Valoa näkyvissä

Päivät ovat alkaneet selvästi pidentyä, jes! Valoa on näkyvissä myös Ylvan tilanteen suhteen - toinen jes! :) Ylva kävi viime viikon maanantaina taas akupunktiossa. Samalla sen rankaa käytiin läpi sekä annettiin laseria täsmähoitona muutamiin paikkoihin. Mulla oli ollut sellainen tunne, että nyt Y olisi parempi - ja olin oikeassa! Mahtavaa! Ylva oli selvästi parempi. Sen lantio oli pysynyt suorana, ja aiemmat ongelmatkohdat olivat selvästi pienentyneet. Nyt päästiin hoidoissa entistäkin syvemmälle.

Ylva otti taas kaiken irti hoidosta. Sitä on niin ihana katsoa, kun se nauttii siitä niin paljon. Olihan sillä myös tosi kipeitä kohtia, mutta se on tosi luottavainen. Karoliina sanoikin, että harvaa koiraa pystyy hoitamaan samalla tavalla miten Ylvaa hoidettiin.

Nyt sitten välillä venyttelyjä lenkkien jälkeen, mutta muuten normielämän viettoa. Uusi aika on varattuna, jotta saadaan loputkin kireydet pois. Nyt hoitoväliksi tulee kolme viikkoa.

Kuvia joulukuulta, kun ei ollut lunta.

Ai vitsi että tuli hyvä mieli hoidon jälkeen. Pidin taas Ylvaa levossa sen jälkeen, joten saimme vain parit treenit vikalla viikolla ennen näyttökoetta. Kaukoja olin testaillut jo ennen hoitoa, edellisen hoitokerran jälkeen. Aluksi Ylva teki niitä miten sattuu. Osittain varmasti siksi, kun taukoa kaukojen treenaamisessa oli kertynyt jo yli kaksi kuukautta. Osittain ehkä vanhasta tottumuksesta, sillä enhän mä heti tajunnut laittaa kaukoja tauolle, kun Ylva aloitti kiertymisen niissä. Sen kroppaan on varmaan jäänyt vanhoja tuntemuksia, jonka takia kiertoa on välillä edelleen tullut. Mutta nyt jos laitan esteen Ylvan vasemmalle puolelle, se ei kierry, ja tämä kertoo siitä, että kyse ei enää ole kroppajumeista. Jos sillä olisi jumeja, mitkään esteet eivät estäisi sitä kiertymästä. Eli se on varmaan osittain tottunut tekemään tuolla tavalla.

Muistuttelin siis Ylvan mieleen entisiä sääntöjä ja kiitin mielessäni sitä, että olen tehnyt hyvät pohjat liikkeelle. Oli paljon helpompaa palata perusteisiin, kun ne ovat niin vahvat. Tosin viimeisimmän akupunktiokerran jälkeen saimme tilalle uuden "vaivan", kun Ylva alkoi heittää oikeaa takajalkaa aivan holtittomasti eteenpäin, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Sitä jalkaa hoidettiin erityisen paljon, joten ehkä siihen tuli vähän liiankin kevyt olo. :) Sain siis tosissani muistuttaa Ylvalle, että niin ei saa tehdä, ja onneksi se menikin jakeluun.

Viime lauantaina oli sitten valmennusrenkaan näyttökokeen aika. Se pidettiin Lahdessa, A-Qilityn hallissa. Osallistujia oli 14, joista kahdella oli juoksu. Niinpä ensin 12 teki omat suorituksensa. Mä sain arvonnassa numeron 11, joten paikallaistumisen jälkeen oli hyvin aikaa katsella jonkin aikaa muiden suorituksia ja lähteä sitten vielä liikuttaa koiria ennen omaa vuoroa.

Paikallaistumisessa osalle koirista tuli tosi vino piilo, ja me lukeuduttiin siihen sakkiin. Olen jonkin verran harjoitellut vinoja piiloja, mutta enemmän jättöinä, koska mun on tietenkin pitänyt päästä näkemään siirtyykö Ylva piiloa kohti, jotta voisin sille asiasta huomauttaa. Ne ovat sujuneet aika hyvin, mutta tiesin ettei rutiinia ole vielä ehtinyt yhtään muodostua. Niinpä arvasin jo etukäteen, että Ylva tulee todennäköisesti siirtämään etuosaansa vähän piiloa kohti, ja niin kävikin. Asiasta ei voi olla sen kummemmin pahoillaan, koska sitä ei olla ehditty vielä treenata paljoa. Kaikkeen ei vaan ole vielä riittänyt aika, kun treenattavia asioita riittää muutenkin.

Yksilöliikkeet menivät ihan ok. Ylva ei tosin näyttänyt parastaan, vaan teki ennemminkin aika keskivertosuorituksen. Mutta sen keskivertosuoritus ei todellakaan ole huono, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, jos se silloin yltää sellaiseen suoritukseen. :) Ylvaa tuntemattomat eivät varmastikaan huomaa sen suorituksessa mitään sen kummempaa, koska se teki oikeasti kivasti. Mutta ihmiset, jotka ovat nähneet sitä enemmän ja tietävät millainen se voi olla, näkivät kyllä ettei Y ollut parhaimmillaan. Mutta kuten jo sanoin, olin tosi tyytyväinen Ylvikseen. Se oli kyllä pätevä pieni - iloinen ja yhteistyöhaluinen. Sen kanssa on kiva olla kehässä, kun se on siellä _mun_ kanssa.

Tuolla oli aika pitkät liikkeiden välit, kun tuomarit kirjasivat ylös kommentteja. Tuollainen odottelu ei vaikuta Ylvaan ja sen vireeseen mitenkään. Se osaa nollata siksi aikaa tilanteen, mutta on heti taas valmis hommiin, kun on sen aika. Aikas kiva ominaisuus.

Yksilöliikkeissä tehtiin seuraaminen, luoksetulo, ruutu, tasamaanouto ja kaukot. Seuraamisessa ei ollut mitään erikoista. Siellä oli muutama juttu, joita ei olla aiemmin tehty, kuten juoksemisesta täyskäännös ja seis, mutta Ylva suoriutui niistä kivasti. Luoksetulossa Ylva ennakoi stoppeja, mutta säilytti kyllä vauhdin tasaisena. Sen näki kuitenkin yleisestä vauhdista ja sen liikumistavasta. Tää nyt on vaan sellaista jatkuvaa tasapainoilua vauhdin ja ennakoinnin kanssa. Stoppeihin olin kyllä tyytyväinen.

Ruudussa oli lilat merkit, ja niistä mietin etukäteen, että mitenköhän Ylva siitä suoriutuu. Ne eivät nimittäin näkyneet kovin hyvin. Ylva ei ole mielestäni vielä mitenkään hirveän hyvä hahmotuskykynsä kanssa. Kentsu oli samanikäisenä paljon parempi siinä asiassa - tosin täytyy myös muistaa, että Kentsun kanssa tehtiin paljon nuorempana jo merkin kautta tapahtuvia juttuja. Ylvan kanssa olen sen suhteen edennyt paljon hitaammin. Ylvasta näkikin, ettei se merkiltä lähtiessään tiennyt missä ruutu on (ei siis ollut nähnyt sitä), mutta hyvin se silti kipitti oikeaan suuntaan, eikä vauhti alkanut yhtään hiipua. Usko siis riitti, ja siitä olen tosi tyytyväinen. Ylva sai tästä varmasti hyvän kokemuksen. Vähän se oli sen näköinen matkalla, että ikään kuin olisi miettinyt että onpas ruutuun pitkä matka. :) Toki nyt hallikaudella on tosi vähän päässyt tekemään ruutua täydeltä matkalta, kun moni halli on pikkaisen liian lyhyt siihen. Jonkin verran olen kyllä päässyt tekemään pitkältä matkaltakin, mutta veikkaan että tossa vaikutti nimenomaan huonosti näkyvät merkit. Jos ne olisivat näkyneet paremmin, olisi Ylvakin ollut määrätietoisempi etenemisessään.

Tasamaanoutoa en ole ihan hirveästi voittajan jälkeen tehnyt. Siinähän meillä oli viime vuonna aikamoiset ongelmat, kun Ylva alkoi saalistaa kapulaa. Se vaikutti sekä nostoon (kapulan lennätys) etät paluuseen (ei mitään kiirettä tulla takaisin, kun saalis oli jo suussa). Ja tämä ilmenee ainoastaan heitetyssä kapulassa (ja lisäksi Ylvan pitää lähteä sivulta perusasennosta) eli esimerkiksi ohjatussa noudossa tämä ei tule ilmi. Jonkin verran muistuttelin Ylvan mieleen muutamia asioita, kuten tassujen liikkumattomuutta heitossa sekä kapulan nostoa. Mutta ihan hirveästi en viittinyt asiaa hinkuttaa, sen verran vain, että pysyin suunnilleen kartalla sen suhteen, missä mennään. Viimevuotisiin ongelmiin nähden tilanne on kehittynyt huimasti, ja siitä olen tosi tyytyväinen. Nyt Ylva yritti sentään nostaa kapulan vähän siistimmin, ei siis mennyt sillä ajatuksella, että lennättää sen. Mutta se vain hieman epäonnistui siinä. :) Paluu tässä ja muun muassa luoksetulon vikassa pätkässä olivat tavallista huonommat, ja ne kielivät myös siitä, ettei Y ollut ihan niin hyvä kuin yleensä.

Kaukoissa Ylva ei heittänyt oikeaa takajalkaansa niin kuin viikolla teki, joten se homma on ehkä jo loppuunkäsitelty. :) Se oli varmasti vain hoidon tulosta, väliaikaista sellaista. Mutta tekniikka ei kuitenkaan ollut ihan se, mitä ollaan sovittu s-m- ja s-i-vaihdoissa, joissa Y tuli pikkaisen eteenpäin. En kuitenkaan voi olla tästä mitenkään pahoillani, koska emme ole treenanneet kaukoja yli kahteen kuukauteen. Turha silloin odottaa mitään ihmettä tapahtuvaksi.

Kaukoissa kuitenkin tapahtui yksi selkeä virhe, kun Ylva tarvitsi kaksoiskäskyn. Se on aika epätyypillistä Ylvalle. Taustalta/sivusta kuului jokin kovempi ääni, jota Ylva kääntyi katsomaan ja jäi pikkaisen kiinni ääneen. Tämä kertoo mielestäni myös sen, ettei Y ollut ihan niin hyvä kuin yleensä. Sillä ei nimittäin ole tapana jäädä kiinni mihinkään tällä tavalla. Mutta nyt jäi, ja sen jälkeen siitä tuli myös aavistuksen sitkemämpi kuin yleensä. Esim. m-i-vaihto ei tapahtunut sellaisella pompulla, mitä sen kuuluisi tehdä. Mutta sitähän ei tuomari tietenkään tiedä, ja koska Y nousi silti kerralla ylös asti, niin se tuskin vaikutti arvosteluun. Mutta kaksoiskäsky ja pieni eteneminen olivat kuitenkin selkeitä virheitä.

Suoritus tuli myös videoitua, ja se löytyy täältä. Nyt sitten jäämme odottamaan tuloksia siitä, että riittikö meidän näyttö paikkaan valmennusrenkaassa vai ei.

Kännykuva viime viikolta - kävin aamulla ennen töihinlähtöä treenaamassa
koirat Ojangossa. Tässä on jo treenit ohi ja olemme menossa loppujäähdyttelylle.

Käynnyräpsäys treenien jälkeen.

Jäin näyttökokeen jälkeen Lahteen yöksi, sillä meillä oli seuraavana päivänä pöllötreenit samaisessa hallissa. Treenit olivat jälleen keran hyvät, mutta mulla tuli niiden jälkeen hetkellinen ahdistus siitä, etten voi kisata Ylvan kanssa vielä pitkään aikaan, kun niin moni yksityiskohta vaatii vielä viilausta. Sitä viilaustahan toki riittää aina ja ikuisesti, mutta silloin tuli sellainen olo, että muutamien asioiden parantaminen olisi nyt ensiarvoisen tärkeää. Jossain vaiheessa kuitenkin järjen ääni voitti. Ylvan perusteet on sen verran kivalla mallilla, että sen puolesta voi jo kisata (moni olisi kisannut sillä varmaan jo aikapäiviä sitten). Sillä ei siis ole mitään niin perustavanlaatuista juttua kesken, etteikö voisi tehdä myös kokonaisuutta. Ja sitähän tämä tasapainoilu on: kuinka paljon viilata yksityiskohtia ja kuinka paljon tehdä kokonaisuutta. Kumpaakin tarvitaan. Yksityiskohtien tulee olla niin hyvät, että niistä on vara vähän joustaa, kun tehdään kokonaisuutta. Koska kokonaisuudessa yksityiskohdat kärsivät aina vähän.

Niinpä jatkan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ylvalla on siis kohta edessä evl-starttaus. Kaksi kisapaikkaa on varmoja, yhteen olen jonossa ja yhtä pitäisi vielä tavoitella, kun sinne alkaa ilmoittautuminen. Vähän mietityttää miten tiivis kisatahti tulee vaikuttamaan kokemattomaan koiraan. Mutta sen olen jo aikoja sitten päättänyt, että jos tilanteessa tulee ilmi jotain sellaista, joka voisi haitata meidän tulevaisuutta, niin sitten vaan lopetan kisaamisen hetkeksi. Olen kuitenkin rakentamassa tässä meidän tulevaisuutta, enkä pelkästään tavoittelemassa kisaoikeutta tämän vuoden SM:iin. Mikäli tulevaisuuden suhteen näkyy jotain, johon pitää nyt puuttua, niin sitten tämän vuoden SM:t saavat jäädä väliin. On kuitenkin hyvin realistista, ettei mitään erikoista ilmaannu ja voin kisata alkuperäisen suunnitelman mukaan. Niinpä etenemme nyt koe kerrallaan ja katsotaan kuinka meidän käy.

Tyytyväiset koirat pöllötreenien jälkeen A-Qilityn hallissa. Kentsulla oli
treeneissä tärkeä tehtävä toimia kateellisuuskorttina Ylvalle. :)

Laitetaanpa loppuun vielä yksi videolinkki Kentsun humppailusta. Yhtenä iltana Koirakulmalle mennessäni siellä oli valmiina merkki ja esteet eli uusi tuleva evl-liike. Kentsu saikin testailla sitä. Olen pari kertaa aiemmin testannut sitä. Ensimmäisellä kerralla Kentsu suoritti sen tuosta vaan, mutta sen jälkeen se alkoi varioida omia versioita, joihin lähinnä kuului kuinka syöksyn jommalle kummalle esteelle, kun pitäisi juosta niiden ohi. Mulla on ollut niillä kerroilla esteet tosi lähekkäin, vain parin metrin etäisyydellä toisistaan. Siksi esteille oli niin helppo syöksyäkin. Nyt esteet olivat sääntöjen mukaisesti viiden metrin etäisyydellä toisistaan, ja tämä oli heti huima helpotus tilanteeseen. Kentsu ei yrittänyt kertaakaan hypätä menomatkalla estettä. Paluussa se tosin tarvitsi hyppy-käskyn noudon jälkeen muistutuksena, muuten se olisi saattanut tulla esteestä ohi. Mutta sääntöjen mukaan sen saikin muistaakseni sanoa. Ja uskoisin, että K oppisi asian hetkessä, jos sitä alkaisi oikeasti treenata. Nyt tehdään vaan huvin vuoksi. :)

Kepa oli niin pätevänä, että nappasin videolle sen toistot kännykällä. Istuminen kierrosta ei ole ollut sille mikään ongelma, mitä olisi voinut etukäteen luulla. Jonkin verran sitä on kyllä tehtykin kuuntelutreeninä. Video on siis otettu kännykällä ja samaa aikaa koiraa käskyttäen, joten laatu ei päätä huimaa. Äänetkin jotenkin katosivat, kun siirsin videon tietokoneelle. Mutta eiköhän tuosta välity oleellinen: onnellinen Kepa-setä. :) Kentsu kiertonoutosysteemin näkee täältä.

Harmaatassu.

Kentsu pääsi sunnuntaina treenien päätteeksi Riinan hoidettavaksi.
Sen jälkeen oli tyytyväisen oloinen koira.

Lisää kännyräpsäisyjä: Ylva lepäilee viikonlopun rientojen jälkeen. Lelu on
otettu viereen - Ylva ottaa iltaisinkin aina lelun mukaan, kun se menee
yöunille. Leluahan saattaa tarvita yölläkin. :)

Voi Yy

Ylva ja Kentsu kävivät loppiaisen jälkeen Piiralla. Odotinkin, että Ylvassa on jotain hoidettavaa, koska se on kiertynyt kaukokäskyissä - tai siis kiertyisi, jos niitä tekisi. Olen pitänyt kaukoja jo reilun kahden kuukauden ajan tauolla tämän takia. Noin kuukausi sitten pystyin tekemään kaukoja noin viikon ajan, ja Y tekikin niitä ensin hyvin, kunnes alkoi taas kiertyä ja laitoin kaukot taas tauolle. Kaksi kuukautta on pitkä aika kaukotauolle nuoren koiran elämässä, ja pikkasen asia mietityttää, kun valmennusrenkaan näyttökoekin lähestyy...

Anyway, kaukoja ei siis olla nyt tehty, koska halusin ensin varmistua siitä, että Y on varmasti kunnossa. No ei ollut. Sillä oli lantio vino, toispuoleisuutta (mutta ei ns. "tokokoiran toispuoleisuutta") ja lukkoja oikealla edessä ja takana. Piira sai lukot auki ja lantion suoraksi. Sen verran kovilla on Ylvan kroppa kuitenkin nyt ollut, että sille pitäisi saada rentoutusta, samoin lihasvoimaa tarvitaan takaisin, ennen kuin voi alkaa tehdä enemmän teknisiä kaukoja. Nythän lihasvoimassa on toispuoleisuutta, kun oikea puoli kropasta on ollut huonompi.

Tällä viikolla Ylvalle oli aika varattuna akupunktioon. Samalla kerralla hoidettiin rankaa sekä annettiin laseria. Melkoisen masentavaa oli se, että samat ongelmakohdat olivat jäljellä ja lantio oli mennyt taas vinoksi. Ja edellisestä hoidosta on siis aikaa 1,5 viikkoa! Pidin Ylvaa viikon verran täysin treenilevossa, ja se treenasi vain muutaman kerran sen jälkeen. Mitään raskasta rasitusta sillä ei ole ollut, mutta jokin pistää sen lantion kiertymään.

Tämä kaikki on seurausta syksyisestä tapaturmasta, kun Ylva kaatui kiviportaissa kyljelleen ja löi kylkensä terävään kulmaan. Ylvaa on hoidettu useamman kerran tässä välissä, mutta ei selvästikään riittävän tiheään tahtiin. Hoitokertojen välejä olisi siis pitänyt tiivistää heti alussa. Y nimittäin on ollut aina hoitojen jälkeen hyvä, ja sitten se on taas palannut huonoksi.

Ylva vastasi taas hoitoon hyvin. Se on ihana hoidettava, kun se nauttii hoidoista niin paljon ja rentoutuu hyvin. Se myös auttaa käsittelijää venyttelemällä oikeissa kohdissa mehevästi. Mielenkiintoista nähdä mitä vaikutuksia akupunktiolla on. Ylvalle ei ole aiemmin neuloja laitettu, mutta Kentsun ja Myran kanssa mulla on positiivisia kokemuksia akupunktiosta. Toivotaan, että tämä yhteishoito vaikuttaa positiivisesti. Ainakin Y oli taas hoidosta lähdettyä hyvässä kunnossa, lantio suorana, joustava kroppa ja pehmeät lihakset. Harmi vaan, että nyt on niin liukasta. Pelkästään se jo aiheuttaa lisähaasteita tähän tilanteeseen, vaikka koirat eivät pääsekään liukkaalla juoksemaan.

Ylva on siis taas levossa. Viikonloppuna on lupa aloittaa treenaus. Käytännössä meillä on oikeastaan vain ensi viikko aikaa treenata tulevaa näyttökoetta varten, ja tulen treenaamaan kevyemmin mitä normitilanteessa tekisin. Viikon päästä maanantaina on uusi aika varattuna akupunktiolle. Sen jälkeen taas muutama lepopäivä, eikä sitten enää pystykään tekemään kuin jotkut pikkutreenit ennen näyttökoetta. Näillä siis mennään. Ei ihan niin miten toivoisin ja miten normitilanteessa tekisin, mutta nyt on ehdottomasti tärkeämpää saada Ylva kuntoon. Siis sellaiseen kuntoon, jossa se myös pysyy hyvänä, eikä mene hetken päästä taas jumiin. Jos se sitten tarkoittaa huonompaa valmistautumista tulevaan koitokseen, niin ei voi mitään. (Kirotut portaat!) Viikonloppuna pitää kyllä testata miten Ylva tekee kaukot - jännittää jo etukäteen. :) Se on nimittäin hyvä mittari kertomaan missä mennään. Missään muuallahan ei Ylvasta näe yhtään mitään, että sillä olisi mitään jumeja missään. Se on itse ollut koko ajan sitä mieltä, että mikään ei tunnu missään ja että se on kykeneväinen tekemään ihan mitä tahansa.

Mulla on jäänytkin laittamatta tänne video vanhojen treenikavereiden hubailusta. Kentsu, Rimma ja Tuuri puuhailivat vuoden ensimmäisenä päivänä tällaista hömppää. Ne on kyllä niin kultaisia.

Nyt sitten pidetään kaikki tassut ja sormet ristissä, että saadaan Ylva kuntoon. No kyllähän se tietenkin saadaan, ja jos se sitten vaatii hoitoja parin viikon välein, niin sitten tehdään niin. Valmennusrenkaan näyttökokeen jälkeen olisi tarkoitus korkata evl ja kierrellä kisoja tämän kevään aikana - olettaen tietenkin, että Ylvan kroppa on siinä kunnossa. Tiedossa onkin tosi mielenkiintoinen kevät. Ylva kisasi viime vuonna niin harvakseltaan, että tämä tuleva suunniteltu kisaputki tulee olemaan sille ihan uusi kokemus. Varmasti tulen myös saamaan arvokasta informaatiota siitä, miten Ylvan kanssa nyt tulee toimia. Kunhan nyt vaan ollaan siinä kunnossa, että voidaan toteuttaa suunniteltu kisaputki (ja saadaan niitä kisapaikkoja...).

Treeniputki

Ylva on saanut jo jonkin aikaa elää normielämää sterilointileikkauksen jälkeen. Se toipui siitä todella nopeasti ja oli itse sitä mieltä jo aikoja sitten, että voisi liikkua ja tehdä mitä vaan. Mä otin kuitenkin varman päälle, ja vasta nyt olen alkanut treeneissäkin palkkaamaan sitä entiseen malliin. Enää ei siis ole koko ajan takaraivossa ajatus siitä, että se on ollut saikulla.

Muutama treeni ehdittiin tehdä ennen joulua. Joulun aikaan otimme muutaman päivän ihan rennosti, mutta sen jälkeen ollaan oltu kunnon treeniputkessa. Olen lomalla välipäivät, joten ne pitää hyödyntää muun muassa treenien parissa. Ylva kun on nyt siinä vaiheessa, että se tarvitsee paljon toistoja, toistoja ja toistoja, joiden myötä muodostuu rutiinia.

Sillä on evl:n liikkeet kivalla mallilla. Eniten tarvitaan lisää rutiinia merkkiliikkeisiin, vaikka se onkin kivasti hahmottanut niidenkin kokonaisuutta. Mutta rutiinia ei luonnollisestikaan voi olla vielä muodostunut, kun ikääkään ei ole paljoa. Mutta sitä syntyy koko ajan, pikku hiljaa, kun saadaan vaan lisää hyviä toistoja ja kokemuksia.

Koirat viime lauantaina pakkaspäivänä Ojangossa.

Mulla olisi tavoitteena päästä Ylvan kanssa ensi vuoden SM:iin. Se tarkoittaa sitä, että sen pitää valioitua ennen ilmoittautumisajan umpeutumista. Sitä en epäile, etteikö sen taidot riittäisi tulosten kasaan saamiseen, mutta vähän mietityttää se, että miten helposti tulee saamaan kisapaikkoja. Pitää sitten vaan lähteä kauemmas kisoihin, jos ei läheltä onnistu saamaan koepaikkaa.

Mietin koittaisinko saada jo tammikuulle kisapaikkaa Ylvalle, mutta hyvät keskustelut meidän pöllöryhmäläisten kanssa saivat mut päättämään, ettei vielä ole meidän aika kisata. Ylvahan osaa oikeasti liikkeet jo sen verran hyvin, ettei sen vieminen kisatilanteeseen olisi sille mitenkään epäreilua. Mutta mulla itsellä on ollut tiettyjä periaatteita liikkeiden osaamis- ja varmuustason suhteen ennen kisaamista, enkä haluaisi nyt lähteä niissä oikomaan. Niinpä keskitymme vielä rutiinien luomiseen ja asenteen kasvattamiseen tietyissä liikkeissä, kuten esimerkiksi ruudussa. Siinä en aio tehdä vähään aikaan paikkatreeniä (Ylva kuitenkin osaa paikan jollain tasolla melko hyvin), vaan pelkästään kasvattaa suurta motivaatiota. Ylvalle kun on hyvin tyypillistä ajatteleminen, joka on tietyissä asioissa positiivista, mutta toisissa asioissa se toimii pienenä käsijarruna. Ja kun sille on terotettu ruudun paikan merkitystä, se joutuu välillä miettimään sitä ruutuun mennessä. Nyt se saa hetkeksi unohtaa sen, ja teemme vain hetsaustreenejä. Katsotaan mihin ajaudutaan. :) Tosin uskon, että Ylvan saa treenejä vähän muuttamalla äkkiä takaisin pohtijaksi, jos sille on tarve.

Pisteelläkin olen lopettanut paikkatreenit vähäksi aikaa. Ylvahan osaa sen teknisen puolen hyvin, ja se on sillä taustalla valmiiksi rakennettuna, joten sen voi kaivella esille, kun on sen aika. Nyt ollaan vaan panostettu asenteeseen, ja merkit ovatkin harpanneet saikun aikana kivasti eteenpäin.

Luoksetulon stopit olivat sitä vastoin saikun aikana hieman taantuneet. Pari treeniä sai niitä muistutella, ennen kuin ne alkoivat muistuttaa sitä mitä olivatkin. Niissä onkin vielä jonkin verran hajontaa. Pohjat on kivasti olemassa hyville stopeille, mutta suoritustapa ei ole vielä vakiintunut. Tähänkin tarvitaan vaan niitä kuuluisia toistoja. :)

Kaukot on valitettavasti taas tauolla, ja muutenkin pitää nyt katsoa tarkkaan mitä treenaa ja miten. Ylvalla on nimittäin nyt jossain jokin jumi, joka aiheuttaa kaukoissa kropan kiertoa. Sillä oli sama vaiva loka-marraskuun vaihteessa. Se kävi marraskuun alkupuolella Riinalla hoidettavana, ja silloin Ylvalla oli lantio vino ja pallean seutu aivan juntturassa. Muistin myöhemmin Ylvan kaatuneen kiviportaissa kyljelleen, lyöden juurikin pallean seudun portaiden kulmaan. Siitä todennäköisesti on lähtenyt jumit, jotka eivät ole vieläkään täysin kunnossa, vaikka tilanne välillä normalisoituikin. Ylva on käynyt tämän jälkeen kahdesti hieronnassa, ja ne ovat myös auttaneet, mutta nyt on tarvetta rangan hoidolle, jos vaiva on jossain syvemmällä. Onneksi Ylvalla (ja Kentsulla) on aika Piiralle reilun viikon kuluttua, niin saadaan taas kropat kuntoon.

Pidin kaukoja tauolla noin kuukauden ajan edellisen jumin ja saikun takia, ja nyt ne on oltava taas tauolla. Ei ole mitään mieltä tehdä niitä, kun koiran kroppa kiertyy virheellisesti sen yrittäessä tehdä niitä teknisesti oikein, mutta toispuoleisella kropalla. Tilanne oli tossa välissä jo ihan normaali, mutta ihan nyt on kroppa alkanut taas kiertyä kaukoissa. Onneksi meillä on varattuna aika osteopatiaan. Varasin sen tähän väliin jo aikoja sitten silläkin ajatuksella, että on hyvä katsoa missä kunnossa Ylvan kroppa on sterilointileikkauksen jälkeen. Joskus kun koirilla on kroppa leikkausten jälkeen jumissa.

Kentsun treenailut on aika hubailuosastoa. Ihan kaikkiin treeneihin se ei ole päässyt mukaan, kun on ollut rajoitettu halliaika käytössä. Se on saanut olla silloin usein mun vanhemmilla hoidossa, ja se vaikuttaa siihenkin ihan tyytyväiseltä, kun siellä saa usein mun isältä kaikenlaisia herkkuja. Vaikka todella mielellään Kentsu kyllä edelleen treenaa. Into ja vauhti ei ole siitä loppuneet. Tekniikka on kyllä hieman alkanut kärsiä, sillä Kentsun mielestä ei ole enää niin tarkkaa miten hommat hoidetaan, kunhan pidetään hauskaa.

Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnea tulevalle vuodelle! Toivottavasti vuosi vaihtuu rakettien suhteen rauhallisissa merkeissä. Onneksi Kentsu ja Ylva eivät raketteja pelkää, mutta eihän se tarvitse kuin huonoa onnea ja yhden urpon väärässä paikassa väärään aikaan, niin vahinkoa voisi sattua. Toivotaan että niiltä vältytään ja voidaan jatkossakin viettää uutta vuotta ilman rakettipelkoa.

Tähän loppuun pitää laittaa vielä muutama kuva meidän pöllöryhmän treeneistä. Paikalle pääsivät tällä kertaa nämä pöllöt:

Zip, Ylva, Titti, Piu, Puuma, Roima

Hyvää joulua!

Eläkeläisen sirkushuveja ja uranainen

Meillä on vietetty pääasiassa hiljaiseloa, sillä Ylva kävi reilu viikko sitten sterilointileikkauksessa. Jatkossa Ylvis tulee siis keskittymään enemmän uraansa, eikä mahdollisiin vauvoihin. :) Kaikki on mennyt hyvin, mutta sairauslomaa on vielä vähän lusittavana. Kentsu on kuitenkin saanut kunnostautua näytöspuolella. Se oli viime viikonloppuna messarissa molempina päivinä tokonäytöksessä sekä houkutusten highway'ssä.

Puhelinotos: Kentsu kenraaliharkoissa.

Oli hauskaa, kun meillä oli Kentsun kanssa yhteinen oma juttu - ihan niin kuin ennen vanhaan. Vaikka eipä siitä nyt kovin kauaa ole, kun kierreltiin sen kanssa kaksistaan kisoissa sun muissa kissanristiäisissä. Mutta nyt on selvästi Ylva alkanut ottaa sitä osaa itselleen, joten oli hauska olla eläkeläispapan kanssa kaksistaan reissussa.

Näytökset menivät ihan ok. Lauantaina Kentsu oli tosin vähän yli-innokas ja teki muutaman ekstravaihdon kaukoissa. Nyt kun sen kanssa ei enää treenaa "oikeasti" ja "tosissaan", niin sekään ei enää viitsi ottaa kaikkea niin "tosissaan". Into ja riemu korvaavat tekniikan ja kuuntelemisen, on Kepa-sedän mielipide. Sunnuntaina se pikkaisen sortuikin roiskimaan asioita vasemmalla tassulla, ei niin keskittyneenä mitä olisin toivonut. Mutta eipä se näytöstä mitenkään haitannut. :)

Täällä näkee meidän seuraamiskatrillin.

Harmaakuono

Meanwhile Ylva joutui olemaan hoidossa ja ottaa iisisti. Tosin tossa vaiheessa Y alkoi olla jo sitä mieltä, että saikut olisi jo lusittu. Se sai messarista tuliaisena possun, ja possu onkin saanut siitä lähtien aikamoista kyytiä. Eli ihan hirveen rauhallisesti Y ei ole ottanut... Mutta kun sitä ei kukaan varsinaisesti leikitä (hoitaa ihan itse sen puolen) ja riehuminen tapahtuu sisällä (jossa tulee seinät äkkiä vastaan), niin en ole ihan kamalasti puuttunut sen leikkimiseen. Uskon ja toivon sen itse tietävän rajansa.

Ylvis ja possu

Leikkaus tapahtui tähystyksellä, joten vatsassa on tosi pieni haava. Pari päivää Ylva oli vähän rauhallisempi, kävi vähän kuin hitaalla. Varmaan sen aikaa mitä nukutusaineen kesti poistua elimistöstä. Sen jälkeen se on ollut oma pirteä itsensä. On se kyllä nukkunut ehkä tavallista enemmän - tiedä sitten johtuuko se toipilasolosta vai tylsistymisestä. Se saattaa nukkua jonkin aikaa, herätä leikkimään ja mennä taas nukkumaan, kunnes herää taas leikkimään.

Haavan Y on jättänyt hyvin rauhaan. Siinä oli alkuun haavalappu suojana. Lisäksi olen pitänyt Ylvalla aika paljon leikkauspotilaan haalaria, joka on suojannut hyvin leikkauskohdan. Puku on ollut päällä varsinkin silloin, kun Y on ollut muiden vastuulla vahtimisen suhteen. Mun kanssa Y on saanut olla jo pitemmän aikaa ilman haalaria - eikä se juurikaan ole ollut kiinnostunut haavastaan.

Ulkona sillä oli alkuun päällä joko sadetakki tai jokin muu nuttu, jonka vatsakappale suojasi haavakohtaa likaantumasta. Nyt haava on jo niin ummessa ja siisti, ettei sitä välttämättä tarvitse enää suojata märältä ja kuralta.

Pikkupotilas leikkauspäivänä.

Suojahaalari päällä.

Aluksi leikkauskohta oli suojattu haavalapulla.

Tältä haava näytti 2,5 vuorokautta leikkauksen jälkeen, kun poistin suojalapun.

Tältä haava näytti vajaa viikko leikkauksen jälkeen.

Haava on mennyt hyvin umpeen ja on tosi siisti. Se on tosin välillä vähän turvoksissa, joka kuuluu asiaan. Siinä on sulavat tikit, enkä ole ihan varma, onko ne ne jotka tuntuvat, kun haavaa kokeilee sormella. Se on nimittäin vielä vähän kova. Mutta eiköhän se pehmene, kun tikit sulavat (mikäli ne on tikit, jotka sieltä tuntuvat).

Ylva on saanut tehdä jo vähän kotitreeneissä mm. tunnaria, kun sitä pystyy tekemään rauhallisesti. Vähemmän se siinä rasittuu kuin possua tappaessaan. ;) Otin muutama päivä sitten videolle molempien tunnaritreenejä, ja niitä voi käydä katsomassa täällä.

Kentsu ja Rimma saivat eilen tehdä eläkeläishubailuja. Niiden kimppatreenejä voi käydä katsomassa täällä. On ne vaan niin kultaisia.

Tässä kultapojan toisenlaisia aikaansaannoksia:

Kentsulla iskee välillä närästyskohtaus, jolloin apua haetaan muun muassa yuccapalmusta... Myra harrasti sitä samaa, eikä mulla välillä ollut ollenkaan yuccapalmua, kun se oli aina niin raadellun ja syödyn näköinen... Nyt on näköjään Kepa-setä iskenyt tähän palmuun... :)

Ylva saa jo lenkkeillä normaalisti, mutta hihnassa. Olemme kuitenkin ottaneet vielä aika rauhassa ja tehneet vasta noin 45 minuutin kävelyjä. Rauhallinen elo jatkuu viikonlopun yli, sillä koirat menevät hoitoon mun vanhemmille, kun mä lähden huomenna aamulla Ruotsiin katsomaan PM:iä. Sieltä palattuani onkin enää pari päivää siihen, kun Ylvalla olisi lupa jatkaa normieloaan ja treenaamista. Pitää sitten katsoa miltä haava vaikuttaa, että uskaltaako vielä aloittaa rajummat treenit vai otetaanko vielä hetki rauhallisemmin. Ehkä jokin kevyt lasku treeneihin voisi olla paikallaan, ennen kuin aletaan kunnolla revitellä.