Kentsun haima-arvot ovat taas normaalit. Lähtötilanne CPL:n osalta oli 1177 ja uusintakontrollissa
se oli 155 (alle 200 on normaali). Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi ikinä
uskonut etukäteen, että arvot laskisivat kerralla näin hyvin.
Hengitys höyryää aamuauringossa. |
En tosin ole vielä täysin vakuuttunut siitä, että kaikki on
kunnossa. Nimittäin viikko noiden verikokeiden jälkeen K sai taas ihan
hirvittävän kipukohtauksen. Annoin sille välittömästi Litalginia, koska se vain tärisi aivan horkassa kivusta. :( Vartin päästä pahin oli ohi. Vajaan tunnin päästä K oli kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan. Toi just on myös vähän pelottavaa, kun en todellakaan tiedä
onko noita tullut joskus toistekin, kun koirat ovat olleet yksin kotona.
Toivottavasti ei – Kentsu oli nimittäin to-del-la kipeä ennen kuin kipulääke
alkoi vaikuttaa.
Tämä luonnollisesti pisti miettimään, että onko vika
sittenkin jossakin muualla kuin haimassa? Soitinkin siitä lääkäriin, mutta
Kentsua hoitanut lääkäri oli juuri sen viikon lomalla. Niinpä päädyin nyt
katsomaan tilannetta. Jos kipukohtaus uusii, niin sitten Kentsu on ultrattava.
Muuten Kepa-setä voi siis hyvin. Olen siirtänyt sen nyt
Acanan Light & Fit -ruualle, joka sopii sille paremmin kuin RC.
Jälkimmäinen on tosin toiminut namppoina. Onneksi aika hyvin on löytynyt
muutenkin vähärasvaisia vaihtoehtoja nampoiksi.
Koska haima-arvot normalisoituivat, saimme luvan totuttautua
takaisin Nutrolin-öljyyn tippa kerrallaan. Siitä ei ole tullut mitään oireilua,
joten K saa sitä nyt taas ihan normaalisti. Lisäksi annan sille
maitohappobakteerijauhetta aamuin illoin ruuan kanssa.
Litalgin-kipulääke kulkee aika monessa paikassa mukana.
Lenkille ja treeneihin en sitä sentään ota J,
mutta jos K menee vaikkapa mun vanhemmille hetkeksi hoitoon, pakkaan mukaan
aina kipulääkkeen. Just in case.
Ai juu, kutinatkin ovat loppuneet aivan täysin, joten kyllä
ne selvästi liittyivät noihin haima-arvoihin. Pienessä verenkuvassa muutama
arvo oli vielä pikkaisen ohi viitearvojen, mutta mitään hälyyttävää niissä ei
ole. Mikäli tilanne pysyy hallinnassa, niin käymme joskus kesän jälkeen
uusintakontrollissa. Jos kipukohtaukset palaavat, niin sitten K kiikutetaan
lääkäriin nopeammin.
Ylvallakin tutkittiin pissanäyte, ja se oli puhdas. Eli
virtsarakonsuun tulehdus saatiin ab-kuurilla hallintaan. Jospa koirat nyt
pysyisivät kunnossa. Pitänee varmuuden vuoksi vältellä hetken aikaa Ojangon
suunnalla lenkkeilyä, koska tästä vielä puuttuisi kyyn purema. Toki riski
siihen on muuallakin, mutta siellä varsinkin on erityisen paljon kyitä. Ja kun
viikonloppuna näin peräkkäisinä päivinä kyyt, niin kummasti lenkkeilyhalu
alueella väheni huimasti. Toinen niistä oli varsin härskin oloinen,
eikä ne todellakaan väistä ihmisiä. Hyi puistatus.
Me ollaan tosiaan muutettu Pohjois-Helsingistä
Itä-Vantaalle. Muutto sujui hyvin, joskin onhan se melko työllistävä tapahtuma.
Koirat ovat kotiutuneet uuteen kotiin vallan mainiosti, joten kaikki on senkin
puolesta mallillaan. Vielä pitäisi saada piha aidattua (muutama muukin tehtävä
täällä toki on), jotta päästään nauttimaan lämpenevistä ilmoista myös omalla
kotipihalla.
Muuton yhteydessä tuli kasattua jonkin verran huonekaluja. Metallifetissin omaava Ylva oli nuolemassa ruuvinvääntimen vaihtoteriä heti kun silmä vältti... |
Treenaaminen jäi tosi vähälle muuton aikaan. Ensin meni
ainakin viikko ilman yhtäkään treeniä, ja sen jälkeen treenitahti oli jotain
1-2 treeniä viikossa. Sitä kesti vähän pitempään mitä ajattelin, yli kuukauden.
Teki tosin varmasti hyvää meille kaikille. Nyt ollaan vihdoin ja viimein
päästy normirytmiin. SM:tkin lähestyvät kovaa vauhtia. Koitankin seuraavaksi
saada päivitettyä hieman meidän treenikuulumisia. Loppuun muutama kuva keväältä.
Kun mä sain ahkeroida muuttopuuhissa, niin koirat ottivat rennosti. |
Kaverikuvassa Isla, Joku, Ylva ja Kentsu. |
Toisessa kaverikuvassa Roima, Ylva, Puuma, Joku, Rimma, Kentsu, Isla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti