Tällä viikolla Kentsun treeniohjelmistossa on ollut rentojen palauttelutreenien lisäksi haastavia tunnaritreenejä. K oli tunnarissa välillä todella siististi, mutta nyt se on ollut hieman kiireinen kapuloilla. Niinpä tarkoituksena on tehdä pari todella vaikeaa treeniä, jotta Kentsun mieleen muistuisi ettei tunnarissa parane hätäillä. Sen jälkeen voi hyvällä omallatunnolla jäädä pienelle treenitauolle ja nauttia joulun rauhasta lenkkeillen ja oleskellen. Kovin pitkää treenitaukoa ei valitettavasti saa vielä aikoihin, koska seuraavat karsintakisat painavat päälle. Tarkoitus olisi kuitenkin viikon päivät puuhailla kaikkea muuta paitsi tokoa.
Kentsu kävi hiljattain hieronnassa ja tällä viikolla sille on aika osteopatiaan. Hieronnassa käytiin pikaisesti myös Myran lihaksisto läpi ajatuksena katsoa onko se hieronnan tarpeessa vai ei. Myrallahan todettiin viime maaliskuussa keuhkoissa varjostuma, joka on mitä ilmeisimmin kasvain. Se ei oireile vielä millään tavalla, joten siitä ei olisi mitään tietoa, jos Myraa ei olisi kuvattu. Joka tapauksessa sen jälkeen Myraa ei ole hierottu, koska riskinä on kasvaimen kasvamisen villiintyminen. Välillä sen lihaksisto tsekataan pintapuolisesti ja tehdään uusi arviointi hierotaanko Myra vai ei. Tärkeintä on kuitenkin pitää Myra hyvässä lihaskunnossa, joten jos sillä on tarvetta hieronnalle, niin se hierotaan - kasvainepäilyistä huolimatta.
Myran lihaksisto oli ok-kunnossa, joten päätimme edelleen siirtää hierontaa. Mielenkiintoista oli kuulla hierojan kommentit siitä, että Myran lihaksisto on surkastunut yläselästä, sä'än takaa (juurikin keuhkojen alueelta), minkä olinkin jo huomannut, kun valjaat alkoivat roikkua Myran päällä. Mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että Myran niskan alueen lihakset ovat edelleen normaalit, samoin takapäässä on kunnon lihakset. Yleensähän vanhan koiran kuihtuminen alkaa takapäästä. En voi olla miettimättä voiko varjostumalla olla jotain asiaa tuon kuihtumisen kanssa?!? Pääasia on, että Myra voi hyvin. Se on pirteä ja iloinen, leikkii joka päivä Kentsun kanssa ja kulkee samat lenkit kuin ennenkin.
Ahkeroin yhtenä päivänä mun vanhempien airiksen turkin parissa. Alla kuvat Monzasta ennen ja jälkeen. Kuvat on otettu pikaisesti näppäämällä, joten eivät ole kovin hyviä. Mutta eiköhän niistä ilmene mitä Monzan turkille tapahtui. :)
Kentsu on pienestä pitäen jonottanut pääsyä trimmauspöydälle, jos joku koira on ollut pöydällä. Johtunee sen minä-minä-minä-luonteesta, koska ei se koskaan äärimmäisen ilahtunut ole, kun vihdoin pääsee käsiteltäväksi. Vaikka on sinne itse väkisin halunnut. :)
Kelpieiden turkki on ihanan helppohoitoinen. Mutta kyllä sillekin tekemistä keksii, jos haluaa. Mulla on ollut tapana käydä koirien turkit läpi karvanlähtöaikaan. Ihan vaan kampaamalla saa jo irtokarvoja pois, mutta joskus innostun nyppimään turkkia sormin sekä käymään sitä pohjavillaveitsellä läpi. Myralla irtoaa nyt karvaa tavallista enemmän, joten se sai turkinhoitokäsittelyn osakseen. Kentsu käytiin vain muodon vuoksi läpi, ja herra sai esitellä mm. kampaa ja pohjavillaveitseä alla.
Kiva lueskella teidän edesottamuksia :)
VastaaPoistaToivottavasti Myra saa olla vielä monta joulua mukan. Sisko ainakin köpöttelee mukana. Veljekset kuin ilvekset.....FanGin sanavarastoon kans kuuluu vain minä minä minä. Vauvan kanssa menee tosi hyvin aivan ihana ja helppo penneli.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta
Maria, Thyndra, FanG ja Quinci