22.-29.6. Tanska osa 2/3

Kisapaikka oli todella hyvä. Se oli tilava ja rauhallinen. Kyllä olosuhteissa voi olla hurjasti eroa jos vertaa vaikka edellisiin mm:iin Bratislavassa ja tähän Tanskan kehään. Paikkaa rauhoittaa todella paljon jo se, ettei samassa hallissa ollut näyttelykehiä. Tanskassa koko halli oli pyhitetty vain tokolle, joten kehä oli suuri, sen ympärillä oli hyvin tilaa ja lämmittely/harjoittelukehäkin löytyi. Aivan luksusta siis.

Kuvassa kisakehä treenipäivänä. Kahtia jaetussa kehässä treenasi kaksi maata kerrallaan.



Jokaisella maalla oli treeneissä aikaa kuusi minuuttia per koira. Suomellahan oli tullut joukkueessa viime hetken muutoksia, kun Welmu ei päässytkään matkaan. Welmun kuusiminuuttinen saatiin siis jaettua muiden kesken. Niinpä käytännössä jokaisella oli kuusi minuuttia aikaa ja vielä jäi aikaa vaihtoihin.

Suomalaisillahan on ollut tapana treenata koira kerrallaan, mikä on mielestäni hyvä tapa. Saa rauhassa keskittyä omaan tekemiseen, vaikka aikaa onkin vähän. Nyt sitä oli kuitenkin enemmän kuin yleensä. Usein treeniaikaa on ollut 3,5-4 minuuttia per koira.

Jotkut maat treenaavat kaikki samanaikaisesti, mutta silloin treenikehässä on aikamoinen hulina. Yllättävän hyvin sitä ehtii kuitenkin treenata muutamassakin minuutissa, kun on selvät suunnitelmat.

Mä tein Kentsun treenisuunnitelman vasta paikanpäällä, koska halusin nähdä ensin mm. kapulat. Niissä olikin pientä maavaraa ja paksua keskiosaa, jotka ovat vaikeita Kentsulle sen purentavian (ja lähinnä äärimmäisen lyhyen alaleuan) takia. Siksipä testasin treenissä paria kapulakokoa miten K saa ne nostettua maasta ja tein sen perusteella samalla päätöksen siitä, mitkä kapulat valitsen kisaan. Hyvin K sai erikokoiset kapulat nostettua, mutta onhan sitä hieman siihen treenattukin mm. viime syksynä…

Kentsu teki oman kuusiminuuttisen aikana kapulan nostoja, ohjatun molemmat suunnat vauhtinoutoina, hyppynoudon, ruudun paikan, seuraamista sekä luoksetulosta pari palaa, kuten alun maahanmenon, jossa K ennakoi ensin lo:n käskystä. Tein sitä vielä pariin otteeseen, eikä K enää yrittänyt heittäytyä omin luvin maahan. Tämä oli ainoa ”moka”, muuten treenit sujuivat kivasti ja K oli iloisella tuulella.

Kaikkien treenattua oli vielä hieman aikaa jäljellä, jolloin halukkaat saivat käydä tekemässä vielä jotain. Kävin tekemässä merkin, joka oli hieman erikoisen näköinen, mutta mitä K ei kyllä millään tavalla oudoksunut (eikä sitä merkkiä sitten ollutkaan kisoissa, kun se päätettiin viime hetkellä vaihtaa), luoksetulosta paria palasta ja seuraamista. Loppuajan annoin Kentsun humputella pallon kanssa.

Eli kuten listauksesta näkee, hyvin siinä ehtii tehdä kaikenlaista. Tein tarkoituksella paljon juoksutusjuttuja, sillä halusin Kentsun saavan tuntumaa alustaan. Matto olikin yllättävän hyvä. Se vaikutti alkuun liukkaammalta, mutta Kentsu ei sillä onneksi juurikaan liukastellut.

Kävin myös lämmittelykehässä tekemässä luoksetulon stoppeja lentävillä nameilla. Se kuului alun perin mun treenisuunnitelmaan kisakehässäkin, mutta järjestäjät kielsivät siellä namien käytön. Joka vuosi on jotain kieltoja ja omia sääntöjä, myös kisoissa (nytkin oli joitain juttuja, kuten että luoksetulossa ei saa käyttää toista käskyä koiran nimen yhteydessä). Olisipa ollut ”kiva” tilanne, jos omaa koiraa voisi palkata vain makupaloilla. Onneksi mulla on sekakäyttäjä koira. :)

Tein myös vähän kaukoja sekä tunnarin, jossa Kentsu oli hieman epävarman oloinen. Se jäi vähän vaivaamaan mieltä, mutta yritin unohtaa koko asian, koska K ei ole ollut siinä muuten epävarma ja nytkin se selvitti tilanteen kunnialla.

Treenien päätteeksi veimme koirat kävellen takaisin hotellille lepäämään ja tulimme autolla takaisin katsomaan nollakoiran suoritusta. Aamun sumu oli kadonnut ja tilalla oli aurinkoa ja todellista kuumuutta.

Polun oikealla puolella on muuten valtavan kokoinen koirapuisto.

Kentsu hotellihuoneessa pikkupallon kanssa. Tällä kertaa ei mukana ollut karvapalloa. :)

Meidän piti ensin jakaa huone Christan ja Vipin kanssa, mutta kun Welmu jäikin kotiin, Kentsu ja Vip saivat omat huoneet. Saimme huonekaveriksemme Maaritin. Oli kyllä iso plussa, kun Kentsu sai olla ainoana koirana huoneessa. Se lepää hotellissa hyvin, ja se onkin noilla reissuilla ainoita paikkoja, joissa se voi ihan oikeasti kunnolla levätä. Nyt sillä oli siihen oivat mahdollisuudet, ja hyvin siitä aina näki aamuisin, että unta oli kyllä saatu tarpeeksi. :)