Eilen oli viimeiset maneesitreenit tälle talvelle. Tai niin haluan vielä ainakin uskoa – katsotaan kuinka käy kevään edistymisen kanssa. Nyt ulkotreenit ovat entistä vaikeampia jäätilanteen takia, mutta onneksi on muutama paikka, joissa on pystynyt treenata.
Aktiiviselle treenaukselle ei tosin ole enää niin suurta tarvetta, sillä meidän kisaturnee on nyt vähäksi aikaa ohi. Olen tyytyväinen Kentsun kisoihin. Ainoastaan yhdessä sen keskittyminen ei ollut niin hyvää kuin yleensä, ja siinä kokeessa tapahtuikin kaikenlaista pientä. Muihin kokeisiin olen tyytyväinen, Kentsu teki tasaista ja hyvää työtä. Nyt voidaan hetki vetää henkeä ennen uusia koitoksia, joten otamme treeneissäkin nyt vähän aikaa rennommin.
Kentsu muuten palkittiin Helsingin seudun kennelpiirin vuoden tokokoirana 2010. Kävimme jo piirin kevätkokouksessa palkintojenjakotilaisuudessa ja edessä on vielä kakkukahvit tokojaoksen kokouksessa.
Kentsu on käynyt koko talven säännöllisesti uimassa. Uintikaverina on Joku, ja Myrakin on mukana, mutta vain seuraneitinä. Mulla on ollut mukana myös avustajia uittamassa Kentsua. Tässä Vilppu suihkuttaa Kentsun ennen altaaseen menoa.
Vielä on yksi kerta sarjakortissa jäljellä, sen jälkeen pidetään allasuinnista taukoa ensi talveen.
Ihanaa kun kellot siirrettiin kesäaikaan ja saatiin iltaan enemmän valoisaa aikaa. Nyt kun vielä lumet sulaisivat… Olen ottanut Kentsusta synttärikuvat joka vuosi eräällä lähikentällämme. Kiva nähdä ehtiikö lumet sulaa tänä vuonna kentältä siihen mennessä. Viime vuonna ehtivät, vaikka alkuun näytti hieman epätodennäköiseltä. Nytkin kyllä epäilyttää. Kohta sen näkee.
Kentsu on nauttinut lumesta. Se rakastaa lumessa piehtarointia ja möyrimistä, ja se tuntuu kulkevan suurimman osan ajasta lumikasojen päällä, jos siihen on vaan tilaisuus. Myra on opettanut Kentsun lintubongariksi, ja tähän aikaan vuodesta riittääkin bongattavaa, kun pikkulinnut parveilevat orapihlaja-aidoissa. Kentsu on kehittänyt tästä astetta suuremman harrastuksen kuin mitä Myra aikoinaan harrasti. Kun Myra tunnisti lenkin aikana muutamat tietyt lintubongauspaikat, niin Kentsu on oppinut yleistämään potentiaaliset lintupaikat kaikkiin orapihlaja-aitoihin. Kun se näkee orapihlaja-aidan, sen on pakko käydä katsomassa onko siellä lintuja. Ja jos se saisi toteuttaa itseään miten haluaa, niin haukku raikaisi varmaan ikuisuuden. Tässä vaiheessa minä tylsänä puutun peliin.
Jos Kentsun kanssa kulkee huolettomana, niin ei käy hetkikään, kun se on hypännyt lumikasan päälle kuikuilemaan lintuja tai kiipeilemään muuten vaan kasoilla. Tässäkin alakuvassa taustalla pilkottava aidan yläreuna on lähes parin metrin korkeudella.
Kevääseen on valitettavasti mahtunut suruakin, sillä vanhempieni airis jouduttiin lopettamaan maaliskuun alussa vasta neljävuotiaana. Monzalla oli pannus, joka on autoimmuuni silmäsairaus. Yleensä sairauden saa lääkityksellä kuriin, mutta Monzalla se oli tavallista pahempana. Sillä ei valitettavasti lääkkeet auttaneet – silmät olivat kivuliaat ja lopulta lähti näkö. Pakko oli päästää airispoika pois kärsimästä. Tuntuu vaan niin epäreilulta, että neljävuotiaasta ei ollut enää eläjäksi. :(
Alakuvassa Monza on noin 8-viikkoinen ja Kentsu alle 2-vuotias.
Pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Monza palvoi Kentsua - ja Kentsulla oli pakkomielle päästä välillä nuolemaan Monzan korvat.
Tein pikakäväisyn Ruotsissa viime viikonloppuna, kun lähdin erään airisaikojen tuttavan mukaan hakemaan hänelle Myran ja Kentsun kasvattajalta kelpiepentua. Kyllä vaan kelpiepennut ovat ihan mielettömän söpöjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti