Kesää odotellessa…

Ei nyt mitään superhelteitä tarvitsisi tulla, mutta jos nyt edes vähän lämpenisi…

Kentsu on ehtinyt silti retkeillä. Se kävi siskoni kaksosten leikkikoulun kevätretkellä. Mukaan pakattiin tietenkin omat eväät: pullollinen vettä ja meatballsseja. Sinne se lähti, taakseen katsomatta, häntä pystyssä – ja nautti varmaan joka hetkestä täysillä. :) Lisäksi Kentsu on saanut osallistua muutenkin kaksosten leikkeihin ja retkievästaukoja on pidetty myös kotipihalla.

Päivitystahti on taas ollut surkea, mutta koitan lyhyesti tehdä koostetta kevään ja alkukesän puuhista.

TREENIT ovat sujuneet hyvin. Kentsun perustreeniin kuuluu nykyisin myös palkattomuus. Ennen tein palkattomuutta enemmän kuureina, mutta nyt olen tehnyt lähes jokaisessa treenissä jotain palkatta. Se on tuntunut tosi hyvälle ja toimivalle. Kentsun odotusarvoa on saatu laskettua, ja se ottaa myös kehuja vastaan paljon kivemmin ja rennommin, kun sen ajatuksia on saatu siirrettyä palkasta pois. Jatkan tähän tyyliin jatkossakin.

Noutojen uusi palautustapa on alkanut toimia ilman muistutuksiakin. Aika pitkään muistutin joko sormella suuntaa näyttäen tai hiljaa sihisten. Parissa kevään kisassa jouduin auttamaan Kentsua sormen heilautuksella, mutta SM:ssä K sai olla omillaan ja ratkaista tilanteet itse. Se oli sille selvästi vaikeeta, mutta se teki silti aina oikean ratkaisun – usein ihan viime tipassa. Oli jo tulossa suoraan sivulle, mutta muistikin viime hetkellä että sinne pitääkin nykyisin tulla takaa kiertäen. Nyt parissa treenissä SM:ien jälkeen en ole enää avustanut Kentsua, ja se on tehnyt joka kerta oikein. Ehkä uusi toimintatapa on alkanut muuttua normitavaksi.

Järjestimme tuttuun tapaan kehätreenejä ennen SM:iä, ja niissä on tullut pyörähdettyä myös Lahdessa ja Porvoossa. Ne on tosi kivoja ja hyödyllisiä, ja niitä pitäisikin saada aikaiseksi organisoida myös mulloin kuin ennen SM:iä.

SUUNNITELMIA muutaman kisakäyttäytymisen muuttamisyritykseen on laadittu ja sittemmin hylätty. :) Ajattelin ensin, että nyt en enää anna Kentsun pysähtyä kisoissa ruudussa mihin se haluaa. Sehän on selvästi sisällä, mutta treeneissä olevien kriteerien mukaan hieman liian edessä. Kyseessä on toki tosi pieni siirtymä, ehkä jotain 30 senttiä, ja juurikin sen takia en ole aiemmin kisoissa puuttunut asiaan. Miksi vähentää itse pisteitä asiassa, jossa koira tekee sääntöjen mukaan oikein?! 


Mutta keväällä sain kuningasidean puuttua asiaan, sillä olin taistellut asian kanssa treeneissä ja saanutkin sitä tosi kivalle mallille. Kentsuhan ajautuu helposti tekemään kovin kaavamaisesti asioita, jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Aiemmin katsoin ehkä vähän liikaa läpi sormien joitain sen kaavamaisuuksia, siis hyväksyin tilanteen, koska kyseessä on aina ollut niin pikkujutut, jotka eivät ole vaikuttaneet kokonaisuuteen. Mutta nyt ajattelin, että jos saan Kentsun ymmärtämään, että samat säännöt koskevat kisoissakin, niin saisin sitä myötä hyötyä muuallekin.

Mulla oli toimintasuunnitelmia tehtynä eri tilanteisiin – joskaan ei aukottomia suunnitelmia, kun ihan kaikkea ei näköjään voikaan ennakoida, yllätys yllätys… Tästä tulisi pitkä selitys, jos koittaisi avata tätä enemmän, joten lyhyenä yhteenvetona: tulin siihen tulokseen, että jos olisin halunnut muuttaa noin kokeneen koiran kisakäytöstä, mun olisi pitänyt tehdä se jo aikapäivää sitten tai vaihtoehtoisesti mun pitäisi kisata ihan järjettömän paljon, jotta korjaukset voisivat ehkä tuottaa tulosta, eikä siinä ollut mitään järkeä, eikä mahdollisuuksiakaan. Mun auktoriteettiys ei selvästi riittänyt kisatilanteessa, treeneissä kylläkin. Koska kyse edelleen oli aika olemattomasta siirtymästä, niin annoin asian olla. Pysähtykööt siihen kohtaan, mihin on aina pysähtynyt. Ehdin silti herättää hieman hämmennystä yhdessä kokeessa, kun korjautin Kentsun syvemmälle ruudussa, vaikka se oli siellä selvästi sisällä. :)

Muitakin kokeiluja oli käytössä parissa kisassa eli olin päättänyt muutaman jutun etukäteen, joihin aion puuttua, jos tarvetta sille olisi. Oli aika mielenkiintoista nähdä miten oma normikeskittyminen kärsi siitä. Yleensä keskityn kehässä hyvin, mutta nyt mulla meni normikeskittymisestä huomiota eri asioihin mihin yleensä, kun jouduin tarkkailemaan enemmän koiraa ja sen tekemisiä, jotta olisin hereillä mahdollisen oman reagoinnin kanssa. Normaalistihan me vaan tehdään omaa suoritusta, ja jos jotain yllättävä tapahtuu, mun reagointi tulee selkärangasta. Pari kisaa kokeiltiin näillä eväillä ja sitten päätin, että tämä kokeilu on nähty. :)

KISOJA käytiin tosiaan pari kappaletta ennen SM:iä. Niissä tein näitä testailuja ja hankin lisää informaatiota tuleville treeneille ja kisoille. Sitten koitti SM:t. Lähdimme sinne hyvillä mielillä. Treenit olivat sujuneet hyvin. Oli suorastaan erikoinen fiilis lähteä SM:iin niin, ettei mikään liike ollut levähtänyt käsiin. Yleensä aina jonkun kanssa on tullut jotain viime hetken säätöä. Kentsu oli tehnyt aivan sairaan hienoja ruutuja, se oli laukkaillut rennolla laukalla tunnarissa takaisin (mikä ei todellakaan kuulu sen tapoihin) ja zetassakin olin saanut asennetta paremmaksi eri treenityylillä. Tiesin toki etteivät nämä kanna vielä kisoihin asti, mutta fiilis oli oikein hyvä. Treenit sujuivat ja Kentsu tuntui oikein kivalle.

SM:ssä asiat olivatkin sitten vähän toisin. Lauantaina Kentsun asenne oli ekassa kehässä kamala – ei alkukaan toki ollut sille helpoin mahdollinen, kun ekana liikkeenä oli zeta, jossa sillä on nyt ollut pienoista asenneongelmaa. Muissa kehissä Kentsu toimi normaalisti. Pisteet riittivät finaalipaikkaan.

Finaalissa Kentsu ei ollut oma itsensä, mikä pisti sekä harmittamaan että mietityttämään. Alkuun kyseessä oli keskittymättömyyttä, jonka takia tuli pari virhettä. Nämä olivat oikeastaan meidän ”vanhoja virheitä”, joihin äkkiä palaa, kun ei keskity kunnolla. Mutta sitten oli myös tiettyjä asenneongelmia joitakin liikkeitä kohtaan. Yleensä Kentsun ”ongelmana” on ollut se, että sillä on vähän liiankin kivaa. Sillä on vähän liiankin suuri hinku päästä suorittamaan tiettyjä liikkeitä. Toki joissain liikkeissä se on ollut ehkä vähän vakavamman oloinen – siitä siis kyllä huomaa mitkä on lemppariliikkeitä ja mitkä eivät – mutta ei se koskaan ole vaikuttanut siltä ettei se haluaisi edes suorittaa joitain liikkeitä. Tilanne on yleensä nimenomaan päinvastainen. Lisähaastetta toi varmasti mukanaan uusi sivulletulotapa noudoissa, joissa en enää auttanut Kentsua. Se taisi olla sille aika haastavaa.

Osassa liikkeistä K oli oma itsensä. Eli selvästi näyttäisi olevan niin (myös muutamia aiempia kisoja miettiessä, joissa tilanne ei vaan ole tullut näin selvästi esille), että Kentsulla on nyt (aivan päinvastaisia) asenneongelmia tiettyjä liikkeitä kohtaan kisatilanteessa. Treeneissä sitä ei näe. Osittainhan tämä toki helpottaa asian purkamista, kun tämä näyttäisi liittyvän vain tiettyihin liikkeisiin. Analysointeja on tehty, samoin suunnitelmia. Nyt niitä pitäisi vaan hiljalleen alkaa laittaa käytäntöön.


Otimme SM:ien jälkeen rennosti treenirintamalla. Ekalla viikolla K ei kuullut yhtäkään tokoon viittaavaa käskyä. Viikon kuluttua kisoista kävin kertaalleen yksin treenaamassa paria liikettä uusien ideoiden kera ja jatkoimme lööbailua vielä toisen viikon ajan. Nyt olemme käyneet yhden kerran treenaamassa liikkurin kanssa. Vielä ei ole tiedossa säännöllistä kimppatreenausta tulevien menojen takia, mutta eiköhän tässä silti aleta jo hiljalleen palata normaaliin treenirytmiin.

Yllä olevat SM-kuvat on ottanut Marjo Pitkänen, kiitos!

MYRA on edelleen keskuudessamme, mutta sen lähtö oli huhtikuussa aivan liipaisimella. Se oli silloin huonompi, mutta heti kun aloin miettiä siitä luopumista, mummeli piristyi. :) Se on sitkeä sissi. Käydään vielä tunnin lenkeillä, mutta ei päivittäin kuitenkaan. Takapään lihaksisto on jatkanut surkastumistaan. Myra ei kuitenkaan ole selvästi yhtään kipeä, se ei ole dementoitunut, on hyvin kiinnostunut kaikesta ympäristössään, haluaa osallistua kaikkeen toimintaan, haluaa lähteä lenkeille, syö hyvin ja leikkii Kentsun kanssa sen minkä pystyy, joten antaa mummelin nauttia elämästään. Veikkaan kuitenkin, että yhteistä aikaa ei ole kovinkaan paljoa jäljellä, mutta koitetaan nauttia kaikesta siitä mitä meillä vielä on yhdessä koettavana. Myra muuten täyttää tänään 13 v. ja 5 kk – olemme päässeet tilanteeseen, että aletaan laskea ikää kuukausien mukaan, ei vaan vuosien. :)

Myra nauttii, kun saa olla paljon pihalla. Voi ottaa välillä vaikka päikkärit. :)

Olen lähdössä reilun viikon päästä pitkästä aikaa Cefeus-leirille Ruotsiin. Myra saa jäädä mun vanhemmille hoitoon, joten lähdemme Kentsun kanssa kahdestaan matkaan. Kiva päästä näkemään sukulaiskoiria.

ps. Helsingin seudun kennelpiirin alueelle (ja muutamien muidenkin kennelpiirien) perustetaan nuorten koirien tokorinki, johon haetaan nuoria koirakoita, jotka tähtäävät tokossa vähän pitemmälle kuin TVA:ksi. Helsingissä järjestetään näyttökoe elokuussa, ja hakuaikaa siihen on heinäkuun loppuun. Jos asia kiinnostaa, niin lue lisää asiasta täältä ja täältä.