Hyvää Joulua!

Jouluvideo on valmis. Sen tekeminen oli huisin hauskaa, ja Heidi on tehnyt valtavan hienon (ja työlään) työn editoinnin kanssa. Jos olet nähnyt ekan ja tokan osan, niin voit hypätä suoraan kohtaan 5:20. Ellet sitten halua fiilistellä koko videon voimin joulumielen etsimistä.




Itiksessä kuvatessa saatiin aika paljon huomiota, mutta koirat suorittivat tehtävänsä siitä huolimatta hienosti. Ylvan mielestä tää oli jotenkin ihan mahtavan hauskaa, ja se selvästi nautti kuvauksesta täysillä.

Osa itiskohtauksista on purkissa, kohta siirrytään alakertaan junan luo.

Pennut olivat todella reippaita. Ainoastaan metsäkuvausta kuvatessa (jossa pennut painivat ja päättävät lähteä etsimään joulumieltä) Åkella tuli lopussa kylmä, kun joutui olemaan ilman takkia. Mukana oli onneksi monta syliä ja fleecepeitto, johon Åke välillä käärittiin. :)

Muuten kaikki kohtaukset, joissa pennut kipittivät menemään olivat helppoja kuvattavia - kiitos yhden pienen labradorinnoutajan. :) Ei tarvinnut kuin vähän näyttää nameja Kajalle, niin se kyllä muisti minne ne oli jätetty. Åken tehtävä oli enää vain seurata Kajaa ja yrittää ehtiä syödä myös muutama nami. Ylva kyllä taisi ottaa meidän perheen namivajauksen takaisin rohmuamalla osin Faninkin nameja. :)




Aina ei jaksa pienet pennut poseerata.
Åkella ei ihan yltänyt jalat junan laidalle. :) Ikää tuolloin oli 10 viikkoa.

Olimme jo kuvanneet yhden loppukohtauksen ensimmäisten kuvausten joukossa, mutta pennut ehtivät kasvaa niin huimaa vauhtia kuvausten aikana, että päätimme kuvata nukkumiskohtauksen uudestaan. Se oli ylivoimaisesti vaikein kuvattava. Pennut olivat riehuneet jo lähes neljä tuntia ja olivat selvästi yliväsyneitä, mutta eivät vaan meinanneet malttaa nukkua. Piti aika pitkään sylitellä ja silitellä, ennen kuin uni voitti.

Yliväsyneet pennut.

Ai nukkumaanko?

Tonttulakki oli milloin mitenkin päin.


Kohta ne nukkuu!

Vihdoinkin! :) Ihanuudet!

Oikein hyvää joulua ja joulumieltä kaikille! Tähän loppuun pitää laittaa vielä liikkiskuva pojista, kun Åke nojasi Kentsuun. Kepa onkin meidän kallio, johon voi aina luottaa ja nojata.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti