Cefeus-leirillä

Olimme Cefeus-leirillä sunnuntai-illasta torstaihin. Leiri järjestettiin Söderhamnin läheisyydessä olevalla Mohedin leirintäaluella. Tämä taisi olla yhdeksäs vuosi samassa paikassa. Olen ollut siellä useamman kerran ja ennen sitä parilla muullakin leirillä eri paikoissa.

Yleensä meillä on ollut tuolla käytössä iso konferenshus, jossa on omia huoneita ja yhteiset keittiö- ym. tilat. Tällä kertaa se ei ollutkaan vapaana, koska sinne oli sijoitettu pakolaisia. Niinpä majoituimme nyt mökeissä. Jaoimme Marian kanssa yhden mökin. Rakensimme kompostiaidoilla omat tilat kummankin koirille.

Mökkirivistöä meidän mökiltä päin.

Mökkirivistöä toiseen suuntaan. Meidän mökki on tuolla perällä.

Meidän puoli mökissä. Siellä oli kerrossängyt, joten nappasin patjat lattialle.

Meidän mökki.

Paikan omistaja oli pystyttänyt meille ison huvilateltan käyttöömme sekä
tuonut sinne grillin.

Päivät kuluivat pitkälti treenatessa. Alueen lähellä oli paljon metsää, ja aamuisin lähtikin aina porukkaa haku- ja jälkitreeneihin. Tokoa ja agilityä varten meillä oli käytössä paikallisen koirakerhon, Söderhamns brukshundklubbenin kentät, jotka sijaitsivat ehkä noin kymmenen kilometrin päässä.

Treenasin omien koirien kanssa parina päivänä jälkiä. Tein niille helpot suorat, joiden päässä oli namipurkit. En nimittäin ole ehtinyt tehdä yhtään jälkiä kotona viimeiseen pariin vuoteen. Muistelisin ainakin, että molemmat olisivat jäljestäneet viimeksi kaksi vuotta sitten tuolla samaisella leirillä. :) Ylvan pentuaikana tein enemmän jälkiä kotonakin, mutta nyt ne ovat ihan jääneet.

Ylva olikin ensin hieman pihalla siitä, mitä pitää tehdä. Se aloitti kyllä, mutta sitten iski epävarmuus siitä, mitä halutaan. Se söi muutaman mustikan, piehtaroi hetken, kokosi ajatukset ja jatkoi matkaa löytäen jäljen päähän. Niinpä tein sille vielä toisen jäljen samana päivänä, ja nyt oli Ylvakin taas kartalla siitä, mistä oli kyse, ja se jäljesti heti alusta loppuun varmoin ottein.

Kentsu muisti heti mistä on kyse ja meni kuin juna. Se oli tosin ekalla jäljellä hieman verkkainen. Veikkaan että edellispäivänä kolmen tunnin lenkki tuntui vielä jäsenissä. ;)

Quinci ja Fang terassilla.

Tokoa tein vain kahdesti. Toisella kerralla vähän enemmän, jolloin tein myös pienen palkattomuuden. Ekalla kerralla lähinnä näytin kiertonoutoa halukkaille ja kerroin sääntömuutoksista. Ruotsissa on käytössä vielä vanhat säännöt. Aika vähissä on ollut nyt treenit SM:iä ajatellen...

Mulla oli molemmat koirat kentällä, kun puhuttiin sääntömuutoksista ja näytin muutamia juttuja. Kentsu otti siitä kaiken ilon irti. Sen mielestä tollaiset tilaisuudet on aina niin mahtavia ja se on ihan fiiliksissä siitä, kun sillä on yleisöä. :)

Kentsu tokokentän laidalla.

Harvoin näkee näin monta kelpietä samassa rivissä.

Uutena lajituttavuutena tutustuimme nose workiin. Sitä treenattiin kolmesti, ja se oli todella kivaa! Mähän olen tehnyt vähän hajuerottelua, kun olimme yhdellä nettikurssilla. Tämä oli vähän samantapaista, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Aloitimme Ylvan kanssa, ja mulle esiteltiin samalla lajia ja kerrottiin miten siinä edetään. Teimme sen takia vähän pikakelauksella asioita, jotta sain kiinni siitä, mitä kaikkea tässä on treenattavana. Ja koska Ylva on kuitenkin tottunut nenänkäyttäjä, niin sen kanssa pystyi vähän harppoa eteenpäin.

Aloitimme laatikkotreenillä, joka on myös yksi kisaluokka. Käsittääkseni hajutestikin tehdään ensin laatikoilla. Päädyimme lopulta siihen, että huvilatelttaan piilotettiin kolme hajustettua huonekalutassutarraa, jotka Y sai etsiä.

Oli hauska katsoa sen kehitystä lajissa. Ensin se oli hyvin pohdiskelevan oloinen - kuinka yllättävää. ;) Se selvästi mietti kovasti mitä tehdään ja oli ihan sen oloinen, kuin mielessä pyörisi ajatus: "en yhtään tiedä mitä tehdään, mutta tämä vaikuttaa todella kivalle". Toistojen myötä sen innostus vaan kasvoi ja kasvoi, kun ei tarvinnut enää ajatella niin paljon. :)

Laatikkotreeniä

Alkuhajun otto

Kohde löytynyt.

Leirintäalue on järven rannalla, joten Ylva pääsi myös paljon uimaan. Ylva ui tosi nätisti ja hyvällä tekniikalla, mutta sen pitää aina jossain vaiheessa alkaa pelleillä. Joko se repii lumpeita tai pärskyttää vettä. Jotain puuhastelua pitää koko ajan olla. Nyt se keksi uuden leikin: vesijuoksun. Se hokasi, että tuollahan ylettää pohjaan, joten se seisoi takajaloillaan vedessä ja potki etujaloilla pärskeitä. Seisten sitä pystyi tekemään pitempään kuin uidessa. Myöhemmin Suomessa akupunktiossa siltä löytyikin outoja jumikohtia takajaloissa johtuen varmaankin tästä vesijuoksusta.

Leirillä oli paljon sukulaiskoiria. Lähimmistä sukulaisista piti tietenkin ottaa kuvia. Näimme Kentsun Gimla-siskon, joka on oikein hyvässä kunnossa. Tässä sisarukset yhdessä.

Ken & Gimla

Gimla

Leirillä oli myös Ylvan veli Giron. Y oli ensin vähän hidas lämpenemään Gironille, mutta yhteinen iltalenkki lentokentällä veljen, äidin, iskän ja sedän kanssa oli Ylvan mielestä tosi kivaa.

Giron

Hei systeri!

Tunnetaanks me?

Poikabakteereita...

Hieman on kokoeroa sisaruksilla.
Giron 53 cm, Ylva 47 cm.

No voidaan me vähän leikkiä.

Oli myös hauska seurata Ylvaa sen vanhempien kanssa. Siinä näkee niin paljon molempia. Joissain jutuissa se on aivan kuin äitinsä, mutta myös isä näkyy Ylvassa vahvasti. Ylva muodosti hyvin vahvan laumasiteen niiden kanssa ja oli aina hyvin huolissaan, jos joku oli jäämässä joukosta jälkeen yhteisillä kävelyillä.

Isä Fang, äiti Quinci, tytär Ylva

Perhepotretin ottamista.

Fang, Quinci, Ylva

Isä ja tytär

Äiti ja tytär

Samikset, äiti ja tytär

Q & Y

äiti, tytär ja isä

Torstaina jäljestyksen ja lounaan jälkeen pistettiin kamat kasaan, siivottiin mökki, hyvästeltiin kasvattaja-Pia ja muut leiriläiset ja lähdettiin kohti Tukholmaa.

Tien päällä taas, E4:lla kohti Tukholmaa.

Ruotsiin

Heinäkuun eka päivä pistettiin työkone kiinni ja suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Lähdettiin taas seilaamaan punaisella laivalla. Nyt mukaan lähti myös Kepa-setä.

Taas piti ottaa "pakolliset" poseerauskuvat
aitan edessä Linnanpuistossa.

Turun linnan kupeessa ennen laivalle menoa.

Laivamatka meni taas hyvin, kuten aina. En käytä noita kannella, kun eivät ne kuitenkaan suostu käymään pissalla laatikolla. Silloin tällöin testaan asiaa, ja Ylvan kanssa käytiin kannella Tanskan reissullamme, kun Puuma kävi laatikolla. Ylva ei voinut kuvitellakaan pissaavansa sinne, joten voidaan taas hetkeksi unohtaa tilaisuuden tyrkytys. Toi matka Turusta Tukholmaan on niin lyhyt, ettei noilla ole koskaan ollut mitään ongelmia pidättämisen kanssa - eikä niillä ole koskaan ollut mikään kiire päästä Ruotsin puolella pissalle.

Tällä kertaa ei Ylvalla ollut mitään mahakipuja, joten eiköhän se edellisreissu ollut jokin poikkeus kaikkien joukossa. Hyvä niin.

Aamulla oltiin aikaisin Tukholmassa. Ajelin Årstaan, Marian ja Peterin luokse - kiva aamuherätys. :) Mutta Maria oli vakuuttanut, että voidaan hyvin tulla jo niin aikaisin. Vietimme ekan viikonlopun heillä. Heillähän on Ylvan vanhemmat, Fang ja Quinci. Fang on myös Kentsun velipuoli. Heillä on myös mittelspitz Agda.

Viikonlopun ohjelmaan kuului osallistua kelpie- ja karjakoirayhdistyksen 40-vuotisjuhlatapahtumaan, joka järjestettiin Tukholman eteläpuolella Lidan ulkoilualueella Tullingessa. Siellä oli lauantaina näyttely nartuille sekä rallytoko. Illalla oli myös juhlaillallinen. Sunnuntaina näyttely jatkui uroksille ja lisäksi oli virallinen tokokoe.

Näyttelykehän laidalla. Äiti-Quinci on lähestymässä Ylvaa, joka
ei vielä ollut lämmennyt näin läheiselle tutustumiselle. Myöhemmin Y
oli kyllä hyvinkin innoissaan äitinsä ja isänsä seurasta. :)

Maria oli tapahtumassa osin töissä, ja mä olin ajatellut tukea yhdistystä ilmoittamalla Ylvan näyttelyyn, kun kerran oltiin paikanpäällä. Joskin jos olisin tiennyt kuinka paljon pankki veti välistä ulkomaanmaksussa, niin olisi jäänyt ilmoittamatta. Mutta mukana siis nyt oltiin. Ylva oli avoimissa nartuissa, joka taisi olla suurin luokka. Siihen oli ilmoitettu 17 koiraa. Ylva sai ERIn, mutta ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Tuomari oli australialainen Connie Redhead, jonka mukaan Ylva oli aika kiva koira. :)

Tässä Ylvan arvostelu:

Quite a nice head. W like a smaller ear. Good length of neck. Good forechest. Sufficient bone. Length of body correct. Good croup. Overall quite a nice bitch.

Quite a nice bitch. Mun kaunokainen. :)

Siellä oli myös mahdollista suorittaa jalostustarkastuksen ulkomuoto-osuus, siis korningin. Myra ja Kentsu on myös suorittaneet sen, joten se tehtiin nyt Ylvallekin. Ylvaa kehuttiin kovin helpoksi mitattavaksi ja arvioitavaksi, kun se seisoi paikoillaan kuin patsas. Se sai lähes jokaisesta kohdasta ykkösen = ei huomauttamista. Muutama pieni huomautus tuli, mm. isoista korvista (ai miten niin?), jotka johtuvat varmaankin sirosta päästä, koska Ylvalla pitäisi olla vähän enemmän poskia ja jykevämpi kuono ja alaleuka. Ei mun mielestä kylläkään. :) Säkäkorkeudeksi mitattiin 47 cm eli mun kotimittaukset ovat pitäneet paikkansa.

Ulkomuotoarvio

Ylvasta ja Kentsusta otettiin myös kuvat kelpiegalleriaan. Tässä vielä mun koirien kuvat, jotka on siis ottanut Sofia Olsson.

Ken c Sofia Olsson

Ken c Sofia Olsson

Ylva c Sofia Olsson

Ylva c Sofia Olsson

Ylvan mielestä päivän paras hetki taisi olla se, kun se pääsi uimaan. Toi alue sijaitsi järven rannalla, joten näyttelyn jälkeen oli sopiva hetki antaa Ylvan kastella turkkinsa.

Kentsukin kasteli varpaansa. Taustalla Quinci. Ylva on uimassa jossain
kauempana iskänsä kanssa.

Illalla osallistuimme juhlaillalliselle. Sitten takaisin Årstaan. Koitin joka välissä päivän mittaan kurkkia myös puhelimen kautta tuloksia tokon MM:stä. Livestream jäi multa tällä kertaa väliin tämän reissun takia, mutta seurasin hyvin päivittyvää tulospalvelua ja Marikin piti mua hyvin ajantasalla tilanteesta.

Sunnuntaiaamuna palattiin Lidaan. Olin luvannut avustaa tokokokeessa evl:ssä liikkuria viemällä ja tuomalla kapuloita hänelle. Koiria luokassa oli 13. Seurasin oman pikkutoimeni ohella suorituksia sekä kurkin myös välillä puhelinta. Onneksi siellä oli wifi.

Kokeen jälkeen päätin lähteä lenkittää omia koiria, jotka olivat olleet koko aamupäivän autossa. Alueelta lähti neljän kilsan reitti, mutta huomasin lähes heti lähdettyäni, etten ollut sillä reitillä. En jaksanut kääntyä enää takaisin, vaan jatkoin matkaa ajatellen tehdä jonkun lenkin. Jonkin aikaa käveltyäni vastaan tulikin kartta, jossa oli esitelty erilaisia reittivaihtoehtoja ja kerrottu millä värillä ne on merkattu. Yksi punaisella merkattu reitti näytti kaikista lyhyimmältä (en katsonut olisiko siinä lukenut pituuksia vai ei), joten päätin lähteä seuraamaan punaisia merkkejä. Aika pian tuli kyllä sellainen olo, että reitti lähtisi vähän eri suuntaan mitä ajattelin sen lähtevän, mutta ilmansuuntia on vähän vaikea hahmottaa metsässä kiemurtelevalla polulla. Niinpä päätin jatkaa matkaa.

Reitti meni pääosin tosiaan metsässä. Joskus 1,5 tunnin kohdalla se meni erään lammen ohi, ja Ylva sai pulikoida siinä jonkin aikaa. Oli meinaan aika lämmin päivä. Ja taas jatkettiin matkaa, koska en viitsinyt enää kääntyä takaisinkaan. Jossain vaiheessa oltiin kyllä tosi lähellä Lidaa, mutta reitti lähti siitä taas poispäin. Kun oltiin kävelty kolme tuntia ja Kentsu alkoi osoittaa ensimmäisiä merkkejä siitä, että voisi mennä varjoon makaamaan, oli aika laittaa nettiyhteys puhelimessa päälle ja katsoa missä ollaan. Edessä olisi ollut vielä lähes kahden tunnin kävely, jep jep! Ihan pikkaisen kauas oltiin ajauduttu.

Jos mukana olisi ollut vain Ylva, oltaisiin varamaan tarvottu loppuun asti. Nyt päätin soittaa Marialle ja kertoa minkä järven lähellä ollaan, jotta hän voisi hahmottaa meidän sijainnin - joka oli autolla ajettaessa vaatimattomasti puolen tunnin päässä Lidasta (kun sinne piti vähän kiertää). Sovimme että lähden talsimaan tietä pitkin heitä kohti (muuten reitti olisi jatkunut metsän puolella), ja hän tulisi jonkun kanssa hakemaan mut. Tuli sitten heitettyä sellainen reilu kolmen tunnin lenkki. :) Kepa jaksoi sen hienosti, mutta seuraavana päivänä se oli ehkä hieman sen oloinen, että oli kävelty.

Näyttely ja koko tapahtuma alkoikin olla jo ohi, kun pääsin vihdoin takaisin Lidaan. Niinpä ajelimme Marialle vetämään hetkeksi henkeä, ennen kuin jatkoimme matkaa Söderhamniin Cefeus-leirille.

Se vain räjähti...

Quinci teki selvää tuliaispallosta.