Pakkastreenejä

Tänä talvena meitä ei voi ainakaan syyttää kylmänarkuudesta, vaikka onkin ollut ihan tajuttoman kylmä. Ollaan siitä huolimatta treenattu ahkerasti, myös ulkona, kun on löytynyt treenikelpoisia alustoja. Vajaan kymmenen pakkasasteen jälkeen -15 tuntui kylmältä. Mutta sitten kun oli treenannut -25 asteessa, niin -15 alkoi tuntua ihan kohtuulliselta. Ei nämä kelit kuitenkaan ole mitenkään inhimilliset olleet, saisi jo lauhtua!






Toki treenit on suunniteltava sään mukaan, ja välillä Kentsu on saanut treenata fleecetakki päällä. Se kun joustaa joka suuntaan niin mukavasti, että ei estä mitään liikeratoja. Yksissä treeneissä Kentsulla oli fleecetöppösetkin jalassa, mutta jouduin ottaa ne kesken treenien pois, sillä jarrut eivät oikein pelanneet töppösillä kovin hyvin. :)

Yllättävän hyvin fleecetöppöset tuntuvat lämmittävän. Niiden turvin ollaan voitu tehdä kunnon lenkkejä ilman, että koirat alkavat nostaa tassujaan kylmyyden takia. Kahdeksan töppösen pukeminen on vaan oma lukunsa, joten kovin usein en ole sitä jaksanut harrastaa. Tuntuu että lähteminen on muutenkin näin talvella niin paljon hitaampaa.

Yhdet kisatkin on taas takana, ja se ei oikein ollut meidän päivä. Ensimmäisenä liikkeenä oli kaukokäskyt, joissa Kentsu tarvitsi kaksoiskäskyn viimeiseen maahanmenoon. K selvästi huomasi mokanneensa – videolta näkyy, kuinka se heiluttaa häntäänsä ja lipoo hieman huuliaan, kun palaan sen luo. Yleensä K ei mokailuistaan juurikaan välitä, mutta nyt se on ollut selvästi hieman herkempi niille. Heti perään oli uusi zeta, eikä liikkeiden välissä ollut mitään siirtymää. Kehä oli siis suunniteltu varsin tehokkaaksi, mutta tässä tilanteessa meille olisi ollut suosiollisempaa pieni siirtymä, jolloin pää olisi voinut nollaantua hetkeksi. Kaukoista suoraan siis zetaan, jonka Kentsu selvästi kokee vielä vaikeana. Se teki kyllä oikeat asennot, mutta video taas paljastaa, ettei K kovin rentona ollut. Tästä suoraan tunnariin, jossa sitten näkyi alun vaikeudet. K otti heti omansa ja lähti tuomaan sitä, mutta iskikin sitten jarrut kiinni, pudotti oman ja kävi vielä haistelemassa muut ennen kuin lopulta toi oman. Tästä meni aika rankasti pisteitä.

Tunnarissa ei ole ollut nyt mitään ongelmia, ja liike on alkanut kehittyä kotitreeneissä siihen suuntaan mitä olen tavoitellutkin. Tunnarissa vaan hyvin helposti näkyy, jos joku tilanne on ollut vaikea. Ja tämä alku ei lähtenyt meillä ihan niin liikkeelle, miten pitäisi, ja se sitten näkyi tunnarissa. Sinällänsä olen tyytyväinen, että Kentsu kuitenkin ratkaisi tilanteen ihan oikein ja toi lopulta omansa. Eli se ei mennyt nollaamaan liikettä, vaikka sillekin olisi ollut edellytykset. Tällaista tämä lajin henki välillä on, joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Seuraava koitos onkin jo alle kahden viikon kuluttua.

Zeta on sujunut meillä vaihtelevasti. Yksittäisiä asentoja tehdessä Kentsu ei juuri koskaan mokaa, mutta kokonaisessa liikkeessä sattuu silloin tällöin asentovirheitä. Enemmistö sujuu hyvin, mutta vielä liikkeessä ei ole sellaista varmuutta mitä toivoisin siinä olevan. Kestää varmasti aikansa saada kaavat purettua Kentsun päästä, vaikka yllättävän hyvin se on alkanut sopeutua ajatukseen, että järjestys voi olla jokin muukin kuin seiso, istu, maahan. :)

Kentsun kaavamaisuus näkyy hyvin myös noudoissa ja ruudussa. Noutohulluus on hieman yrittänyt nostaa taas päätään, ja teen tietenkin kaikkeni, ettei se pääsisi valloilleen. Silloin kun K himoitsee noutamista, se ei suinkaan ole juoksemassa suoraan kapuloille, mitä suurin osa koirista varmaan tekisi. Kentsupa yrittää silloin päästä merkille, koska sen päässä on voimakkaasti ajatus, että noutoon päästään merkin kautta. Sama on ruudussa - ruutuun pääsee pisteen kautta. Aika huvittavaa toi Kentsun kaavamaisuus on, joskaan noutohulluudessa ei ole mitään huvittavaa… Kaavamaisuuden lisäksi tuohon toimintamalliin vaikuttaa varmaankin myös se, että Kentsulle on rakennettu pohjat huolella ja hartaasti, ja merkki oli yksi ensimmäisistä asioista joita aloimme harjoitella, kun K oli pikkupentu.

Piti oikein kaivaa yksi kuva pisteen harjoittelusta, jossa K on muistaakseni 10 viikkoa.



Kävimme viikonloppuna Marin kanssa molempina päivinä jäällä lenkillä ennen ja jälkeen treenien. Aurinko paistoi ja lämmitti ihan oikeasti. Tällaisinä päivinä mä voisin tykätäkin talvesta. :) Harmi vaan, että yleensä valoisan ajan istuu töissä. Onneksi joskus pääsee viikonloppuisin nauttimaan auringosta ja valosta.

Alakuvassa Rimma, Puuma ja Kentsu.

Alla sama kolmikko lisättynä Myralla. Järjestyskin tosin hieman vaihtui eli vasemmalta Puuma, Rimma, Kentsu ja Myra.

Koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä, ja huomaa että Kentsu on sitä kyllä kaivannut, kun näin talvella juoksumahdollisuudet ovat selvästi rajallisemmat kuin kesällä. Myrakin sai juosta vapaana, ja kyllä mummo juoksikin. (Vaikka sitä ei näemmä ole tallentunut kameralle. :)) Myrkkyä ei uskalla enää pitää missä tahansa irti, kun se ei kuule normipuhetta. Käsimerkkejä se ymmärtää aika hyvin, mutta se vaatii tietty katsekontaktin. :)