Kelpietokoilut

Sovimme kelpietokoiluista FB:ssä olevan "Pääkaupunkiseudun kelpiet" -ryhmän kautta. Treenipäiväksi sovittiin eilinen, sunnuntai. Treffasimme jo yhdeksältä aamulla, mutta emme silti välttyneet hikoilulta. Lämpötila taisi olla hellelukemissa jo heti aamusta, ja päivän aikana mittari näytti varmaan kolmeakymmentä astetta.

Treeneihin osallistui kuusi kelpietä sekä pari muunrotuista.

14-viikkoinen Tikru oli porukan nuorin.

Kepa-setä oli porukan vanhin.

Ylva edusti junnujoukkoja.

Silli on vajaa 2-vuotias narttu.

Hevi on vajaa 1,5-vuotias uros.

Toinen junnuosaston edustaja, noin 8-kuinen Kalle, josta jäi ottamatta poseerauskuvat, koska Kalle ehti olla paikalla vain vähän aikaa.

Mukana menossa olivat myös flatti Siipi...

...ja nahka Tara

Treenasimme koira kerrallaan, ja osa porukasta teki kaksi kierrosta. Kentsu sai osallistua ensin ryhmäpaikallamakuuseen ja treenien päätteeksi otimme vielä istumisenkin. Koirat saivat istua tönöttää nelisen minuuttia, ei mikään helppo nakki tuossa helteessä treenien päätteeksi. Mutta onpahan nyt treenattu paikallaoloja myös kunnon helteessä.

Paikallaistuminen.

Kentsu treenasi yhdessä setissä. Se teki luoksetulon stoppeja, seuraamista, ruutua, zetaa ja kaukoja. Seuraamisessa Kentsu oli hieman ärsyttävä, koska se ei jaksanut olla skarppina. Kyllä se paikkansa muuten pitää, mutta on sitä mieltä, että käännösten jälkeisessä elämässä voi ihan hyvin rynniä. Jos teenkin sen jälkeen yllättävän stopin, K joutuu iskee todellakin jarrut päälle ja korjaamaan paikkansa takaisin sivulle. Yleensä K huomaa näissä treeneissä, että on tärkeää olla tarkkana ja lopettaa rynnimisen. Mutta nyt parissa viime helletreenissä (lauantainakin paahduimme tokoilun merkeissä kunnon helteessä) Kentsun suurin energia on tainnut mennä vain "hengissä pysymiseen". Eli se vain läähättää hulluna ja mennä kipittää, eikä vaivaudu olemaan tarkkana perusasentonsa puolesta. Voi argh, että oli ärsyttävää. Olin just saanut Kentsun tässä suhteessa tarkaksi, mutta nyt helle verottaa näköjään keskittymistä. Noh, eiköhän tämä saada kuntoon helteelläkin. Enkä mä toki kisoissa tee mitään äkkistoppeja - ne on tarkoitettu vain treeneihin, jotta pääsee muistuttamaan Kepa-setää siitä, mikä on tärkeää.

K juoksemassa leluun.

K seuraa.

K ruudussa

K lähdössä ruudusta seuraamaan.

Ylva sai tehdä omat treeninsä kahdessa setissä. Ensin tehtiin tunnarikapulan etsintää, vauhtinouto ja kapulan nostoja, seuraamista hämykäskyillä ja ilman sekä häiriökontaktia. Toisessa setissä tehtiin luoksetuloa eri muodoissaan sekä jääviä ja asennoissa pysymistä.

Ylva etsimässä piilotettua tunnarikapulaa.

Kapulannosto ja kohta seuraa syöksy leluun.

Ylva seuraa (näyttääpäs se isolta).

Ylvis ja narppalelu.

Treenien päätteeksi Ylva ja Tikru saivat leikkiä. Sillikin osallistui vähäksi aikaa leikkeihin, mutta näköjään aina joku on kolmas pyörä, myös koirien maailmassa. :) Helle oli jo verottanut voimavaroja, joten leikit rajoittuivat enemmän yhdessä nyhjäilyyn kuin spurttailuun.

Loppuun kuva-arvoitus. Mitä tässä kuvassa tapahtuu?

Ylva seuraa väärällä puolella. :) Ylvalle tuntuu olevan helppoa seurata kummalla puolella tahansa - kiitos varmaankin alkutreenien eli takaperin seuraamisen. Välillä Y tarjoaa jäävien harjoittelussa seuraamista myös "väärällä puolella", joten olen toisinaan tehnyt liikkeestä istumisia myös niin päin kävellen. Teen siis jääviä muutenkin vielä aika monella tapaa, asentoja kieppien kautta sekä takaperin kävelyn kautta sekä normiseuraamisen kautta. Ja nyt joskus myös "väärällä puolella" seuraamisen kautta.

Mulla on usein noin päin tehtynä vähän käsiapua. Ei Ylva varmaan sitä tarvitsisi, mutta eipä sen myöskään tarvitse missään seurata väärin päin, joten samapa tuo. Mun mielestä on ollut vaan hyvä tehdä välillä seuraamisia noinkin, koska silloin tulee tehtyä vastaliikettä normiseuraamiselle ja vältettyä edes vähän tokokoiralle tyypillistä toispuoleisuutta kropassa. Samaahan toki tapahtuu takaperin kävelyssä (eli sinällänsä toi seuraamisasento on Ylvalle tuttu juttu, mä vaan kävelen toisin päin).

Kuvia tapaamisesta voi katsella täällä. Osan kuvista otti Elli Kiviranta ja Erika Rautavaara, osa on mun ottamia.