. Jotain outoa koko tilanteessa (kapuloissa?) oli, koska Kentsukin sai tehdä, ja se oli sitä mieltä, ettei kapuloiden joukossa ole ollenkaan omaa. Sain kyllä onnistuneita suorituksia, mutta sen verran homma jäi kaivelemaan, että tein kisapaikalla tapojeni vastaisesti muutaman haistelutreenin - eri kapuloilla. Niissä Y oli sangen pätevä. Kehässäkin se suoriutui liikkeestä, mutta kyllä siitä näki pienoisen epävarmuuden. Eli jonkun pienen muistijäljen edellisillan treeni oli jättänyt mieleen.

Tässä kokeessa oli 15 evl-koirakkoa, joten ollaan osuttu nyt joka kerta isoihin luokkiin. Meidän starttinro oli 5, joten olimme ekan p-oloryhmän vika. Nyt liikkeet tehtiin kahdessa osassa, ekaa kertaa Ylvan lyhyessä kisahistoriassa. :) Liikejärjestys ja kehäsuunnitelma olivat itse asiassa samat kuin toisena karsintapäivänä Ojangossa - ja haasteitakin riitti mm. auringon muodossa. Ikkunoista nimittäin paistoi aurinko tosi pahasti luoden kehään aurinkoisia länttejä. Esim. matkalla ruutuun oli isompi alue auringossa, ja siihen jäikin useampi koira. Olisikohan kolme koiraa 15:sta juossut suoraan ruutuun? Ylva oli yksi niistä. En osannut etukäteen sanoa yhtään, mitä voisi Ylvalta odottaa. Vielä muutama kuukausi sitten se olisi varmasti reagoinut aurinkoon jollain tavalla. Se on nyt niin kivassa vaiheessa, kun näkee jopa viikottain miten se on kehittynyt taas himpun verran enemmän kuin edellisviikolla.

Lisäksi auringon säteet tekivät maahan juovia ruudussa ja sen takana, joten mulla kesti hetki havainnoida, mitkä viivat ovat auringosta ja mitkä ruudun nauhat. Mutta Y oli onneksi hyvässä kohdassa.

Myös paikallaoloissa oli paljon epäonnea meidän ryhmässä. Ensin tehtiin makuu ja sitten istuminen. Istumisessa oli kaikki muut koirat menneet maahan paitsi Ylva. Maahanmenot olivat tapahtuneet lähes järjestyksessä toisesta reunasta alkaen, ja Y oli toisessa reunassa ainoana istujana. Oli aika huima tunne tulla piilosta ja nähdä, miten Y istua tönöttää siellä yksinään. Tulipa todellakin kehuttua sitä aidosti. :)

Ylva suoritti taas kaikki liikkeet ilman liikevirheitä, ja tällä kertaa se teki myös kaukot juuri niin kuin on opetettu. Takajalat pysyivät siis täysin paikoillaan. Y onkin ollut nyt hyvässä kunnossa, ja sen hoitoväliä on voitu alkaa pidentää "normaalimmaksi".

Olen niin ylpeä pätevästä pienestä Ylviksestä, joka mennä kipitti kolme kisaa neljän viikon sisällä niin hienosti. Se on kuitenkin aika rankka rupeama tällaiselle keltanokalle, mutta mitään turnausväsymystä ei Ylvasta nähnyt. Ja ihan uskomatonta, ettei mokiakaan tullut ekan kokeen jälkeen. Totta kai paljon on viilattavaa ja kesken, mutta tässä tilanteessa ja tähän osaamistasoon nähden Ylva teki kyllä mahtisuoritukset. Parasta on sen vilpitön yhteistyöhalu. Tästä on hyvä jatkaa.

Vantaan koevideo löytyy täältä.

Ylvan keskiarvo on tällä hetkellä 300 pistettä, joten eiköhän sillä ole lunastettu pääsylippu tämän vuoden SM:iin. Olemme nyt kolmatta viikkoa treenitauolla - pari treeniä ollaan tänä aikana tehty - mutta ensi viikolla olisi tarkoitus palata takaisin treeniarkeen. Paljon onkin treeniaiheita mielessä, joten niitä lähdetään seuraavaksi toteuttamaan.

Ai juu, saimme paikan valmennusrenkaassa, joten muutaman viikon kuluttua meillä on vuorossa Ylvan ensimmäinen renkaan leiri. Kivaa!

Isla, Joku, Ylva ja Ken lenkillä Ojangossa.

Valoa näkyvissä

Päivät ovat alkaneet selvästi pidentyä, jes! Valoa on näkyvissä myös Ylvan tilanteen suhteen - toinen jes! :) Ylva kävi viime viikon maanantaina taas akupunktiossa. Samalla sen rankaa käytiin läpi sekä annettiin laseria täsmähoitona muutamiin paikkoihin. Mulla oli ollut sellainen tunne, että nyt Y olisi parempi - ja olin oikeassa! Mahtavaa! Ylva oli selvästi parempi. Sen lantio oli pysynyt suorana, ja aiemmat ongelmatkohdat olivat selvästi pienentyneet. Nyt päästiin hoidoissa entistäkin syvemmälle.

Ylva otti taas kaiken irti hoidosta. Sitä on niin ihana katsoa, kun se nauttii siitä niin paljon. Olihan sillä myös tosi kipeitä kohtia, mutta se on tosi luottavainen. Karoliina sanoikin, että harvaa koiraa pystyy hoitamaan samalla tavalla miten Ylvaa hoidettiin.

Nyt sitten välillä venyttelyjä lenkkien jälkeen, mutta muuten normielämän viettoa. Uusi aika on varattuna, jotta saadaan loputkin kireydet pois. Nyt hoitoväliksi tulee kolme viikkoa.

Kuvia joulukuulta, kun ei ollut lunta.

Ai vitsi että tuli hyvä mieli hoidon jälkeen. Pidin taas Ylvaa levossa sen jälkeen, joten saimme vain parit treenit vikalla viikolla ennen näyttökoetta. Kaukoja olin testaillut jo ennen hoitoa, edellisen hoitokerran jälkeen. Aluksi Ylva teki niitä miten sattuu. Osittain varmasti siksi, kun taukoa kaukojen treenaamisessa oli kertynyt jo yli kaksi kuukautta. Osittain ehkä vanhasta tottumuksesta, sillä enhän mä heti tajunnut laittaa kaukoja tauolle, kun Ylva aloitti kiertymisen niissä. Sen kroppaan on varmaan jäänyt vanhoja tuntemuksia, jonka takia kiertoa on välillä edelleen tullut. Mutta nyt jos laitan esteen Ylvan vasemmalle puolelle, se ei kierry, ja tämä kertoo siitä, että kyse ei enää ole kroppajumeista. Jos sillä olisi jumeja, mitkään esteet eivät estäisi sitä kiertymästä. Eli se on varmaan osittain tottunut tekemään tuolla tavalla.

Muistuttelin siis Ylvan mieleen entisiä sääntöjä ja kiitin mielessäni sitä, että olen tehnyt hyvät pohjat liikkeelle. Oli paljon helpompaa palata perusteisiin, kun ne ovat niin vahvat. Tosin viimeisimmän akupunktiokerran jälkeen saimme tilalle uuden "vaivan", kun Ylva alkoi heittää oikeaa takajalkaa aivan holtittomasti eteenpäin, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Sitä jalkaa hoidettiin erityisen paljon, joten ehkä siihen tuli vähän liiankin kevyt olo. :) Sain siis tosissani muistuttaa Ylvalle, että niin ei saa tehdä, ja onneksi se menikin jakeluun.

Viime lauantaina oli sitten valmennusrenkaan näyttökokeen aika. Se pidettiin Lahdessa, A-Qilityn hallissa. Osallistujia oli 14, joista kahdella oli juoksu. Niinpä ensin 12 teki omat suorituksensa. Mä sain arvonnassa numeron 11, joten paikallaistumisen jälkeen oli hyvin aikaa katsella jonkin aikaa muiden suorituksia ja lähteä sitten vielä liikuttaa koiria ennen omaa vuoroa.

Paikallaistumisessa osalle koirista tuli tosi vino piilo, ja me lukeuduttiin siihen sakkiin. Olen jonkin verran harjoitellut vinoja piiloja, mutta enemmän jättöinä, koska mun on tietenkin pitänyt päästä näkemään siirtyykö Ylva piiloa kohti, jotta voisin sille asiasta huomauttaa. Ne ovat sujuneet aika hyvin, mutta tiesin ettei rutiinia ole vielä ehtinyt yhtään muodostua. Niinpä arvasin jo etukäteen, että Ylva tulee todennäköisesti siirtämään etuosaansa vähän piiloa kohti, ja niin kävikin. Asiasta ei voi olla sen kummemmin pahoillaan, koska sitä ei olla ehditty vielä treenata paljoa. Kaikkeen ei vaan ole vielä riittänyt aika, kun treenattavia asioita riittää muutenkin.

Yksilöliikkeet menivät ihan ok. Ylva ei tosin näyttänyt parastaan, vaan teki ennemminkin aika keskivertosuorituksen. Mutta sen keskivertosuoritus ei todellakaan ole huono, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, jos se silloin yltää sellaiseen suoritukseen. :) Ylvaa tuntemattomat eivät varmastikaan huomaa sen suorituksessa mitään sen kummempaa, koska se teki oikeasti kivasti. Mutta ihmiset, jotka ovat nähneet sitä enemmän ja tietävät millainen se voi olla, näkivät kyllä ettei Y ollut parhaimmillaan. Mutta kuten jo sanoin, olin tosi tyytyväinen Ylvikseen. Se oli kyllä pätevä pieni - iloinen ja yhteistyöhaluinen. Sen kanssa on kiva olla kehässä, kun se on siellä _mun_ kanssa.

Tuolla oli aika pitkät liikkeiden välit, kun tuomarit kirjasivat ylös kommentteja. Tuollainen odottelu ei vaikuta Ylvaan ja sen vireeseen mitenkään. Se osaa nollata siksi aikaa tilanteen, mutta on heti taas valmis hommiin, kun on sen aika. Aikas kiva ominaisuus.

Yksilöliikkeissä tehtiin seuraaminen, luoksetulo, ruutu, tasamaanouto ja kaukot. Seuraamisessa ei ollut mitään erikoista. Siellä oli muutama juttu, joita ei olla aiemmin tehty, kuten juoksemisesta täyskäännös ja seis, mutta Ylva suoriutui niistä kivasti. Luoksetulossa Ylva ennakoi stoppeja, mutta säilytti kyllä vauhdin tasaisena. Sen näki kuitenkin yleisestä vauhdista ja sen liikumistavasta. Tää nyt on vaan sellaista jatkuvaa tasapainoilua vauhdin ja ennakoinnin kanssa. Stoppeihin olin kyllä tyytyväinen.

Ruudussa oli lilat merkit, ja niistä mietin etukäteen, että mitenköhän Ylva siitä suoriutuu. Ne eivät nimittäin näkyneet kovin hyvin. Ylva ei ole mielestäni vielä mitenkään hirveän hyvä hahmotuskykynsä kanssa. Kentsu oli samanikäisenä paljon parempi siinä asiassa - tosin täytyy myös muistaa, että Kentsun kanssa tehtiin paljon nuorempana jo merkin kautta tapahtuvia juttuja. Ylvan kanssa olen sen suhteen edennyt paljon hitaammin. Ylvasta näkikin, ettei se merkiltä lähtiessään tiennyt missä ruutu on (ei siis ollut nähnyt sitä), mutta hyvin se silti kipitti oikeaan suuntaan, eikä vauhti alkanut yhtään hiipua. Usko siis riitti, ja siitä olen tosi tyytyväinen. Ylva sai tästä varmasti hyvän kokemuksen. Vähän se oli sen näköinen matkalla, että ikään kuin olisi miettinyt että onpas ruutuun pitkä matka. :) Toki nyt hallikaudella on tosi vähän päässyt tekemään ruutua täydeltä matkalta, kun moni halli on pikkaisen liian lyhyt siihen. Jonkin verran olen kyllä päässyt tekemään pitkältä matkaltakin, mutta veikkaan että tossa vaikutti nimenomaan huonosti näkyvät merkit. Jos ne olisivat näkyneet paremmin, olisi Ylvakin ollut määrätietoisempi etenemisessään.

Tasamaanoutoa en ole ihan hirveästi voittajan jälkeen tehnyt. Siinähän meillä oli viime vuonna aikamoiset ongelmat, kun Ylva alkoi saalistaa kapulaa. Se vaikutti sekä nostoon (kapulan lennätys) etät paluuseen (ei mitään kiirettä tulla takaisin, kun saalis oli jo suussa). Ja tämä ilmenee ainoastaan heitetyssä kapulassa (ja lisäksi Ylvan pitää lähteä sivulta perusasennosta) eli esimerkiksi ohjatussa noudossa tämä ei tule ilmi. Jonkin verran muistuttelin Ylvan mieleen muutamia asioita, kuten tassujen liikkumattomuutta heitossa sekä kapulan nostoa. Mutta ihan hirveästi en viittinyt asiaa hinkuttaa, sen verran vain, että pysyin suunnilleen kartalla sen suhteen, missä mennään. Viimevuotisiin ongelmiin nähden tilanne on kehittynyt huimasti, ja siitä olen tosi tyytyväinen. Nyt Ylva yritti sentään nostaa kapulan vähän siistimmin, ei siis mennyt sillä ajatuksella, että lennättää sen. Mutta se vain hieman epäonnistui siinä. :) Paluu tässä ja muun muassa luoksetulon vikassa pätkässä olivat tavallista huonommat, ja ne kielivät myös siitä, ettei Y ollut ihan niin hyvä kuin yleensä.

Kaukoissa Ylva ei heittänyt oikeaa takajalkaansa niin kuin viikolla teki, joten se homma on ehkä jo loppuunkäsitelty. :) Se oli varmasti vain hoidon tulosta, väliaikaista sellaista. Mutta tekniikka ei kuitenkaan ollut ihan se, mitä ollaan sovittu s-m- ja s-i-vaihdoissa, joissa Y tuli pikkaisen eteenpäin. En kuitenkaan voi olla tästä mitenkään pahoillani, koska emme ole treenanneet kaukoja yli kahteen kuukauteen. Turha silloin odottaa mitään ihmettä tapahtuvaksi.

Kaukoissa kuitenkin tapahtui yksi selkeä virhe, kun Ylva tarvitsi kaksoiskäskyn. Se on aika epätyypillistä Ylvalle. Taustalta/sivusta kuului jokin kovempi ääni, jota Ylva kääntyi katsomaan ja jäi pikkaisen kiinni ääneen. Tämä kertoo mielestäni myös sen, ettei Y ollut ihan niin hyvä kuin yleensä. Sillä ei nimittäin ole tapana jäädä kiinni mihinkään tällä tavalla. Mutta nyt jäi, ja sen jälkeen siitä tuli myös aavistuksen sitkemämpi kuin yleensä. Esim. m-i-vaihto ei tapahtunut sellaisella pompulla, mitä sen kuuluisi tehdä. Mutta sitähän ei tuomari tietenkään tiedä, ja koska Y nousi silti kerralla ylös asti, niin se tuskin vaikutti arvosteluun. Mutta kaksoiskäsky ja pieni eteneminen olivat kuitenkin selkeitä virheitä.

Suoritus tuli myös videoitua, ja se löytyy täältä. Nyt sitten jäämme odottamaan tuloksia siitä, että riittikö meidän näyttö paikkaan valmennusrenkaassa vai ei.

Kännykuva viime viikolta - kävin aamulla ennen töihinlähtöä treenaamassa
koirat Ojangossa. Tässä on jo treenit ohi ja olemme menossa loppujäähdyttelylle.

Käynnyräpsäys treenien jälkeen.

Jäin näyttökokeen jälkeen Lahteen yöksi, sillä meillä oli seuraavana päivänä pöllötreenit samaisessa hallissa. Treenit olivat jälleen keran hyvät, mutta mulla tuli niiden jälkeen hetkellinen ahdistus siitä, etten voi kisata Ylvan kanssa vielä pitkään aikaan, kun niin moni yksityiskohta vaatii vielä viilausta. Sitä viilaustahan toki riittää aina ja ikuisesti, mutta silloin tuli sellainen olo, että muutamien asioiden parantaminen olisi nyt ensiarvoisen tärkeää. Jossain vaiheessa kuitenkin järjen ääni voitti. Ylvan perusteet on sen verran kivalla mallilla, että sen puolesta voi jo kisata (moni olisi kisannut sillä varmaan jo aikapäiviä sitten). Sillä ei siis ole mitään niin perustavanlaatuista juttua kesken, etteikö voisi tehdä myös kokonaisuutta. Ja sitähän tämä tasapainoilu on: kuinka paljon viilata yksityiskohtia ja kuinka paljon tehdä kokonaisuutta. Kumpaakin tarvitaan. Yksityiskohtien tulee olla niin hyvät, että niistä on vara vähän joustaa, kun tehdään kokonaisuutta. Koska kokonaisuudessa yksityiskohdat kärsivät aina vähän.

Niinpä jatkan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ylvalla on siis kohta edessä evl-starttaus. Kaksi kisapaikkaa on varmoja, yhteen olen jonossa ja yhtä pitäisi vielä tavoitella, kun sinne alkaa ilmoittautuminen. Vähän mietityttää miten tiivis kisatahti tulee vaikuttamaan kokemattomaan koiraan. Mutta sen olen jo aikoja sitten päättänyt, että jos tilanteessa tulee ilmi jotain sellaista, joka voisi haitata meidän tulevaisuutta, niin sitten vaan lopetan kisaamisen hetkeksi. Olen kuitenkin rakentamassa tässä meidän tulevaisuutta, enkä pelkästään tavoittelemassa kisaoikeutta tämän vuoden SM:iin. Mikäli tulevaisuuden suhteen näkyy jotain, johon pitää nyt puuttua, niin sitten tämän vuoden SM:t saavat jäädä väliin. On kuitenkin hyvin realistista, ettei mitään erikoista ilmaannu ja voin kisata alkuperäisen suunnitelman mukaan. Niinpä etenemme nyt koe kerrallaan ja katsotaan kuinka meidän käy.

Tyytyväiset koirat pöllötreenien jälkeen A-Qilityn hallissa. Kentsulla oli
treeneissä tärkeä tehtävä toimia kateellisuuskorttina Ylvalle. :)

Laitetaanpa loppuun vielä yksi videolinkki Kentsun humppailusta. Yhtenä iltana Koirakulmalle mennessäni siellä oli valmiina merkki ja esteet eli uusi tuleva evl-liike. Kentsu saikin testailla sitä. Olen pari kertaa aiemmin testannut sitä. Ensimmäisellä kerralla Kentsu suoritti sen tuosta vaan, mutta sen jälkeen se alkoi varioida omia versioita, joihin lähinnä kuului kuinka syöksyn jommalle kummalle esteelle, kun pitäisi juosta niiden ohi. Mulla on ollut niillä kerroilla esteet tosi lähekkäin, vain parin metrin etäisyydellä toisistaan. Siksi esteille oli niin helppo syöksyäkin. Nyt esteet olivat sääntöjen mukaisesti viiden metrin etäisyydellä toisistaan, ja tämä oli heti huima helpotus tilanteeseen. Kentsu ei yrittänyt kertaakaan hypätä menomatkalla estettä. Paluussa se tosin tarvitsi hyppy-käskyn noudon jälkeen muistutuksena, muuten se olisi saattanut tulla esteestä ohi. Mutta sääntöjen mukaan sen saikin muistaakseni sanoa. Ja uskoisin, että K oppisi asian hetkessä, jos sitä alkaisi oikeasti treenata. Nyt tehdään vaan huvin vuoksi. :)

Kepa oli niin pätevänä, että nappasin videolle sen toistot kännykällä. Istuminen kierrosta ei ole ollut sille mikään ongelma, mitä olisi voinut etukäteen luulla. Jonkin verran sitä on kyllä tehtykin kuuntelutreeninä. Video on siis otettu kännykällä ja samaa aikaa koiraa käskyttäen, joten laatu ei päätä huimaa. Äänetkin jotenkin katosivat, kun siirsin videon tietokoneelle. Mutta eiköhän tuosta välity oleellinen: onnellinen Kepa-setä. :) Kentsu kiertonoutosysteemin näkee täältä.

Harmaatassu.

Kentsu pääsi sunnuntaina treenien päätteeksi Riinan hoidettavaksi.
Sen jälkeen oli tyytyväisen oloinen koira.

Lisää kännyräpsäisyjä: Ylva lepäilee viikonlopun rientojen jälkeen. Lelu on
otettu viereen - Ylva ottaa iltaisinkin aina lelun mukaan, kun se menee
yöunille. Leluahan saattaa tarvita yölläkin. :)

Voi Yy

Ylva ja Kentsu kävivät loppiaisen jälkeen Piiralla. Odotinkin, että Ylvassa on jotain hoidettavaa, koska se on kiertynyt kaukokäskyissä - tai siis kiertyisi, jos niitä tekisi. Olen pitänyt kaukoja jo reilun kahden kuukauden ajan tauolla tämän takia. Noin kuukausi sitten pystyin tekemään kaukoja noin viikon ajan, ja Y tekikin niitä ensin hyvin, kunnes alkoi taas kiertyä ja laitoin kaukot taas tauolle. Kaksi kuukautta on pitkä aika kaukotauolle nuoren koiran elämässä, ja pikkasen asia mietityttää, kun valmennusrenkaan näyttökoekin lähestyy...

Anyway, kaukoja ei siis olla nyt tehty, koska halusin ensin varmistua siitä, että Y on varmasti kunnossa. No ei ollut. Sillä oli lantio vino, toispuoleisuutta (mutta ei ns. "tokokoiran toispuoleisuutta") ja lukkoja oikealla edessä ja takana. Piira sai lukot auki ja lantion suoraksi. Sen verran kovilla on Ylvan kroppa kuitenkin nyt ollut, että sille pitäisi saada rentoutusta, samoin lihasvoimaa tarvitaan takaisin, ennen kuin voi alkaa tehdä enemmän teknisiä kaukoja. Nythän lihasvoimassa on toispuoleisuutta, kun oikea puoli kropasta on ollut huonompi.

Tällä viikolla Ylvalle oli aika varattuna akupunktioon. Samalla kerralla hoidettiin rankaa sekä annettiin laseria. Melkoisen masentavaa oli se, että samat ongelmakohdat olivat jäljellä ja lantio oli mennyt taas vinoksi. Ja edellisestä hoidosta on siis aikaa 1,5 viikkoa! Pidin Ylvaa viikon verran täysin treenilevossa, ja se treenasi vain muutaman kerran sen jälkeen. Mitään raskasta rasitusta sillä ei ole ollut, mutta jokin pistää sen lantion kiertymään.

Tämä kaikki on seurausta syksyisestä tapaturmasta, kun Ylva kaatui kiviportaissa kyljelleen ja löi kylkensä terävään kulmaan. Ylvaa on hoidettu useamman kerran tässä välissä, mutta ei selvästikään riittävän tiheään tahtiin. Hoitokertojen välejä olisi siis pitänyt tiivistää heti alussa. Y nimittäin on ollut aina hoitojen jälkeen hyvä, ja sitten se on taas palannut huonoksi.

Ylva vastasi taas hoitoon hyvin. Se on ihana hoidettava, kun se nauttii hoidoista niin paljon ja rentoutuu hyvin. Se myös auttaa käsittelijää venyttelemällä oikeissa kohdissa mehevästi. Mielenkiintoista nähdä mitä vaikutuksia akupunktiolla on. Ylvalle ei ole aiemmin neuloja laitettu, mutta Kentsun ja Myran kanssa mulla on positiivisia kokemuksia akupunktiosta. Toivotaan, että tämä yhteishoito vaikuttaa positiivisesti. Ainakin Y oli taas hoidosta lähdettyä hyvässä kunnossa, lantio suorana, joustava kroppa ja pehmeät lihakset. Harmi vaan, että nyt on niin liukasta. Pelkästään se jo aiheuttaa lisähaasteita tähän tilanteeseen, vaikka koirat eivät pääsekään liukkaalla juoksemaan.

Ylva on siis taas levossa. Viikonloppuna on lupa aloittaa treenaus. Käytännössä meillä on oikeastaan vain ensi viikko aikaa treenata tulevaa näyttökoetta varten, ja tulen treenaamaan kevyemmin mitä normitilanteessa tekisin. Viikon päästä maanantaina on uusi aika varattuna akupunktiolle. Sen jälkeen taas muutama lepopäivä, eikä sitten enää pystykään tekemään kuin jotkut pikkutreenit ennen näyttökoetta. Näillä siis mennään. Ei ihan niin miten toivoisin ja miten normitilanteessa tekisin, mutta nyt on ehdottomasti tärkeämpää saada Ylva kuntoon. Siis sellaiseen kuntoon, jossa se myös pysyy hyvänä, eikä mene hetken päästä taas jumiin. Jos se sitten tarkoittaa huonompaa valmistautumista tulevaan koitokseen, niin ei voi mitään. (Kirotut portaat!) Viikonloppuna pitää kyllä testata miten Ylva tekee kaukot - jännittää jo etukäteen. :) Se on nimittäin hyvä mittari kertomaan missä mennään. Missään muuallahan ei Ylvasta näe yhtään mitään, että sillä olisi mitään jumeja missään. Se on itse ollut koko ajan sitä mieltä, että mikään ei tunnu missään ja että se on kykeneväinen tekemään ihan mitä tahansa.

Mulla on jäänytkin laittamatta tänne video vanhojen treenikavereiden hubailusta. Kentsu, Rimma ja Tuuri puuhailivat vuoden ensimmäisenä päivänä tällaista hömppää. Ne on kyllä niin kultaisia.

Nyt sitten pidetään kaikki tassut ja sormet ristissä, että saadaan Ylva kuntoon. No kyllähän se tietenkin saadaan, ja jos se sitten vaatii hoitoja parin viikon välein, niin sitten tehdään niin. Valmennusrenkaan näyttökokeen jälkeen olisi tarkoitus korkata evl ja kierrellä kisoja tämän kevään aikana - olettaen tietenkin, että Ylvan kroppa on siinä kunnossa. Tiedossa onkin tosi mielenkiintoinen kevät. Ylva kisasi viime vuonna niin harvakseltaan, että tämä tuleva suunniteltu kisaputki tulee olemaan sille ihan uusi kokemus. Varmasti tulen myös saamaan arvokasta informaatiota siitä, miten Ylvan kanssa nyt tulee toimia. Kunhan nyt vaan ollaan siinä kunnossa, että voidaan toteuttaa suunniteltu kisaputki (ja saadaan niitä kisapaikkoja...).