Tässä Kongsbergin hundeklubbin klubirakennus.
Tässä meidän porukkaa katsomassa avoimen luokan palkintojejakoa. Avoin oli ennen meidän luokkaa, ja palkintojenjako oli aina luokan jälkeen.
Näkymä klubirakennukselta kentälle. Etummaisena oli alo&voi-kehä ja takimmaisena avo&evl-kehä.
Norjalaiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja avuliaita. Tunsimme olomme oikeasti tervetulleeksi. He kiittelivätkin meitä siitä, että olimme valinneet juuri heidän kisat. :)
Meillä oli molempina päivinä todella mukavat tuomarit sekä lauantain liikkeenohjaaja oli myös aivan ihana. Hän puhui hyvin englantia, ja juttelimmekin todella paljon hänen kanssaan ennen kisan alkua. Hän kertoi miten hän ohjaa (Norjassa oli muutamat asiat hieman toisin kuin Suomessa) ja miten kuviot muutenkin sujuvat.
Molemmat tuomarit olivat melko tiukkia. Lauantaina meidät arvosteli Arild Berntsen ja sunnuntaina Jan Odd-Geir Sörmarken, joka muuten on Norjan maajoukkueen joukkueenjohtaja. Sunnuntaina meillä oli lisäksi harjoitusarvostelija, joka toimi osan aikaa myös liikkeenohjaajana.
Tunnelma kisoissa ja tuomareiden & liikkurin kanssa oli todella rento. Tuomaritkin kävivät juttelemassa meidän kanssa paljon kaikenlaista, kertoivat etukäteen miten asiat hoidetaan sekä jälkikäteen mistä olivat ottaneet pisteitä. He tuntuivat pitävän meidän koirista. Ainakin he sanoivat olevansa vaikuttuneita niistä. :)
Ensimmäisenä vuorossa oli Kata ja Paavo. Kuvassa he ovat menossa kehään. Samalla leivottiin porukkamme ensimmäinen Norjan tokovalio, sillä Paavo sai ykköstuloksen.
Seuraavaksi suomalaisista kehään astuivat Sirke ja Tuuri - heille myös ykkönen. Vasemmalla näkyy meidän liikkeenohjaaja ja oikealla lauantain tuomari.
Sitten olikin Riikan ja Hulan vuoro. Hula jäi harmillisesti ilman ykköstä. Jos idarissa olisi yksi asento onnistunut, olisi se tietänyt valionarvoa myös Hulalle.
Kentsun kisasta muutama sana enemmän. :) Meidän aloitus ei ollut mukavin mahdollinen. Käytin Kentsua lämmittelykävelyllä ennen paikallaoloja. Kun olin tulossa kehien luo, saksanpaimenkoira hyökkäsi parkkipaikalla Kentsun kimppuun. :( Sen omistaja oli ottamassa sitä autosta, ja sieltä se sitten ampaisi melko kaukaa suoraan Kennetin päälle.
Seurasi aikamoista myllerrystä ja huutoa (en viitsi edes mainita, mitä mä huusin...). Kentsulta irtosi kaulapantakin siinä menossa (pää pujahti sen läpi). Mä yritin repiä sakemannia irti silläkin uhalla, että se voisi purra mua. Mä olin niiiiin raivona, ettei tosikaan. Jos mulla ei olis ollut kiire kehään, en olisi vastannut seurauksista mitä olisin sakemannille ja sen omistajalle (joka ei pyytänyt edes anteeksi) tehnyt.
Onneksi sakemanni ei oikeasti purrut-purrut Kentsua, vaan vaan pyöritteli sitä (puolet isompana meno ei ollut kivan näköistä). Löysin Kentsusta vain kuolaa, en muita jälkiä. K oli tietenkin adrenaliinia täynnä, ja mä tärisin raivosta ja pelästyksestä. Kentsu taisi toipua tilanteesta nopeammin kuin minä.
Onneksi tuomari piti pienen tauon ennen seuraavan paikallaoloryhmän alkua, joten ehdin hetken vetää henkeä ennen kehään menoa.
Kentsu nollasi heti alkuun paikallamakuun. Se oli 3,5 minuutin kohdalla kohottautunut rapsuttamaan itseään niin, että toinen kyynärpää nousi kymmenisen senttiä. Ilmeisesti myös toinen kyynärpää oli noussut (sitä eivät ystävämme nähneet siltä suunnalta missä istuivat), sillä arvosana oli nolla.
Yksilöliikkeissäkin oli pientä säätämistä. Ruudussa jouduin antamaan lisäkäskyn, kun K juoksi niin takaosaan, että takajalat olivat ulkona (matka ruutuun oli btw tosi lyhyt). Ohjatussa jouduin myös turvautua lisäkäskyyn, sillä K oli menossa keskimmäiselle. Hienosti se osaa onneksi korjaukset, joten nollilta säästyttiin. Ohjatussa uskon tapaturman tapahtuneen siksi, kun tuomari käskytti meitä ja lo vei kapulat. Lo oli jo ensimmäisen kapulan kanssa valmiina, kun tuomari aloitti käskytyksen. Matkakumppanimme kertoivat, että K alkoi katsoa liikkeenohjaajaa vasta silloin, kun hän oli viemässä keskimmäistä. Niinpä K taisi lukita mielessään keskimmäisen.
Norjassa muuten ei arvottu haettavaa kapulaa, vaan se oli kaikille sama. Tällä kertaa se oli molemmissa kisoissa vasen.
Kentsu vastasi tosi hyvin kehuihin ja oli niissä iloinen ja vauhdikas. Mutta muuten se oli selvästi väsynyt matkustamisesta ja helteestä (koko päivän oli edelleen hirmuinen helle). Tunsin sen seuraamisessa ja idarissa, mutta ulkopuoliset eivät sitä varmastikaan nähneet missään muussa liikkeessä kuin luoksetulossa. Idarissakin tuomari sanoi Kentsun asentojen olevan täydelliset. Se kyllä tekikin ne hyvin. :)
Kaikesta pikkusäätämisestä ja yhdestä nollasta huolimatta Kentsukin sai ykköstuloksen ja siitä tuli sen myötä Norjan ja Pohjoismaiden tottelevaisuusvalio!
Nuori Joku teki viikonlopun aikana uskomatonta settiä, vaikka ykköstä ei vielä valitettavasti irronnutkaan. Joku starttasi evl:ssä ensimmäisen kerran perjantaina Ruotsissa. Seuraavat kaksi kisaa olivat lauantaina ja sunnuntaina Norjassa. Kukaan meidän koirista ei ole tehnyt moista kisaputkea, eikä Joku vaikuttanut yhtään edes väsyneeltä. Päinvastoin, se paransi suoritustaan kisa kisalta.
Kuvassa Tesu ja Joku sekä lempparisetämme liikkuri ja tuomari. :)
Rimman veli Padi ja Tarja olivat tokavikoja suomalaisstarttaajia, ja hienosti Padikin vetäisi ykkösen ja sen myötä NO TVA -tittelin.
Viimeisenä vuorossa oli Rimma, josta ei valitettavasti ole kuvia kehästä. Rimmalla oli tosiaan juoksu, joten se suoritti liikkeet viimeisenä yhdessä erään kelpienartun kanssa. Ja hienosti meni - ykköstulos ja tva-titteli!
Hulalla ei suinkaan ollut liian pieni boksi, vaan se jostain syystä halusi leputtaa (?) nenäänsä näin. :)
Kisojen seuraamista.
Kentsu sai olla lauantaina kehän laidalla häkissä, sillä autossa oli tosi kuuma. Lisäksi tuolla lenteli joitain pieniä, ärsyttäviä ja purevia öttiäisiä, joten häkissä niiltä oli paremmin turvassa. Myra hengaili mukana seuraneitinä.
Lauantaina kisajärjestys oli sellainen, että ensin suoritti viiden koiran sakki paikallaolot ja yksilöliikkeet. Sen jälkeen oli taas viiden koiran vuoro tehdä sama juttu. Tämä on ollut norjalainen tapa, mutta heilläkin ollaan hiljalleen siirtymässä siihen, että ensin tehdään kaikki paikallaolot ja sitten vasta yksiöliikkeet. Näin teimme sunnuntaina.
Lauantaina teimme kaikki liikkeet putkeen, sunnuntaina teimme ne kahdessa osassa (ruudusta poikki).
Kaikki merkit ovat samaan aikaan kehässä, ja kehä oli melko pieni. Niinpä siellä oli aikamoinen merkkimeri. Osa matkoista oli vähän lyhyempiä (esim. matka ruutuun), ohjatun kapulat olivat aivan kiinni kehänauhassa ja yleisössä. Luoksetulon merkkeinä toimivat yksi idarin merkeistä ja ohjatun merkki, joten ne eivät olleet linjassa.
Käskytys oli selkeetä ja ymmärrettävää. Seuraamisessa oli jotain suomalaisesta poikkeavaa, kuten juoksusta täyskäännös ja seis. Idarissa lo sanoi vain aloitus- ja lopetuskäskyt, hän ei siis käskyttänyt asentoja. Luoksetulossa annettiin kutsumislupa käden heilautuksella (ja muistaakseni myös suullisella käskyllä). Kaukoissa piti palata ensin kaksi askelta koiran taakse. Kaukojen vaihdot näytettiin lauantaina käsimerkeillä. Sunnuntaina lo:n käytössä oli kaukotaulu, mutta käsittääkseni sellainen on Norjassa melko harvinainen, joten vaihdot tosiaan näytetään yleensä käsimerkein. Jos koira tuli luoksetulossa ja noudoissa eteen istumaan, siitä piti mainita etukäteen (siitä sai kyllä sitten käskyn käskeä koiran sivulle, toisin kuin Ruotsissa). Tässä nyt joitain poikkeavuuksia Suomeen verrattuna.
Meno on muutenkin tosi rentoa. Juoksunartut ovat sallittuja, ja siellä sitten vaihdellaan koirien järjestystä sen mukaan, että saadaan juoksunartulle joku kisakaveri sen ryhmään. Sama ohjaaja saa osallistua useammalla koiralla samaan luokkaan. Esimerkiksi eräs kelpieohjaaja oli kahdella kelpiellä evl:ssä. Sitten vaan siirreltiin taas koirien paikkoja, jotta tämä onnistui paikallaolojen suhteen.
Tässä lauantain ykköstuloksen tehneet. Kisaajia evl:ssä oli 16, ykkösiä tuli kuusi. Niistä viisi meni suomalaisille. Vain yksi norjalainen, kuvan mali, sai myös ykkösen.
Seuraavaksi suomalaisista kehään astuivat Sirke ja Tuuri - heille myös ykkönen. Vasemmalla näkyy meidän liikkeenohjaaja ja oikealla lauantain tuomari.
Sitten olikin Riikan ja Hulan vuoro. Hula jäi harmillisesti ilman ykköstä. Jos idarissa olisi yksi asento onnistunut, olisi se tietänyt valionarvoa myös Hulalle.
Kentsun kisasta muutama sana enemmän. :) Meidän aloitus ei ollut mukavin mahdollinen. Käytin Kentsua lämmittelykävelyllä ennen paikallaoloja. Kun olin tulossa kehien luo, saksanpaimenkoira hyökkäsi parkkipaikalla Kentsun kimppuun. :( Sen omistaja oli ottamassa sitä autosta, ja sieltä se sitten ampaisi melko kaukaa suoraan Kennetin päälle.
Seurasi aikamoista myllerrystä ja huutoa (en viitsi edes mainita, mitä mä huusin...). Kentsulta irtosi kaulapantakin siinä menossa (pää pujahti sen läpi). Mä yritin repiä sakemannia irti silläkin uhalla, että se voisi purra mua. Mä olin niiiiin raivona, ettei tosikaan. Jos mulla ei olis ollut kiire kehään, en olisi vastannut seurauksista mitä olisin sakemannille ja sen omistajalle (joka ei pyytänyt edes anteeksi) tehnyt.
Onneksi sakemanni ei oikeasti purrut-purrut Kentsua, vaan vaan pyöritteli sitä (puolet isompana meno ei ollut kivan näköistä). Löysin Kentsusta vain kuolaa, en muita jälkiä. K oli tietenkin adrenaliinia täynnä, ja mä tärisin raivosta ja pelästyksestä. Kentsu taisi toipua tilanteesta nopeammin kuin minä.
Onneksi tuomari piti pienen tauon ennen seuraavan paikallaoloryhmän alkua, joten ehdin hetken vetää henkeä ennen kehään menoa.
Kentsu nollasi heti alkuun paikallamakuun. Se oli 3,5 minuutin kohdalla kohottautunut rapsuttamaan itseään niin, että toinen kyynärpää nousi kymmenisen senttiä. Ilmeisesti myös toinen kyynärpää oli noussut (sitä eivät ystävämme nähneet siltä suunnalta missä istuivat), sillä arvosana oli nolla.
Yksilöliikkeissäkin oli pientä säätämistä. Ruudussa jouduin antamaan lisäkäskyn, kun K juoksi niin takaosaan, että takajalat olivat ulkona (matka ruutuun oli btw tosi lyhyt). Ohjatussa jouduin myös turvautua lisäkäskyyn, sillä K oli menossa keskimmäiselle. Hienosti se osaa onneksi korjaukset, joten nollilta säästyttiin. Ohjatussa uskon tapaturman tapahtuneen siksi, kun tuomari käskytti meitä ja lo vei kapulat. Lo oli jo ensimmäisen kapulan kanssa valmiina, kun tuomari aloitti käskytyksen. Matkakumppanimme kertoivat, että K alkoi katsoa liikkeenohjaajaa vasta silloin, kun hän oli viemässä keskimmäistä. Niinpä K taisi lukita mielessään keskimmäisen.
Norjassa muuten ei arvottu haettavaa kapulaa, vaan se oli kaikille sama. Tällä kertaa se oli molemmissa kisoissa vasen.
Kentsu vastasi tosi hyvin kehuihin ja oli niissä iloinen ja vauhdikas. Mutta muuten se oli selvästi väsynyt matkustamisesta ja helteestä (koko päivän oli edelleen hirmuinen helle). Tunsin sen seuraamisessa ja idarissa, mutta ulkopuoliset eivät sitä varmastikaan nähneet missään muussa liikkeessä kuin luoksetulossa. Idarissakin tuomari sanoi Kentsun asentojen olevan täydelliset. Se kyllä tekikin ne hyvin. :)
Kaikesta pikkusäätämisestä ja yhdestä nollasta huolimatta Kentsukin sai ykköstuloksen ja siitä tuli sen myötä Norjan ja Pohjoismaiden tottelevaisuusvalio!
Nuori Joku teki viikonlopun aikana uskomatonta settiä, vaikka ykköstä ei vielä valitettavasti irronnutkaan. Joku starttasi evl:ssä ensimmäisen kerran perjantaina Ruotsissa. Seuraavat kaksi kisaa olivat lauantaina ja sunnuntaina Norjassa. Kukaan meidän koirista ei ole tehnyt moista kisaputkea, eikä Joku vaikuttanut yhtään edes väsyneeltä. Päinvastoin, se paransi suoritustaan kisa kisalta.
Kuvassa Tesu ja Joku sekä lempparisetämme liikkuri ja tuomari. :)
Rimman veli Padi ja Tarja olivat tokavikoja suomalaisstarttaajia, ja hienosti Padikin vetäisi ykkösen ja sen myötä NO TVA -tittelin.
Viimeisenä vuorossa oli Rimma, josta ei valitettavasti ole kuvia kehästä. Rimmalla oli tosiaan juoksu, joten se suoritti liikkeet viimeisenä yhdessä erään kelpienartun kanssa. Ja hienosti meni - ykköstulos ja tva-titteli!
Hulalla ei suinkaan ollut liian pieni boksi, vaan se jostain syystä halusi leputtaa (?) nenäänsä näin. :)
Kisojen seuraamista.
Kentsu sai olla lauantaina kehän laidalla häkissä, sillä autossa oli tosi kuuma. Lisäksi tuolla lenteli joitain pieniä, ärsyttäviä ja purevia öttiäisiä, joten häkissä niiltä oli paremmin turvassa. Myra hengaili mukana seuraneitinä.
Lauantaina kisajärjestys oli sellainen, että ensin suoritti viiden koiran sakki paikallaolot ja yksilöliikkeet. Sen jälkeen oli taas viiden koiran vuoro tehdä sama juttu. Tämä on ollut norjalainen tapa, mutta heilläkin ollaan hiljalleen siirtymässä siihen, että ensin tehdään kaikki paikallaolot ja sitten vasta yksiöliikkeet. Näin teimme sunnuntaina.
Lauantaina teimme kaikki liikkeet putkeen, sunnuntaina teimme ne kahdessa osassa (ruudusta poikki).
Kaikki merkit ovat samaan aikaan kehässä, ja kehä oli melko pieni. Niinpä siellä oli aikamoinen merkkimeri. Osa matkoista oli vähän lyhyempiä (esim. matka ruutuun), ohjatun kapulat olivat aivan kiinni kehänauhassa ja yleisössä. Luoksetulon merkkeinä toimivat yksi idarin merkeistä ja ohjatun merkki, joten ne eivät olleet linjassa.
Käskytys oli selkeetä ja ymmärrettävää. Seuraamisessa oli jotain suomalaisesta poikkeavaa, kuten juoksusta täyskäännös ja seis. Idarissa lo sanoi vain aloitus- ja lopetuskäskyt, hän ei siis käskyttänyt asentoja. Luoksetulossa annettiin kutsumislupa käden heilautuksella (ja muistaakseni myös suullisella käskyllä). Kaukoissa piti palata ensin kaksi askelta koiran taakse. Kaukojen vaihdot näytettiin lauantaina käsimerkeillä. Sunnuntaina lo:n käytössä oli kaukotaulu, mutta käsittääkseni sellainen on Norjassa melko harvinainen, joten vaihdot tosiaan näytetään yleensä käsimerkein. Jos koira tuli luoksetulossa ja noudoissa eteen istumaan, siitä piti mainita etukäteen (siitä sai kyllä sitten käskyn käskeä koiran sivulle, toisin kuin Ruotsissa). Tässä nyt joitain poikkeavuuksia Suomeen verrattuna.
Meno on muutenkin tosi rentoa. Juoksunartut ovat sallittuja, ja siellä sitten vaihdellaan koirien järjestystä sen mukaan, että saadaan juoksunartulle joku kisakaveri sen ryhmään. Sama ohjaaja saa osallistua useammalla koiralla samaan luokkaan. Esimerkiksi eräs kelpieohjaaja oli kahdella kelpiellä evl:ssä. Sitten vaan siirreltiin taas koirien paikkoja, jotta tämä onnistui paikallaolojen suhteen.
Tässä lauantain ykköstuloksen tehneet. Kisaajia evl:ssä oli 16, ykkösiä tuli kuusi. Niistä viisi meni suomalaisille. Vain yksi norjalainen, kuvan mali, sai myös ykkösen.
Kisoissa meni pitkälle iltapäivään, sillä norjalaiset eivät pitäneet kiirettä. Jokaisen viiden koiran ryhmän jälkeen oli pieni tauko, ja yleensä paikallaolon jälkeen oli vähintään tupakanmittainen tauko.
Lähdimme kisoista takaisin majapaikkaamme ja sieltä syömään Kongsbergin keskustaan.
ps. Kongsbergin hundeklubbin kotisivut (ja molempien kisojen tulokset) löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti