Sopivassa suhteessa laulua, leikkiä ja haasteita

Rento treenaus ja muutama tokoprojekti jatkuvat. Olimme huhtikuun loppupuolella valmennusrenkaan leirillä hakemassa lisäoppia ja -tarkennusta muutamalle projektille. Vappupäivänä osallistuin kuunteluoppilaana Kenth Svartbergin koulutuspäivään. Mietin ensin osallistuisinko Kentsun kanssa, mutta koska projekteja ei voi olla kerralla liikaa, niin päätin osallistua vain kuuntelijana. Jälkikäteen kyllä hieman harmitti, kun en tarttunutkaan tilaisuuteen. Päivä oli kuitenkin mielenkiintoinen ja antoisa kuunteluoppilaankin ominaisuudessa.

Toko on herkkä laji, ja siinä ei anneta vahinkoja anteeksi. Koira on kuitenkin vain eläin, joten vahinkoja joskus sattuu. Meillä vahingot toivat tullessaan vähän pitemmän kisatauon, koska Kentsu on joukkueessa vasta kolmas varakoirakko. Nyt pitääkin sitten ottaa hyöty irti tauosta, sillä olemme kisanneet tosi paljon, eikä koiraa voi pitää koko ajan kisakunnossa. Niinpä nautiskelemme perustreeneistä. Osassa juttuja tehdään ”pentutreenejä” leikkien, osassa taas vähän kikkaillaan ja haetaan vaikeutta sitä kautta. Lisäksi meillä on tietenkin projekteja, joita ilman ei näköjään voi elää. :) Tässä muutama kommentti muutamasta liikkeestä - paljon jää vielä sanomatta, mutta kun tämäkin postaus tulee olemaan jo ylipitkä...

Seuraaminen on meidän ykkösprojekti. Kentsulla on ollut alun perin tosi hyvä seuraamispaikka, mutta se huononee aina talven aikana (talvivaatteet, maneesin epätasainen ja upottava pohja jne.). Tämä talvi oli poikkeuksellinen, koska treenasimme neljä kuukautta sisätiloissa. Sinä aikana Kentsun seuraaminen pääsi huononemaan tavallistakin enemmän. Sen paikka on siirtynyt liian eteen, ja nyt projektina onkin saada seuraamispaikka taas vähän taaemmas (jolloin myös pään liikkeen tulisi asettua ja koko liikkeen siistiytyä).

Ruudussa pitäisi panostaa taas enemmän paikkatreeniin. Sitä tehdään kyllä jossain muodossa koko ajan, mutta sen voisi ottaa jossain vaiheessa omaksi projektiksi. Kentsulla kun on tapana joskus jumittaa jotain tiettyä paikkaa sen treenin ajan, ja se on aivan käsittämättömän tarkka toistamaan itseään. Maahan voisi valaa tassunjäljet, ja K menisi takuuvarmasti tismalleen samoille jalansijoille joka kerta, kun se päättää iskeä jumin päälle.

Tämä paikkatreeni on kuitenkin sellaista hienosäätöä, joten noiden silloin tällöin esiintyvien jumien takia ei tarvitse kauheasti päätä vaivata. K kyllä osaa ruudun ja löytää sen aina (nyt kun sanon näin, niin se tietenkin mokaa sen seuraavalla kerralla). Jos sen kanssa on jotain joutunut korjaamaan kisatilanteessa, niin sitä on joutunut siirtämään ruudussa eteenpäin. Sille kun on alun perin opetettu paikka tosi ruudun takaosassa, ja sinne se haluaa usein juosta, jolloin riskinä on, että takajalat ovat ulkona. Onneksi se osaa korjauksen eteenpäin tosi hyvin, mutta muutamien kisakorjausten jälkeen aloin aikoinaan siirtää Kentsun paikkaa ruudussa hieman keskemmälle. Tässä alakuvassa K on siinä kohdassa, mikä sille alkujaan on opetettu. Eli hyvin lähellä takareunaa.

Paikkatreenin ohessa voisi koittaa pienentää uukkaria ruudussa – Kentsu siis tähtää keskeltä sisälle, mutta kääntyessään se voi ajautua vähän reunaan (edelleen silti selvästi sisällä), varsinkin jos ruutu on oikealla puolella. Mutta tämäkin on sellaista hienosäätöä (enkä vielä jaksa ottaa tätä omaksi projektiksi). Nyt kun pitkälti vain huvitellaan, olen ilahduttanut Kentsua välillä laittamalla ruutuun lelun. Sitä ei voi kovin usein tehdä, koska silloin K alkaa ajatella enemmän lelua kuin paikkaa. Mutta hauskahan se on välillä yllättää.

Noudoissa Kentsulla on ollut nyt pitkään hyvät kapulannostot. Joskus se nimittäin tykkää hieman kaahata yli kapulasta, mutta nyt se on keskittynyt kapulan nostoon hyvin ja napannut sen jo ns. menomatkalla. Jarrut ovat toimineet. :) Hyvä niin, koska en uskalla kauheasti treenata pelkkiä nostoja, ettei K taas innostu noudoista liikaa (niillähän mä sain sen viime syksynä kilahtamaan). Kentsu on opetettu nostamaan kapula takaa kiertämällä, koska muulla tavoin se ei saa sorvattuja kapuloita kunnolla ylös (laipalliset, joissa on maavaraa, nousee muutenkin). Kentsulla kun on yläpurenta, ja sen alaleuka on yllättävän lyhyt, joten se ei vaan saa alakulmahampaitaan kunnolla kapulan alle muuta kuin tietyllä tekniikalla tehtynä.

Ohjatussa päätin tehdä välillä vähän vaikeampia treenejä. Aloitin jo keskikapulan siirrot eli siinä avustaja siirtää keskikapulaa kerta toisensa jälkeen lähemmäs haettavaa, ja koiran pitää osata hakea aina oikea (reunimmainen) kapula, vaikka näköpiirissä olisi myös toinen tyrkyllä. En ole tehnyt tätä aikoihin, mutta nyt ajattelin muutaman treenin tehdä näitä. Viime treenissä teimme oikeaa puolta. Lopetin sellaiseen noutoon, jossa keskikapula oli noin puolen metrin päässä haettavasta – K ei edes vilkaissut sitä. Seuraavalla kerralla pitää tehdä vasen puoli. Katsotaan miten se menee, sillä K nappaa kapulan oikean kautta, joten sen takia varmasti toi oikea sujuikin niin hyvin.

Jossain vaiheessa aion tehdä myös niin, että haettava kapula on hieman piilossa. Tätä olemme tehneet kesäisin hieman epätasaisella nurmella, jossa saadaan sijoitettua kapulat niin, että haettava on pienen kummun takana. Kentsulla ei yleensä ole ongelmia suuntien kanssa, jos se näkee haettavan kapulan. Mutta jos se ei näe sitä, niin tilanne on sille selvästi haasteellinen. Siksipä pitää välillä harjoitella sitäkin tilannetta.

Liikaahan näitä vaikeita juttuja ei voi kerralla tehdä, välillä pitää olla myös helppoa perustreeniä, mutta hyvähän se on välillä testailla erilaisia tilanteita. Meillä on esimerkiksi usein paljon merkkejä kentällä, jotta koirat oppivat liikkumaan siellä häiriintymättä muista merkeistä. Vähän aikaa sitten laitoimme mm. idarin matalat merkit ruudun ympärille, eikä kenelläkään koiralla ollut vaikeuksia suorittaa ruutua (tai idaria :)).

En ole saanut videokameraani toimimaan yhteen tietokoneen kanssa, mutta nyt sain digipokkarini yhteyden pelaamaan. Siinä on myös videokamera, joten yritän joskus saada videoitua jotain treeninpätkiä. Treenejä kun tulee kuvattua aika harvoin. Tässä jo muutama Myran hömpöttelyvideo, kun testasin miten yhteydet pelaavat. Kuvanlaatu kyllä huononi huomattavasti tuonne ladattaessa, mutta eiköhän niistä jotain selvää saa.

Myra ja kuolemistemppu

Myra ja frisbiillä hömpöttelyä

Myra ja frisbii osa 2

Videolta näkee hyvin miksi frisbiit eivät Myran käsittelyssä yleensä kauaa kestä. Tämä frisbiiden väärinkäyttäjä saa suurta nautintoa siitä, kun se koittaa purra maata frisbiin läpi. Tässä kyseisessä frisbiissä on tosin kangas niin tiukasti pingoitettu, ettei se juurikaan anna periksi. Yleensä Myra meinaan onnistuu puremaan maata frisbiin läpi, ja kun se sitten jossain vaiheessa nostaa frisbiin (suurella työllä) ylös, sen toisella puolella on suuri tuppo ruohoa. :) Välillä Myrkky saa niittämiskohtauksen, ja se alkaa niittää ruhoa frisbiin ympäriltä. Sekin näkyy videolla. Hassu eläin.

Kuvat ovat Heidi Kuusiston ottamia. Suuret kiitokset Heidille kuvauksesta!

Myra & tunnari: