Treeniputki

Ylva on saanut jo jonkin aikaa elää normielämää sterilointileikkauksen jälkeen. Se toipui siitä todella nopeasti ja oli itse sitä mieltä jo aikoja sitten, että voisi liikkua ja tehdä mitä vaan. Mä otin kuitenkin varman päälle, ja vasta nyt olen alkanut treeneissäkin palkkaamaan sitä entiseen malliin. Enää ei siis ole koko ajan takaraivossa ajatus siitä, että se on ollut saikulla.

Muutama treeni ehdittiin tehdä ennen joulua. Joulun aikaan otimme muutaman päivän ihan rennosti, mutta sen jälkeen ollaan oltu kunnon treeniputkessa. Olen lomalla välipäivät, joten ne pitää hyödyntää muun muassa treenien parissa. Ylva kun on nyt siinä vaiheessa, että se tarvitsee paljon toistoja, toistoja ja toistoja, joiden myötä muodostuu rutiinia.

Sillä on evl:n liikkeet kivalla mallilla. Eniten tarvitaan lisää rutiinia merkkiliikkeisiin, vaikka se onkin kivasti hahmottanut niidenkin kokonaisuutta. Mutta rutiinia ei luonnollisestikaan voi olla vielä muodostunut, kun ikääkään ei ole paljoa. Mutta sitä syntyy koko ajan, pikku hiljaa, kun saadaan vaan lisää hyviä toistoja ja kokemuksia.

Koirat viime lauantaina pakkaspäivänä Ojangossa.

Mulla olisi tavoitteena päästä Ylvan kanssa ensi vuoden SM:iin. Se tarkoittaa sitä, että sen pitää valioitua ennen ilmoittautumisajan umpeutumista. Sitä en epäile, etteikö sen taidot riittäisi tulosten kasaan saamiseen, mutta vähän mietityttää se, että miten helposti tulee saamaan kisapaikkoja. Pitää sitten vaan lähteä kauemmas kisoihin, jos ei läheltä onnistu saamaan koepaikkaa.

Mietin koittaisinko saada jo tammikuulle kisapaikkaa Ylvalle, mutta hyvät keskustelut meidän pöllöryhmäläisten kanssa saivat mut päättämään, ettei vielä ole meidän aika kisata. Ylvahan osaa oikeasti liikkeet jo sen verran hyvin, ettei sen vieminen kisatilanteeseen olisi sille mitenkään epäreilua. Mutta mulla itsellä on ollut tiettyjä periaatteita liikkeiden osaamis- ja varmuustason suhteen ennen kisaamista, enkä haluaisi nyt lähteä niissä oikomaan. Niinpä keskitymme vielä rutiinien luomiseen ja asenteen kasvattamiseen tietyissä liikkeissä, kuten esimerkiksi ruudussa. Siinä en aio tehdä vähään aikaan paikkatreeniä (Ylva kuitenkin osaa paikan jollain tasolla melko hyvin), vaan pelkästään kasvattaa suurta motivaatiota. Ylvalle kun on hyvin tyypillistä ajatteleminen, joka on tietyissä asioissa positiivista, mutta toisissa asioissa se toimii pienenä käsijarruna. Ja kun sille on terotettu ruudun paikan merkitystä, se joutuu välillä miettimään sitä ruutuun mennessä. Nyt se saa hetkeksi unohtaa sen, ja teemme vain hetsaustreenejä. Katsotaan mihin ajaudutaan. :) Tosin uskon, että Ylvan saa treenejä vähän muuttamalla äkkiä takaisin pohtijaksi, jos sille on tarve.

Pisteelläkin olen lopettanut paikkatreenit vähäksi aikaa. Ylvahan osaa sen teknisen puolen hyvin, ja se on sillä taustalla valmiiksi rakennettuna, joten sen voi kaivella esille, kun on sen aika. Nyt ollaan vaan panostettu asenteeseen, ja merkit ovatkin harpanneet saikun aikana kivasti eteenpäin.

Luoksetulon stopit olivat sitä vastoin saikun aikana hieman taantuneet. Pari treeniä sai niitä muistutella, ennen kuin ne alkoivat muistuttaa sitä mitä olivatkin. Niissä onkin vielä jonkin verran hajontaa. Pohjat on kivasti olemassa hyville stopeille, mutta suoritustapa ei ole vielä vakiintunut. Tähänkin tarvitaan vaan niitä kuuluisia toistoja. :)

Kaukot on valitettavasti taas tauolla, ja muutenkin pitää nyt katsoa tarkkaan mitä treenaa ja miten. Ylvalla on nimittäin nyt jossain jokin jumi, joka aiheuttaa kaukoissa kropan kiertoa. Sillä oli sama vaiva loka-marraskuun vaihteessa. Se kävi marraskuun alkupuolella Riinalla hoidettavana, ja silloin Ylvalla oli lantio vino ja pallean seutu aivan juntturassa. Muistin myöhemmin Ylvan kaatuneen kiviportaissa kyljelleen, lyöden juurikin pallean seudun portaiden kulmaan. Siitä todennäköisesti on lähtenyt jumit, jotka eivät ole vieläkään täysin kunnossa, vaikka tilanne välillä normalisoituikin. Ylva on käynyt tämän jälkeen kahdesti hieronnassa, ja ne ovat myös auttaneet, mutta nyt on tarvetta rangan hoidolle, jos vaiva on jossain syvemmällä. Onneksi Ylvalla (ja Kentsulla) on aika Piiralle reilun viikon kuluttua, niin saadaan taas kropat kuntoon.

Pidin kaukoja tauolla noin kuukauden ajan edellisen jumin ja saikun takia, ja nyt ne on oltava taas tauolla. Ei ole mitään mieltä tehdä niitä, kun koiran kroppa kiertyy virheellisesti sen yrittäessä tehdä niitä teknisesti oikein, mutta toispuoleisella kropalla. Tilanne oli tossa välissä jo ihan normaali, mutta ihan nyt on kroppa alkanut taas kiertyä kaukoissa. Onneksi meillä on varattuna aika osteopatiaan. Varasin sen tähän väliin jo aikoja sitten silläkin ajatuksella, että on hyvä katsoa missä kunnossa Ylvan kroppa on sterilointileikkauksen jälkeen. Joskus kun koirilla on kroppa leikkausten jälkeen jumissa.

Kentsun treenailut on aika hubailuosastoa. Ihan kaikkiin treeneihin se ei ole päässyt mukaan, kun on ollut rajoitettu halliaika käytössä. Se on saanut olla silloin usein mun vanhemmilla hoidossa, ja se vaikuttaa siihenkin ihan tyytyväiseltä, kun siellä saa usein mun isältä kaikenlaisia herkkuja. Vaikka todella mielellään Kentsu kyllä edelleen treenaa. Into ja vauhti ei ole siitä loppuneet. Tekniikka on kyllä hieman alkanut kärsiä, sillä Kentsun mielestä ei ole enää niin tarkkaa miten hommat hoidetaan, kunhan pidetään hauskaa.

Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnea tulevalle vuodelle! Toivottavasti vuosi vaihtuu rakettien suhteen rauhallisissa merkeissä. Onneksi Kentsu ja Ylva eivät raketteja pelkää, mutta eihän se tarvitse kuin huonoa onnea ja yhden urpon väärässä paikassa väärään aikaan, niin vahinkoa voisi sattua. Toivotaan että niiltä vältytään ja voidaan jatkossakin viettää uutta vuotta ilman rakettipelkoa.

Tähän loppuun pitää laittaa vielä muutama kuva meidän pöllöryhmän treeneistä. Paikalle pääsivät tällä kertaa nämä pöllöt:

Zip, Ylva, Titti, Piu, Puuma, Roima