Olemme käyneet marraskuussa Kentsun kanssa kahdessa tokokokeessa, ja molemmista tuli ihan hyvät tulokset. Molemmat myös antoivat tärkeää tietoa siitä, missä mennään ja mihin pitää nyt kiinnittää erityishuomiota treeneissä.
Osallistuimme myös viikonlopun kestävälle tokokurssille treenikavereidemme kanssa. Olimme pyytäneet kouluttajaksi ruotsalaisen Maria Hagströmin, joka on ollut nyt muutaman vuoden ajan Ruotsin tokomaajoukkueessa working kelpiellään. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Aina kun tällaisen jälkeen jää pohtimaan omaa treenaustaan ja saa paljon ajattelemisen aihetta, niin se on todella hyvä asia.
Marialla oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia, ja hän opettaa leikkimisen kautta pennulle monia asioita, joita voi myöhemmin hyödyntää tokossa. Jäin paljon miettimään muun muassa palkkaustapaani, joka on oikeastaan hyvin pitkälti samantyylinen, käytin sitten lelua tai namppaa. Samoin aloin miettiä entistäkin enemmän liikkeiden välejä ja sitä, miten valmistelen koiran seuraavaan liikkeeseen. Ylipäätänsä pitäisi vieläkin enemmän miettiä mitä treenaa ja miksi, missä mielentilassa haluaa koiran olevan missäkin tilanteessa jne. Siinä onkin pähkinää taas purtavaksi.
Ylipäätänsä voi sanoa, että Kentsu on todella motivoitunut hommiin, joten olen onnistunut aivopesemään sen rakastamaan tokoa. :) Mutta nyt pitäisi löytää enemmän tasapainoa meidän tekemiselle. Haastetta riittää, koska joissain asioissa pitää painaa kaasua ja toisissa jarrua. Mopo lähtee myös helposti keulimaan, jos ei ole tarkkana. Eli pitäisi löytää keinot mahdollisimman tasaiseen ”ajoon” eli kaasun ja jarrun sopivaan käyttöön. Helppoa – not. Tämä tosin taitaa olla osin lajin suola, kun kehittämisen aiheet eivät kyllä koskaan lopu.
Myra hengaili kurssilla mukana ja käytti suurimman osan ajasta lepäilyn merkeissä.
Tämän isomman, kokonaisvaltaisemman treenitapojen kehittämisen lisäksi on tietenkin meneillään aina omia pieniä erityisprojekteja. Nyt otin projektin alle tunnarin, sillä olen kyllästynyt siihen, että liike on liian ailahteleva. Kentsu tekee tarkimmin töitä silloin, kun se on pienen paineen alaisena. Heti kun tulee rentoutta mukaan, K muuttuu vähän huolettomaksi. Olen katsonut hieman läpi sormien tiettyjä juttuja, koska olen pelännyt saavani Kentsun epävarmaksi. Mähän onnistuin siinä erityisen hyvin vuoden alkupuolella, ja varmuuden takaisinsaamisessa meni oma tuskallinen tovinsa. Toki nollaaviin virheisiin on puututtu aina, mutta aika harvoin Kentsu sellaista tekee, vaikka sen asenteessa olisikin hieman korjaamisen varaa.
Nyt päätin, että tämä huolettomuus saa luvan loppua ja Kentsun on ymmärrettävä tämän olevan tärkeää. Samalla haluan todistaa itselleni, että en voi olla niin huono, ettenkö osaisi kertoa koiralle mitä haluan sen tekevän (tai lähinnä mitä en halua sen tekevän) ilman, että saan aiheutettua epävarmuutta. Pakkohan mun on osata olla rauhallinen, selkeä ja mustavalkoinen. En mä nyt voi niin huono olla. No, aika näyttää kuinka käy. :)
Olemme myös aloittaneet idarin korvaavan liikkeen harjoittelun, missä riittääkin työmaata. Olen nimittäin tarkoituksella luonut Kentsulle mielikuvan siitä, että jäävien järjestys on seiso, istu, maahan. Tästä oli iloa idarin aikana, sillä Kentsu ei kertaakaan tehnyt asentovirhettä kisoissa. Nyt alkaakin ”lystikäs” osuus, kun alan rikkoa kaavoja Kentsun päässä. Vaikeudet kulminoituvat nimenomaan istumiseen. Kentsun mielestä istumisen jälkeen ei kerta kaikkiaan kuulu seistä. Maahanmenoa en usko sen koskaan sekoittavan mihinkään, mutta istumisen ja seisomisen suhteen joudumme rikkomaan kaavoja ja tekemään kuunteluharjoituksia.
Kaikki kuvat on Maria Hagströmin kurssilta, ja kuvat on ottanut Maarit Karhu. Kiitos. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti