On muuten hinnoissa eroa. Finskillä on käytössä kilohinta, SAS:lla kiinteät hinnat (tosin jonkin verran rajoituksia koon suhteen - kovin isot boksit eivät heidän koneisiin mahdu, tai lähinnä kai koneiden oviaukoista). Kentsu olisi maksanut Finnairilla lennätettynä 520 euroa, nyt se maksoi 60 euroa.
Taas mennään... :)
Kentsu oli selvästi ilahtunut, kun se näki Sinan Helsinki-Vantaan lentokentällä. K kävi nuolemassa Sinan suupielet.
Arlandassa meillä oli tunnin vaihto, eikä sinä aikana juuri ehtinyt tehdä muuta kuin etsiä lähtöportti ja käväistä kaupassa. Kun jonotimme koneeseen pääsyä, meidän nimiä kuulutettiin. Saimme kuulla, että molemmat koirat eivät mahdukaan koneeseen! Siinä sitten käytiin pikaisia keskusteluja siitä, kumpi koirista jätetään Ruotsiin (Kentsu) ja saako ihminen jäädä sen kanssa (saa) ja koska päästään Norjaan (seuraava lento oli tunnin päästä, ja sinne mahtuu) ja saako koiran itselle siksi aikaa (se jäi vielä avoimeksi).
Virkailija kysyi koiran tuntomerkkejä, ja niin sitten radiopuhelimella annettiin ohjeeksi jättää pieni musta koira pois koneesta. Onneksi matkassa ei ollut kahta bordercollieta, olisi voinut olla vaikeampi antaa tuntomerkkejä. :) Vaikka tokihan lentobokseista löytyy tiedot omistajasta.
Tällä välin ihmiset valuivat koneeseen. Pian kaikki olivat jo menneet ja Elinankin olisi pitänyt mennä koneeseen, kun virkailja pyysi meitä vielä odottamaan hetken. He yrittäisivät vielä saada koiria mahtumaan. Pian tuli kuittaus radiopuhelimen kautta, että molemmat koirat ovat sittenkin mahtuneet koneeseen!
En ihan ymmärrä miten on mahdollista, ettei koirat yhtäkkiä olleet mahtumassa. Varsinkin kun olen käsittänyt niiden matkustavan hieman eri tilassa kuin matkatavarat. Arvoitukseksi jää kuinka niitä on sinne lastattu - sisään, ulos, ei mahdu, mahtuu. Enkä oikeastaan halua edes tietää. Ei tämä matkustaminen ole heikkohermoisten hommaa. Koirat kyllä selvisivät hyvin - olivat iloisia ja rentoja kun saimme ne Oslossa - mutta oma hermorakenne oli aika koetuksella.
Norjassa etsiydyimme lentokenttäjunaan, joka meni Lilleströmin kautta Oslon keskustaan. Olimme saaneet Christalta viestin, että koirat saavat matkustaa vain ensimmäisessä vaunussa. Kun tulimme hissiltä laiturille, juna saapuikin jo paikalle. Taulussa luki junan menevän Osloon. Juoksimme hurjaa vauhtia (mitä nyt pystyy juoksemaan vetäessään perässään lentoboksia ja väistellessään laiturilla olevia ihmisiä) koko laiturin mitan junan päädyssä olevaan lemmikkivaunuun. Laukkujen heittelyä ja boksien nostelua vaunuun, jonne tietenkin oli portaita ja kynnyksiä. Vihdoin saimme kaiken sisälle ja saimme vetää hetken henkeä, kunnes tuli kuulutus: "This is a non-stop train to Oslo". Täh? Eikö tämä pysähdykään Lilleströmissä? Ja taas vauhdilla kassit, koirat ja boksit pihalle. Hetken kuluttua raiteelle tulikin sitten se juna, joka myös pysähtyi Lilleströmissä. On tää matkustaminen kivaa. :)
Junassa on hauska matkustaa, vai-miten-se-nyt-meni.
Meidän hotelli näkyi Lilleströmin juna-asemalta, joten pitkää matkaa emme joutuneet bokseja ja kamoja raahaamaan. Ja mikä parasta, kisapaikka oli aivan hotellin vieressä.
Olimme Elinan kanssa viimeiset paikalle saapuneet joukkuelaiset. Ilta oli jo melko pitkällä, joten ehdimme vain majoittua huoneisiin ja käydä syömässä, kun oli aika mennä nukkumaan.
Perjantaina oli koko päivä aikaa käydä kaupoilla ja lenkittämässä koiria. Kisabriefing ja treenit olivat vasta illalla. Hotellin lähellä oli joen varressa kiva kävelytie. Tässä ollaan lenkillä Sadun ja Jessican kanssa.
Alla Katla ja Kentsu. Alueella oli muuten koirien irtopitokielto. Jos siitä olisi jäänyt kiinni, olisivat sakot olleet suunnilleen 350 euron luokkaa...
Joen vastarannalla oli talot hauskasti rinteessä. Ne näyttivät illalla tosi kivoilta, kun ikkunoista pilkotti valoja.
Meidän lähtöpäivän aamuna talot näyttivät tältä, kun edellisyönä oli satanut lunta.
Perjantai-illalla menimme tutustumaan kisapaikkaan, jossa pidettiin myös joukkuetreenit. Suomen joukkue jakaa ajan kaikkien joukkuelaisten kesken, joten kehässä ollaan yksi kerrallaan. Aikaa oli 4,5 minuuttia per koira, ja siinä ajassa ehti yllättävän hyvin tehdä kaikenlaista. Kentsun treenit menivät hyvin, ja se ehti onneksi siinä ajassa hieman saada tuntumaa mattoon.
Matto oli to-del-la liukas, ja se kyllä jäi hieman hirvittämään. Omien kenkien alla matto tuntui pitävältä, mutta totuus paljastui, kun koirat pääsivät juoksemaan. Oli liukastelua, kaatumisia, huonoja hyppyjä jne. Kentsukin stoppailut matolla olivat alkuun todella outoja, kun se ei vaan pystynyt jarruttamaan normaalilla tavalla.
Treeneihin ehtivät paikalle myös Mari ja Tesu, jotka tulivat katsomaan kisoja. Kentsu ilahtui kovin, kun näki heidät. Sillä tosin kesti hetki tajuta, että ihmiset joiden kanssa juttelin olivat todellakin tuttuja. Ei tainnut odottaa treenikavereiden näkemistä. :)
Paikalla oli muitakin tuttuja, mm. liikkeenohjaajamme, joka oli meidän liikkurina myös elokuussa Norjassa kisatessamme. Hän muisti meidät, samoin kuin elokuisten kisojen tuomaritkin. Alla liikkeenohjaajasetä.
Jos jäi matto mietityttämään kisapaikalta, niin samoin jäivät viereiset agilitykehät. Samaisessa hallissa järjestettiin Norjan mestaruudet agilityssä sekä 1- ja 2-luokkien taviskisat. Ja juuri tämä taviskisan rata oli noin 20 metrin päässä tokokehästä. Välissä ei ollut katsomoja, aitoja tms, pelkät kehänauhat. Kisojen alettua huomasimme, ettei agilitystä ollut meille mitään haittaa. Yllättävän vähän kuului agilityn ääniä, mutta kuulutuksia oli sitäkin enemmän. Ja niistä oli oikeasti haittaa. Jos kuulutukset sattuivat osumaan kesken liikkeen, niin kuuluvuus oli olematonta. Mm. Welmun kaukot kärsivät kuulutusten takia.
Lauantaina koiria paikallamakuussa. Kuvan vasemmasta laidasta näkee miten lähellä agilityrata oli.
Lauantaina oli vuorossa paikallamakuu, neliökävely, kaukokäskyt, luoksetulo ja ohjattu. Kentsun nro oli 20, joten vein sen paikallamakuun jälkeen hetkeksi hotellihuoneeseen ja hain sen lounastauon aikana takaisin kisapaikalle.
Paikallamakuussa Kentsu tarvitsi (jälleen) kaksoiskäskyn alun maahanmenoon, vaikka se istui kontaktissa. Liikkeenohjaaja käveli (jälleen) hiihtäen ohitse, kuten mm:ssä, ja vähän alan olla nyt sitä mieltä, että sillä on jokin osuus asiaan. Suomessahan ei tuota hiihtäen ohikävelyä harrasteta, vaan pysähdytään jokaisen koirakon kohdalle. No tiedetäänpä nyt mitä harjoitella. Muuten K makoili hyvin, samoin nousi istumaan yhdellä käskyllä.
Yksilöliikkeet sujuivat kivasti. Luoksetuloa jännitin ehkä eniten maton liukkauden takia, mutta K selviytyi stopeista hyvin. Tietenkin oli myös jännä nähdä miten K selviytyy ohjatusta syksyn noutotappeluiden jälkeen, vaikka noutohulluus olikin jo selvästi selätetty viimeviikkoisten treenien perusteella. K selviytyi siitäkin mallikkaasti - ei enää merkkiäkään noutohulluudesta, vaan kuuliainen ja "normaali" suhtautuminen liikkeeseen.
Tässä ollaan juuri tultu Kentsun kanssa kehästä.
Lauantain päätteeksi johdossa olivat tanskalainen Texas, Mette, Vip ja Jatsi - Kentsu oli kuudentena!
Illalla oli joukkueiden gaalaillallinen. Koirat rentoutuivat sillä aikaa huoneissa. K olikin lauantai-illalla todella väsynyt. Onneksi se osaa hyödyntää hotellissa olemisen lepäämiseen, sillä se oli nukkunut ilmeisen hyvin, koska sunnuntaiaamuna se puhkui taas energiaa, melkeinpä pelottavan paljon. :)
Kentsu nukkui tietenkin sängyllä, kun taas meidän huonekaveri Katla viihtyi sängyn alla.
ps. Kisapaikan kuvat ovat ottaneet Mari ja Tesu, muut kuvat ovat mun ottamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti