Cefeus-leirillä

Olimme Cefeus-leirillä sunnuntai-illasta torstaihin. Leiri järjestettiin Söderhamnin läheisyydessä olevalla Mohedin leirintäaluella. Tämä taisi olla yhdeksäs vuosi samassa paikassa. Olen ollut siellä useamman kerran ja ennen sitä parilla muullakin leirillä eri paikoissa.

Yleensä meillä on ollut tuolla käytössä iso konferenshus, jossa on omia huoneita ja yhteiset keittiö- ym. tilat. Tällä kertaa se ei ollutkaan vapaana, koska sinne oli sijoitettu pakolaisia. Niinpä majoituimme nyt mökeissä. Jaoimme Marian kanssa yhden mökin. Rakensimme kompostiaidoilla omat tilat kummankin koirille.

Mökkirivistöä meidän mökiltä päin.

Mökkirivistöä toiseen suuntaan. Meidän mökki on tuolla perällä.

Meidän puoli mökissä. Siellä oli kerrossängyt, joten nappasin patjat lattialle.

Meidän mökki.

Paikan omistaja oli pystyttänyt meille ison huvilateltan käyttöömme sekä
tuonut sinne grillin.

Päivät kuluivat pitkälti treenatessa. Alueen lähellä oli paljon metsää, ja aamuisin lähtikin aina porukkaa haku- ja jälkitreeneihin. Tokoa ja agilityä varten meillä oli käytössä paikallisen koirakerhon, Söderhamns brukshundklubbenin kentät, jotka sijaitsivat ehkä noin kymmenen kilometrin päässä.

Treenasin omien koirien kanssa parina päivänä jälkiä. Tein niille helpot suorat, joiden päässä oli namipurkit. En nimittäin ole ehtinyt tehdä yhtään jälkiä kotona viimeiseen pariin vuoteen. Muistelisin ainakin, että molemmat olisivat jäljestäneet viimeksi kaksi vuotta sitten tuolla samaisella leirillä. :) Ylvan pentuaikana tein enemmän jälkiä kotonakin, mutta nyt ne ovat ihan jääneet.

Ylva olikin ensin hieman pihalla siitä, mitä pitää tehdä. Se aloitti kyllä, mutta sitten iski epävarmuus siitä, mitä halutaan. Se söi muutaman mustikan, piehtaroi hetken, kokosi ajatukset ja jatkoi matkaa löytäen jäljen päähän. Niinpä tein sille vielä toisen jäljen samana päivänä, ja nyt oli Ylvakin taas kartalla siitä, mistä oli kyse, ja se jäljesti heti alusta loppuun varmoin ottein.

Kentsu muisti heti mistä on kyse ja meni kuin juna. Se oli tosin ekalla jäljellä hieman verkkainen. Veikkaan että edellispäivänä kolmen tunnin lenkki tuntui vielä jäsenissä. ;)

Quinci ja Fang terassilla.

Tokoa tein vain kahdesti. Toisella kerralla vähän enemmän, jolloin tein myös pienen palkattomuuden. Ekalla kerralla lähinnä näytin kiertonoutoa halukkaille ja kerroin sääntömuutoksista. Ruotsissa on käytössä vielä vanhat säännöt. Aika vähissä on ollut nyt treenit SM:iä ajatellen...

Mulla oli molemmat koirat kentällä, kun puhuttiin sääntömuutoksista ja näytin muutamia juttuja. Kentsu otti siitä kaiken ilon irti. Sen mielestä tollaiset tilaisuudet on aina niin mahtavia ja se on ihan fiiliksissä siitä, kun sillä on yleisöä. :)

Kentsu tokokentän laidalla.

Harvoin näkee näin monta kelpietä samassa rivissä.

Uutena lajituttavuutena tutustuimme nose workiin. Sitä treenattiin kolmesti, ja se oli todella kivaa! Mähän olen tehnyt vähän hajuerottelua, kun olimme yhdellä nettikurssilla. Tämä oli vähän samantapaista, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Aloitimme Ylvan kanssa, ja mulle esiteltiin samalla lajia ja kerrottiin miten siinä edetään. Teimme sen takia vähän pikakelauksella asioita, jotta sain kiinni siitä, mitä kaikkea tässä on treenattavana. Ja koska Ylva on kuitenkin tottunut nenänkäyttäjä, niin sen kanssa pystyi vähän harppoa eteenpäin.

Aloitimme laatikkotreenillä, joka on myös yksi kisaluokka. Käsittääkseni hajutestikin tehdään ensin laatikoilla. Päädyimme lopulta siihen, että huvilatelttaan piilotettiin kolme hajustettua huonekalutassutarraa, jotka Y sai etsiä.

Oli hauska katsoa sen kehitystä lajissa. Ensin se oli hyvin pohdiskelevan oloinen - kuinka yllättävää. ;) Se selvästi mietti kovasti mitä tehdään ja oli ihan sen oloinen, kuin mielessä pyörisi ajatus: "en yhtään tiedä mitä tehdään, mutta tämä vaikuttaa todella kivalle". Toistojen myötä sen innostus vaan kasvoi ja kasvoi, kun ei tarvinnut enää ajatella niin paljon. :)

Laatikkotreeniä

Alkuhajun otto

Kohde löytynyt.

Leirintäalue on järven rannalla, joten Ylva pääsi myös paljon uimaan. Ylva ui tosi nätisti ja hyvällä tekniikalla, mutta sen pitää aina jossain vaiheessa alkaa pelleillä. Joko se repii lumpeita tai pärskyttää vettä. Jotain puuhastelua pitää koko ajan olla. Nyt se keksi uuden leikin: vesijuoksun. Se hokasi, että tuollahan ylettää pohjaan, joten se seisoi takajaloillaan vedessä ja potki etujaloilla pärskeitä. Seisten sitä pystyi tekemään pitempään kuin uidessa. Myöhemmin Suomessa akupunktiossa siltä löytyikin outoja jumikohtia takajaloissa johtuen varmaankin tästä vesijuoksusta.

Leirillä oli paljon sukulaiskoiria. Lähimmistä sukulaisista piti tietenkin ottaa kuvia. Näimme Kentsun Gimla-siskon, joka on oikein hyvässä kunnossa. Tässä sisarukset yhdessä.

Ken & Gimla

Gimla

Leirillä oli myös Ylvan veli Giron. Y oli ensin vähän hidas lämpenemään Gironille, mutta yhteinen iltalenkki lentokentällä veljen, äidin, iskän ja sedän kanssa oli Ylvan mielestä tosi kivaa.

Giron

Hei systeri!

Tunnetaanks me?

Poikabakteereita...

Hieman on kokoeroa sisaruksilla.
Giron 53 cm, Ylva 47 cm.

No voidaan me vähän leikkiä.

Oli myös hauska seurata Ylvaa sen vanhempien kanssa. Siinä näkee niin paljon molempia. Joissain jutuissa se on aivan kuin äitinsä, mutta myös isä näkyy Ylvassa vahvasti. Ylva muodosti hyvin vahvan laumasiteen niiden kanssa ja oli aina hyvin huolissaan, jos joku oli jäämässä joukosta jälkeen yhteisillä kävelyillä.

Isä Fang, äiti Quinci, tytär Ylva

Perhepotretin ottamista.

Fang, Quinci, Ylva

Isä ja tytär

Äiti ja tytär

Samikset, äiti ja tytär

Q & Y

äiti, tytär ja isä

Torstaina jäljestyksen ja lounaan jälkeen pistettiin kamat kasaan, siivottiin mökki, hyvästeltiin kasvattaja-Pia ja muut leiriläiset ja lähdettiin kohti Tukholmaa.

Tien päällä taas, E4:lla kohti Tukholmaa.