Järjestelyt ja kehän toimivuus olivat todella hyvät. Iso kehä oli jaettu kahtia, joissa ensin tehtiin aamulla paikallaolot. Aluksi oli paikallamakuu, ja kun ryhmä oli suorittanut sen, he siirtyivät jonona viereiseen kehään tekemään paikalla istumisen. Samanaikaisesti ekaan kehään tuli jo seuraava ryhmä suorittamaan makuuta. Tämä tapahtui siis suorastaan liukuhihnameiningillä.
Yksilöliikkeetkin olivat kahdessa kehässä. Ensin mentiin tekemään seuraaminen, luoksetulo, ruutu ja ohjattu. Siinä tuomareina olivat tanskalainen Palle Bergsö ja itävaltalainen Karl Weber. Kun nämä liikkeet oli tehty, siirryttiin seuraavaan kehään tekemään idari, hyppynouto, tunnari ja kaukot. Siellä tuomareina olivat suomalainen Ralf Björklund ja saksalainen Uwe Wehner.
Liikejakon ansiosta ykköskehästä pääsi suoraan kakkoskehään. Jos siinä olisi joutunut odottamaan vuoroaan, koiraa ei olisi saanut palkata siinä välissä. Mutta kaikki taisivat päästä suoraan kakkoskehään.
Tuomareiden antamista numeroista laskettiin keskiarvo. Sunnuntain finaalissa tehtiin puolestaan niin, että paras ja huonoin numero putosi pois ja kahdesta jäljellejääneestä laskettiin keskiarvo.
Kuvassa Kentsu vähän ennen kehään menoa.
Paikallaolojen onnistumiseen olin todella tyytyväinen, koska Kentsullahan on ollut jatkuvien lihasjumien takia välillä vaikeuksia olla täysin liikkumatta istumisessa. Sitä on juoksutettu hoidoissa oikein urakalla, ja nyt alkaa näyttää paremmalta.
Seuraamisesta en voinut odottaa vielä mitään, koska olen mennyt rikkomaan liikkeen atomeiksi. Sehän on ollut meillä nyt projektin kohteena, ja se on vielä täysin kesken. Kentsu kuitenkin yllätti mut täysin pystymällä pitämään etäisyyden koko pitkän seuraamisen ajan. Vielä pari viikkoa ennen kisaa se ei siihen olisi pystynyt noissa olosuhteissa, kun se alkoi silloin tiivistää jo yhdestä yksittäisestä häiriöstä tai muuttavasta tekijästä.
Sen verran kesken tämä projekti on ollut, että olen pystynyt tekemään oikeastaan vain suoraa ja sitä normaalissa rytmissä. Hidasta olen tehnyt vain pikku pätkiä, mutta niissä K on alkanut heti tiivistää, joten en ole juurikaan treenannut hidasta rytmiä. Se ei siis ole vain ollut siihen vielä mielestäni valmis. Tämän seurauksena siltä katosi täysin hitaan rytmi. K kävelikin kisoissa tosi epätasaisesti, niiaillen, etu- ja takapää eri rytmissä. Mutta eipä siltä voi muuta odottaakaan tässä vaiheessa korjaussarjaa. Samoin mun käännökset katosivat täysin, enkä osannut tehdä niitä normaalilla tavalla.
Mutta kaikista noista virheistä huolimatta olen Kentsuun tyytyväinen. Se teki mielestäni silti aikamoisen työn, kun säilytti etäisyyden koko ajan. Kun se selviää siitä, voimme alkaa hakea vanhoja kävelyrytmejä ja käännöksiä takaisin.
Luoksetulossa Kentsu ennakoi mahaanmenoa. Olisin voinut todennäköisesti estää sen antamalla tietyn käskyn, mutta kun se oli kiellettyä, niin en sitten ”uskaltanutkaan” käyttää sitä. Ruudussa Kentsu oli tuhma ja heittäytyi maahan omin luvin. Jos olisin ollut antamatta maahan-käskyä, eivät tuomarit olisi huomanneet mitään (hehän eivät ymmärrä suomea, joten he olisivat voineet luulla, että seiso tarkoittaa maahan :)). Mutta käsky tuli selkärangasta, ja Kentsuhan makoili silloin jo maassa. Siitä meni varmaankin aika hyvin pisteitä. Tunnarin Kentsu teki ihan normaaliin tapaan, joten treeneissä esiintyneestä hetken epävarmuudesta ei ollut tietoakaan.
Noi yllä kuvatut jutut eivät mua niin häiritse, varsinkin kun niihin on melko helppo puuttua. Mutta kaukoissa tapahtunut hetkellinen herpaantuminen kyllä harmittaa. Kentsulla oli siis hetken ajatuskatko ja se teki ensimmäisen asennon väärin. Sain korjattua sen (= säästyttiin nollalta), mutta siinähän jäi yksi asento tekemättä (= pisteet ropisee).
Tämä on vähän ikävämpi treenattava, koska tämä liittyy selvästi kisatilanteeseen ja henkiseen väsymykseen, kun kaukot suoritetaan viimeisenä liikkeenä. Olen treenannut kaukoja paljon fyysisesti väsyneessä mielentilassa, kun Kentsu on juossut ensin tosi paljon. Mutta se ei ole sama asia. Ei auta muu kuin koittaa treenata kaukoja erilaisissa tilanteissa ja miettiä muutenkin keinoja siihen, miten saada keskittyminen pysymään kasassa koko ajan. Nytkin se oli vain ihan hetken herpaantuminen, jonka jälkeen K teki ihan normaalisti. Mutta kun se herpaantuminen sattui vaan tulemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Jos sitä ei olisi tullut (tai jotain muuta pikkuvirhettä ei olisi tapahtunut), olisimme saaneet juhlia taas yhtä valiotitteliä. Mutta nyt jäimme kolmen pisteen päähän siitä. Se kieltämättä harmittaa vähän, vaikka muuten en voi olla muuta kuin tyytyväinen, sillä Kentsun kanssa oli ilo kisata. Se oli tosi hyvässä mielentilassa, iloinen ja rento kautta koko kisan.
Suomella meni kisoissa hienosti. Joukkue voitti hopeaa! Kulta meni Tanskalle ja pronssi Norjalle. Finaaliin pääsi neljä suomalaista, jotka sitten ottivatkin vaatimattomasti neloisvoiton! Kultaa Elinalle ja Sinalle, hopeaa Christalle ja Vipille, pronssia Ninalle ja Ässälle ja neloissija Heidille & Metelle. Aivan mahtavaa! Moni kyselikin siellä – aivan oikeutetusti – että miten suomalaiset ovatkaan niin hyviä! :)
Kovin rajuja mitalijuhlia ei kukaan jaksanut juhlia. Istuimme hetken iltaa Katjan huoneessa pizzaa syöden ja videoita katsellen. Sitten autonpakkauspuuhiin, sillä maanantaiaamuna oli startti seitsemältä.
Alakuvassa mahtavan työn tehnyt joukkueenjohtajamme Maarit, joka ei paljon ehtinyt reissun aikana nukkua päivittäessään blogiin kuvia ja videoita.
Palkinnon kuskausta isoon kehään.
Hopeajoukkue.
Murskavoiton tehnyt nelikko ja jojo.
Meidän jengi.
Tärkeät tukijoukot: jojo-Maarit ja psyykkari-Satsu yhdessä maailman tottelevaisimman Sinan kanssa. :)
Joukkueen maskotti oli jälleen päässyt reissuun.
Ajoimme taas Ninan kanssa muutaman pysähdyksen taktiikalla Tukholmaan asti. Siellä ulkoilutimme porukalla koiria ennen satamaan menoa. Osalla meistä oli liput maanantain lauttaan, osalla tiistain. Jälkimmäiset kuitenkin soittelivat sinnikkäästi Viikkarille pitkin päivää ja saivat kuin saivatkin liput maanantain lautalle, kun oli tullut autopaikkaperuutuksia. Hytistä ei ollut tietoakaan laivaan mennessä, mutta onneksi sellainenkin vapautui, ja niin kaikki pääsivät kotimatkalle jo maanantai-illalla, eikä kenenkään tarvinnut nukkua laivan käytävillä.
Kävimme taas illalla porukalla syömässä. Väsymys alkoi olla tuossa vaiheessa jo aikamoinen, ja se purkaantui melkoisen levottomina juttuina ja kikatuksena. Meillä oli ainakin todella hauskaa, naapuripöydistä en menisi niin takuuseen.
Tiistaiaamuna hyvästelimme matkakaverit Turun satamassa ja rykäisimme Ninan kanssa viimeiset 170 km kotiin. Se matka tuntui ihan naurettavan lyhyeltä vajaan tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Lentämällä matkustaneet ystävämme olivat selviytyneet kotiin edellisyönä, ja kaikkien kotimatka sujui onneksi hyvin.
Kiitos kaikille hauskasta seurasta! Megaonnittelut upeita tuloksia tahkoneille suomalaisille!
ps. Osa kuvista on joko Maaritin ottamia tai jonkun meistä ottamia Maaritin kameralla.
Palkinnon kuskausta isoon kehään.
Hopeajoukkue.
Murskavoiton tehnyt nelikko ja jojo.
Meidän jengi.
Tärkeät tukijoukot: jojo-Maarit ja psyykkari-Satsu yhdessä maailman tottelevaisimman Sinan kanssa. :)
Joukkueen maskotti oli jälleen päässyt reissuun.
Ajoimme taas Ninan kanssa muutaman pysähdyksen taktiikalla Tukholmaan asti. Siellä ulkoilutimme porukalla koiria ennen satamaan menoa. Osalla meistä oli liput maanantain lauttaan, osalla tiistain. Jälkimmäiset kuitenkin soittelivat sinnikkäästi Viikkarille pitkin päivää ja saivat kuin saivatkin liput maanantain lautalle, kun oli tullut autopaikkaperuutuksia. Hytistä ei ollut tietoakaan laivaan mennessä, mutta onneksi sellainenkin vapautui, ja niin kaikki pääsivät kotimatkalle jo maanantai-illalla, eikä kenenkään tarvinnut nukkua laivan käytävillä.
Kävimme taas illalla porukalla syömässä. Väsymys alkoi olla tuossa vaiheessa jo aikamoinen, ja se purkaantui melkoisen levottomina juttuina ja kikatuksena. Meillä oli ainakin todella hauskaa, naapuripöydistä en menisi niin takuuseen.
Tiistaiaamuna hyvästelimme matkakaverit Turun satamassa ja rykäisimme Ninan kanssa viimeiset 170 km kotiin. Se matka tuntui ihan naurettavan lyhyeltä vajaan tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Lentämällä matkustaneet ystävämme olivat selviytyneet kotiin edellisyönä, ja kaikkien kotimatka sujui onneksi hyvin.
Kiitos kaikille hauskasta seurasta! Megaonnittelut upeita tuloksia tahkoneille suomalaisille!
ps. Osa kuvista on joko Maaritin ottamia tai jonkun meistä ottamia Maaritin kameralla.
Hienot kuvasarjat ja tunnelmien kuvailut! :)
VastaaPoistaNähdään Imatralla parin viikon päästä!
kirsi