Tässä katsotaan ja ihmetellään.
Perjantaina Terhi saapui paikalle kannustusjoukoiksi. Saimme muuten joka aamu aamiaispussit hotellilta mukaan. Siellä oli leipien, sämpylöiden ja hedelmien lisäksi aina myös kokonainen paprika. Paprikan suhteen opimme hyvin nopeasti haukkaamaan ensimmäisen puraisun varovasti - osa paprikoista oli "normaaleja" toisten ollessa todella tulisia. Elina varsinkin kunnostautui paprikoiden syömisessä. :)
Lauantaiaamu oli oikea epäonnen aamu. Christa satutti jalkansa bussista poistuessaan. Jalka meni sen verran pahasti, että tiedossa oli ambulanssimatka slovakialaiseen sairaalaan, joka oli elämysmatka sekin. Onneksi mitään ei ollut murtunut. Kävelykieltoa tuli 5-6 päivän verran, mutta tässä jo kokeillaan miten jalka kestää kävelemistä. Huonolta näytti. :(
Sadulla puolestaan oli puhjennut allerginen reaktio molempiin jalkoihin. Hän sai näyttelypaikan ensiavusta jonkun pistoksen, jonka lisäksi kartotimme jokaisen lääkevarastoja. Mun allerigalääkkeet tuntuivat auttavan hieman, lisäksi käyttöön menivät koirille varatut antibiootit. Onneksi Satu pystyi kävelemään, vaikka jalat olivatkin aika pahassa kunnossa.
Lauantain aina suomalaisstarttaaja oli Jessica, joka tuli hienosti Katlan kanssa päivän toiseksi.
Sunnuntaina oli Kentsun, Welmun ja Vipin vuoro. Tässä Kentsu ja Welmu paikallaoloissa.
Ennen Christan suoritusta jalka paketoitiin todella kireästi. Christa paineli ohjelman läpi suomalaisella sisulla. Alkuun hänen kävelynsä näytti jopa normaalilta, mutta mitä pitemmälle liikkeissä mentiin, sen vaikeammaksi kulku kävi. Aivan uskomaton suoritus. Edellispäivänä jalalla ei pystynyt astumaan ollenkaan. Suorituksen jälkeen oli kova kiire purkaa tukisiteet pois.
Kentsun suorituksesta muutama sana. Tuloksellisesti olen todella pettynyt kisaan, mutta noissa geimeissä ei ole varaa tehdä yhtäkään virhettä. Se näkyy heti pisteissä. Kentsu nollasi tunnarin - toi ensimmäistä kertaa elämässään kisoissa väärän kapulan. Sen asenne oli siinä väärä, sillä oli aivan liian hauskaa. Voi olla, että se myös koki tunnaripaikan jotenkin vaikeana (nurkassa, kohti yleisöä).
Tunnarimokan lisäksi meidän ongelmaksi muodostui muutamat kaksoiskäskyt. Veikkaan että ne johtuivat yleisestä hälystä ja metelistä, mitä kehässä ja sen ympäristössä oli. Vaikka Kentsu ei muuten tuntunut häiriintyvän häiriötekijöistä, niin ehkä häly vei kuitenkin osan ajatuksista pois, koska noita kaksoiskäskyjä tarvittiin.
Kentsu ei välittänyt yhtään perässä ja vieressä hiihtävästä liikkeenohjaajasta, tuomareista eikä yleisöstä esimerkiksi lähellä idaria. Liikkeenohjaaja piti todella pitkät viiveet käskynantojen välissä (välillä helposti kuusikin sekuntia). Tämä aiheutti etukäteisjännitystä, ja tämä myös aiheutti omat ongelmansa luoksetulossa. Kentsu nimittäin varasti luoksetulon seisomisesta. Veikkaan että se luuli kutsun jo tulleen (moni koira oli siinä liikkeessä epävarma saako tulla vai ei, ei vain kuullut käskyä tai oletti käskyn jo tulleen), koska se lähti ravilla köpöttelemään. Kun sain vihdoin kutsua sitä, se nosti normaalisti laukan. Muissa kohdissa viiveet eivät onneksi aiheuttaneet meille ongelmia.
Olen kuitenkin ihan huipputyytyväinen Kentsun asenteeseen (jos unohdetaan tunnari...). Se oli iloinen, oma itsensä, ei yhtään väsyneen oloinen, ei liukastellut matolla, eikä välittänyt alustasta, ei tuomareista, ei liikkeenohjaajista. Se otti kehut hyvin vastaan ja tuntui todella hyvälle kehässä. Tuota meteliä mikä kehässä vallitsi ei valitettavasti pysty millään tavalla harjoittelemaan, mutta nyt me ollaan ainakin yhtä kokemusta rikkaampia.
Suomella oli koko ajan hyvät asemat joukkuekilpailussa, mutta jännitystä riitti kuitenkin viimeiseen asti. Norja oli uhkana meille, ja heidän yksi edustajansa kilpaili viimeisenä, sillä koiralla oli alkanut juoksu. Lopulta tulokset selvisivät - SUOMI VOITTI JOUKKUEKULTAA!!! Lisäksi tuli henkilökohtainen pronssimitali Lentsulle ja Jatsille!
Vaikka joukkuemestaruus oli jo selvillä, oli järjestäjillä ollut pieniä laskuvirheitä muiden sijoituksissa. Saimme siis odottaa pitkät tovit palkintojenjaon alkamista. Alun perin palkintojenjaon piti olla isossa kehässä, mutta bussiaikataulujen takia palkinnot päätettiin jakaa kisakehässä. Ennen sitä piti tosin odottaa ja odottaa ja odottaa. Samalla tuli leikitettyä koiria kehässä.
Ensin jaettiin tuttuun tapaan päivän parhaiden palkinnot sekä jokaiselle osallistujalle arvostelulomakkeet (jota me olemme juuri kuvassa hakemassa). Christa oli muuten päivän kolmanneksi paras. :)
Sitten oli henkilökohtaisten mitalien vuoro. Järjestys oli muuten sama kuin perjantaina eli voiton vei ranskalainen, toisena norjalainen ja kolmantena suomalainen.
Tässä koirat odottelevat, kun me kävimme onnittelemassa voittajia. Koirilla oli hienot edustustakit päällä. :)
Joukkuekultaa siis Suomelle, hopeaa Ruotsille ja pronssia Norjalle.
Joukkueenjohtajamme Pipa ja maskottiapina.
Illalla kävimme yhdessä syömässä. Kaikki olivat tosi väsyneitä, joten kovin kummoisista voitonjuhlista ei voida puhua. Aamulla eka porukka lähti taas ensimmäisessä koneessa. Minä ja Elina jäimme vielä hotellille. Ilma oli muuttunut kammottavaksi syysmyrskytuuleksi ja vesisateeksi. Koirat juoksivat siniset sadetakit liehuen tyytyväisinä lenkillä. Kentsu ehti käydä pyörimässä jossain ja hieromassa itseään johonkin - joka osoittautui myöhemmin kalaksi. Haju oli aikamoinen, kun odottelimme taksia.
Saimme jännittää hetken miten luotettavia unkarilaiset taksit ovat. Slovakialaisistahan ei koskaan tiennyt koska tulevat ja mitä maksavat. Olimme siis sopineet budapestiläisen Zona taxin kanssa, että heiltä tulee joku hakemaan meidät klo 12. Lupaus piti. Saimme matkustaa Budapestiin selvästi väljemmin kuin tulomatkalla - sekä lyhemmän aikaa. Matka kesti nimittäin hieman vajaa kolme tuntia.
Kentällä sitten hengailtiin 2,5 tuntia ennen tavaroiden jättämistä. Pian sen jälkeen jouduimme jättämään koiratkin, sillä paikalla oli vain yksi ihminen töissä, joka vaikutti todella kiireiseltä. Taas koirat lähtivät hissillä alas, jonka jälkeen me siirryimme turvatarkastuksen läpi lähtöaulaan kurkkimaan ikkunasta näkisimmekö koirien lastausta. Taaskaan emme nähneet sitä, mutta ilmeisesti kaikki oli sujunut hyvin, koska Helsinki-Vantaan lentokentällä saimme iloiset ja reippaat koirat.
Tässä Sina ja Kentsu Budapestissä. Koirat kiinnittivät aika paljon huomiota kentällä ja kuului sääliviä kommentteja siitä, kun ne joutuivat ruumaan. Joku täti syötti Sinalle varmaan puolet eväistään, ja kyllä Kentsukin jonkun palasen sai. :)
Kiitos Elinalle matkaseurasta sekä kaikille joukkuelaisille ja kannustusjoukoille kivasta seurasta!
Lähes kaikki näistä kuvista on Maarit Karhun ottamia. Kiitos kuvien lainasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti