Bratislava, osa 1/3

Keskiviikkona 7.10. lähdettiin reissuun. Christa, Jessica, Satu, Maarit ja Pipa lensivät Budapestiin jo aamulla (Lentsu ja Jukka olivat matkustaneet paikalle omalla autolla). Elina ja minä matkustimme iltakoneessa. Saimme tekstiviestejä aamumatkalaisilta, että kaikki oli mennyt hyvin. Koirat piti jättää henkilökunnan huostaan vasta tuntia ennen lähtöä. Juuri kun olimme jättämässä koiria, tuli viesti Unkarin päästä, että muut olivat jo saaneet koirat koneesta. Kaikki kolme koiraa olivat olleet iloisia ja rentoja. Sen kuultua oli huomattavasti parempi mieli jättää omat koirat.

Tässä olemme jättämässä tavaroita. Koirat saimme vielä pitää jonkin aikaa luonamme.


Kun koirat jätettiin, henkilökunta kävi tarkkaan boksit läpi. Mm. kaikki peitot ja alustat paineltiin käsin läpi, ettei sinne vaan ole piilotettuna mitään. Sen jälkeen koirat boksiin, hihnat ja pannat omaan reppuun (niitä ei saanut jättää koiralle) ja koirille hei-heit. Niin ne katosivat hissiin ja me lähdimme Elinan kanssa jonottamaan turvatarkastukseen.

Koitimme kovasti katsella näkisimmekö koirien lastausta, mutta valitettavasti emme koskaan onnistuneet näkemään sitä. Aamukoneessa koirat oli lastattu viimeisenä ja purettu pois ensimmäisenä. Meillä oli päinvastoin. Eli kun katselimme matkalaukkujen lastausta, koirat olivat jo koneessa. Tuolla jossain ne ovat:



Ennen koneeseen pääsyä piti tarkistaa, että koirat on varmasti lastattu kyytiin. Samat turinat käytiin vielä koneessa, jotta kapteenikin tietäisi, että kyydissä on arvokasta lastia. :) Kapteeni ei muuten tiennyt ennen kuin kerroin siitä...

Keskiviikoksi oli luvattu syysmyrskyä, mutta onneksi lento oli tasainen. Pilvet oli tosi makeen näköisiä.

Laskeutuminen Budapestiin sujui hyvin. Haalimme tavaramme ja tiedustelimme mistä ovesta koirat tuodaan meille. Vähän niitä sai odotella, mutta pian ne onneksi kuskattiin kärryillä meille. Kentsu makaili rauhallisena boksissaan eikä edes läähättänyt. Samoin Sina oli hyvin rauhallinen. Jälleennäkeminen oli riemuisa ja itsellä oli niin hyvä mieli siitä, että lento oli selvästi mennyt koirillakin loistavasti.

Tuloaulan puolella oli joukkueenjohtajamme Pipa meitä vastassa. Hän oli jäänyt odottamaan meitä Budapestiin. Kuvassa Sina ja Kentsu. Kentsu on tainnut jo huomata, että reissussa tulee olemaan paljon odottelua. :)

Olimme lähteneet koleasta Suomesta, jossa oli ollut jo aamupakkasia. Ja tulimme keskelle helteistä Unkaria ja Slovakiaa. Pari seuraavaa päivää oli nimittäin noin +28 astetta. Myöhemmin tosin lämpötila puolittui ja satoi vettä joka päivä. Mutta muutama päivä saatiin ensin hikoilla. Mitään hellevarusteitahan meillä ei ollut mukana...

Vaikka ilta jo pimeni, ilma oli eteläisen lämmin. Suuntasimme kulkumme lentoaseman edessä sijaitsevalle Zona Taxin toimipisteelle. Olimme sopineet taksikyydistä Slovakiaan, jonne oli noin parinsadan kilometrin matka.

Lentomatka oli lastenleikkiä verrattuna taksimatkaamme. Sullouduimme pieneen farmariautoon. Tilaa ei juurikaan ollut, sillä koko takaosan täyttivät Sinan ja Kentsun lentoboksit, kevythäkit sekä mun ja Pipan laukut. Pipa istui etupenkillä Elinan laukku jaloissaan. Mun jaloissa oli mun reppu. Elinan ja mun välissä oli Suomen lippu tankoineen. Kentsu makasi mun sylissä ja Sina-raasu sai tilakseen ainoastaan Elinan jalkatilan. Kyllä hieman huolestutti miten koirien lihaksiston käy, kun joutuivat olemaan niin pitkään niin pienessä tilassa. Kentsulla toki oli melko hyvät oltavat, koska pienikokoisena se pystyi nukkumaan mun sylissä aika hyvin.

Olin kuullut, että Budapestistä menee moottoritie Bratislavaan. Jostain syystä me emme sitä kuitenkaan kulkeneet, vaan tiemme kulki kylästä kylään. Olimme saaneet viestiä muilta, että heidän matkansa oli kestänyt 2 h 50 minuuttia. Kun olimme ajaneet sen verran, kuski kysyi haluaisimmeko hieman jaloitella. Kun kysyimme kauanko on vielä matkaa jäljellä, saimme epämääräisen vastauksen "en tiedä, ehkä tunti". Siinä vaiheessa alkoi huumori jo loppua.

Lopulta pääsimme hotellille lähes neljän tunnin matkustamisen jälkeen. Koirien pissatus ja kamojen roudaus huoneisiin. Tiedossa alle viiden tunnin yöunet, sillä bussikuljetus kisapaikalle lähtisi kuudelta.

Bussikuljetukset osoittautuivatkin omiksi kokemuksikseen. Hyvin pian selvisi, että matkan teema tuntuu olevan "ehkä tulee, ehkä ei, ei voi tietää". Ekana aamuna busseja tuli yksi (minne ei todellakaan mahtunut kaikki). Muina aamuina niitä tuli kaksi, mutta toinen saattoi lähteä puolityhjänä liikenteeseen. Joskus bussit lähtivät etuajassa, joskus ei. Hyvin äkkiä oppi, että paikalla kannattaa olla jo ennen kuutta, jotta varmasti mahtuu bussiin eikä myöhästy siitä.

Kuljetukset kotiinpäinkään eivät oikein toimineet. Parina ensimmäisenä päivänä tulimme takseilla kisapaikalta hotellille, koska busseja ei koskaan tullut. Taksien hinnoittelupolitiikka on tarina erikseen. Samasta matkasta on tullut maksettua kaikkea mahdollista 22 ja 68 euron väliltä.

Alakuvassa roudaamme torstaina kamoja kisapaikalle. Päätimme ottaa riskin ja jätimme kevythäkkimme koko ajaksi kisapaikalle. Bussilla matkustaminen oli extremeä muutenkin, joten ei huvittanut raahata mukana myös häkkejä joka päivä.

(yläkuva: Maarit Karhu)

Torstaina oli siis treenipäivä. Osa joukkueista treenasi kaikki samanaikaisesti, suomalaiset jakoivat ajan yksittäistreeneihin. Jokaisella oli 3,5 minuuttia aikaa ottaa tuntumaa mattoon. Yllättävän paljon siinä ajassa ehtii, vaikka koko ajan on vähän sekava ja kaaootinen olo, kun kello tikittää. Tein Kentsun kanssa suoran luoksetulon, hyppynoudon, ruudun paikan sekä ohjatun vauhtinoutona.

Kehä oli muuten aika mielenkiintoinen. Se oli samassa hallissa näyttelykehien kanssa. Itse asiassa se halli tuntui vieläkin hälyisemmältä kuin alakerran halli, jossa oli kehien lisäksi myyntikojuja. Kehä ei ollut kovinkaan iso, mitään lämmittelyaluetta ei ollut. Hälinä alueella oli aikamoinen (kehässä oli suuria vaikeuksia kuulla mitään, ja se myös näkyi monen koiran suorituksessa). Moni sanoi ettei vuosiin ole ollut noin vaikeaa ja haasteellista kehää.

Tässä kulmassa oli ruutu ja idari. Kuten näkyy, idarissa mentiin tosi läheltä yleisöä (mitä ei kuvassa vielä ole). Se oli monelle koiralle kova paikka. Tuonne oikeaan nurkkaan jätettiin myös koira makaamaan selkä ja kylki yleisöön päin, kun otettiin luoksetulo kehän poikki. Luoksetulomerkkeinä toimivat muuten kaksi liikkeenohjaajamiestä, jotka piti hahmottaa kolmen tuomarin joukosta.

Hyppy tehtiin tänne päin. Tunnari oli puolestaan vastakkaiseen suuntaan eli kapulat vietiin tuonne vasempaan nurkkaan - jälleen kohti yleisöä. Vasemmalla oli toimitsijoiden pöytä ja yksi liikkeenohjaajista istuskeli siellä.

Kaikkien suomalaisten treenit sujuivat oikein hyvin. Treenien jälkeen oli joukkueenjohtajien palaveri, jonka jälkeen kuulimme kaikenlaisia sääntöjä mitä saa ja ei saa tehdä. Osa itsestäänselviä (koiraa ei saa roikottaa kaulapannasta liikkeiden välillä, koira ei saa haukkua jne.) ja osa taas aivan keksittyjä (jos koira pysähtyy/pysäytetään merkillä niin, että yksikin jalka on säteen ulkopuolella, on liike nolla). Myöhemmin kisojen startattua saimme kylläkin huomata, ettei etukäteen sovitut säännöt todellakaan pitäneet aina paikkansa. Todella moni esimerkiksi roikotti koiraansa pannasta, eikä siihen puututtu mitenkään. Harmillista - ja aika kammottavaa huomata, että mm-tasolla osa koirista ei tosiaan ollut väliajoilla käsissä ja vaativat pannasta pitelyä.