Uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietettiin viime vuoden vikaa päivää treeneissä Vuokkoset areenalla. Meillä oli valmennusrenkaan treenit siellä päivällä. Ylvakin pääsi mukaan kuokkimaan, kun jaoin Kentsun treeniajan molempien koirien kesken. Koirat saivat harjoitella samalla häkissä oloa hallissa. Pidän yleensä koirat autossa muiden treenien ajan, mutta nyt oli oiva tilaisuus harjoitella häkissäoloa. Se sujuikin Ylvalta hyvin.

Kävimme treenien jälkeen lenkillä Marin ja Tesun kanssa, ja koirat saivat painella vapaana koko matkan. Ylvalla on selvästi tosi paljon juoksuhaluja, ja sen kyllä huomaa, jos se ei vähään aikaan pääse irrottelemaan vapaana. Se juoksee jo yhtä lujaa kuin muut aikuiset koirat.

Illalla menimme mun siskon luo ottamaan uutta vuotta vastaan. Koirat olivat mukana. Tämä olikin Ylvan ensimmäinen uusi vuosi, ja kaikki sujui paremmin kuin loistavasti. Se ei välittänyt raketeista ollenkaan. Toki olin varovainen, ettei mitään vahinkoa pääsisi sattumaan ja käytin molemmat koirat ulkona hyvissä ajoin. Ylva tosin kävi takapihalla vielä puoli yhdeksän aikaan illalla, jolloin jo ammuttiin raketteja. Se ei sitä yhtään haitannut. Kentsukaan ei reagoi raketteihin ollenkaan, joten mulla on onni omistaa kaksi sen suhteen samanlaista koiraa.

Uusi vuosi aloitettiin myös treeneillä Vuokkosilla. :) Mulla on sinne vapaakortti, joten pitää hyödyntää kaikki mahdolliset vapaapäivät treenien muodossa. Nyt on niin jäistä, ettei ole mitään mahdollisuuksia treenata ulkona. Olemme siis taas hallitreenien varassa. Toki monia asioita pystyy työstämään Ylvalla eteenpäin kotitreeneissäkin, mutta haluan sille myös treenejä, joissa on tilaa juosta kunnolla. Onneksi on hallimahdollisuuksia.

Ylva vaihtoi loput hampaistaan joulun aikaan, joten nyt voi huoletta taas lelupalkata sitä. Helpottaa huomattavasti elämää, kun ei ole enää heiluvia hampaita. Kulmahampaiden heiluessa Ylvan suu oli selvästi herkkä ja kipeä. Jätin silloin tauolle muutamat noutojutut täysin. Nyt ollaan voitu palata taas "normiohjelmaan".

Koirat saivat joululahjaksi älypelin, jota ollaan jonkin verran pelailtu. Molemmat tajusivat heti miten yhdet namit saadaan esille. Siinä pitää työntää kuonolla puisia levyjä pois tieltä, jolloin niiden alta paljastuu nampat. Toinen pulma olikin haasteellisempi. Siinä pitää nostaa hampailla puupalikat pois paikoiltaan namit saadakseen. Ne ovat sen verran napakasti paikoillaan, ettei niitä oikein meinaa saada raapimalla pois, mitä kummatkin kovasti yrittivät. Erehdyin kerran näyttämään Kentsulle sormella puupalikkaa ja sanomaan "ota", jonka jälkeen Kentsu on osannut nostaa palikat paikoiltaan hampaillaan. Ylvallahan ei ole mitään käsitystä moisesta sanasta, joten se on joutunut/saanut ratkaista ongelman itse. Nyt sekin on tajunnut, että hampailla nostamalla namit paljastuvat.

Mulla ei ole ollut aiemmin mitään älypelejä koirille, ja tämä osoittautui ihan hauskaksi tapaukseksi. Tosin nyt kun molemmat ovat oivaltaneet miten namit saadaan esille, peli ei enää anna mitään haastetta. Pitänee katsoa onko tilanne uusi pienen tauon jälkeen.

Kaiken muun oppimisen lisäksi on tapahtunut myös mallioppimista. Ylvakin on nimittäin nyt ymmärtänyt, että lintujen bongailu on aika siistiä puuhaa - koirien mielestä, ei välttämättä niinkään mun mielestä. Kaikki alkoi aikoinaan Myrasta. Kun talvella aktiviteetit vähenivät, Myra keksi itselleen uuden harrastuksen: lintujen bongauksen. Se tiesi meidän vakilenkkien varrella paikat, joissa pikkulintuja lymyilee. Sitten tuli Kentsu, joka oppi bongauksen Myralta. Se vaan vei sen astetta pitemmälle. Kun Myra kyttäili tiettyjä tuttuja orapihlaja-aitoja, Kentsu oppi yleistämään sen kaikkiin orapihlaja-aitoihin. Sellaisen nähdessään sen on pakko kytätä olisiko siellä pikkulintuja. Nyt tämän lintubongauksen on oppinut myös Ylva. Aika näyttää kehittääkö sekin siitä jonkin oman versionsa.