Keskiviikko oli vapaapäivä. Lähes kaikki tekivät pienet treenit hotellin edustalla olleella pienellä viheriöllä. Osa lähti Pariisiin, Elina ja minä jäimme tutkailemaan lähiseudun lenkkeilymahdollisuuksia. Ne osoittautuivat surkeaakin surkeammiksi. Asuimme lentokenttähotellissa, ja lähettyvillä oli vain lentokenttäterminaaleja, kiitoratoja, pitkäaikaisparkkipaikkoja ja moottoriteitä. Vaihtoehtoina oli kävellä tienlaitaa tai poukkoilla pikkuviheriöltä toiselle.
Tässä Kentsu & Sina isoimmalla viheriöllä, jonka löysimme. Siellä kasvoi jopa kukkiakin.
Alla kuvia kanipuistosta (jossa siis todellakin oli järjettömät määrät citykaneja).
Hotellimme eräältä yläviheriöltä kuvattuna:
Hotellin viereinen viheriö. :)
Koirien lenkityksen (moottoriteiden laitoja pitkin viheriöltä toiselle) jälkeen veimme ne hotellille lepäämään ja lähdimme etsimään kauppaa, jotta saisimme evästä kisapaikalle. Jos oli lenkkimaastot hotellin lähettyviltä vähissä, niin kaupassakäyntimahdollisuudet olivat sitäkin heikommat – ei ollut kauppaa. Kioski löytyi kyllä, mutta ei mitään toivoa ostaa esimerkiksi hedelmiä evääksi kisapäiville.
Tulevat illat osoittivat, että yhtä loistavalla kantimilla oli myös ruokailut hotellin ravintoloissa. Eipä tainnut kertaakaan mennä tilaukset niin kuin piti – aina joku jäi ilman ruokaa tai sai ruuan huomattavan paljon myöhemmin (kylmänä) kuin muut. Huippuna ruokia meni väärinpäinkin, ja niitä olisi pitänyt puoliksisyötynä antaa eteenpäin oikealle henkilölle… Onneksi ala-arvoisen palvelun korvasi loistava seura.
Torstaiaamuna oli aikainen herätys. Kisajärjestäjät olivat kertoneet, että hotellilta lähtisi kolme bussikuljetusta kisapaikalle. Ensimmäinen lähtisi klo 6, ja bussilla kestäisi noin 45 minuuttia tulla takaisin. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä missä järjestyksessä treenit tapahtuisivat, joten ei muuta kuin ajoissa kisapaikalle
Bussimatka sujui hyvin – ja busseja jopa tuli silloin kuin piti (toisin kuin Bratislavassa). Kuljimmekin bussilla monena muunakin päivänä. Tosin myös viereinen juna oli ahkerassa käytössä. Kisapaikka oli vain yhden pysäkin päässä hotellilta.
Tässä odottelemme bussia.
Kisapaikalla oli heti alkuun mikrosirun ja rokotusten tarkastus. Tämä taisi samalla olla paljon puhuttu CSAU-testi. Nyt on Kentsu sitten suorittanut senkin. :)
Tokoalue oli vitoshallin perällä. Se oli todella iso ja tilava alue, ja mikä parasta: eristetty aidoilla näyttelykehistä. Niinpä siellä ei ollut mitään ylimääräistä läpikulkua. Jokaiselle maalle oli järjestetty oma pöytä tuoleineen. Saimme koirien häkit siihen viereen.
Kentsu ulkoilualueella:
Torstaina saimme ensikosketuksen ranskalaiseen järjestelmällisyyteen… Aikataulut olivat mitä olivat – ja ne pettivät pahemman kerran varsinkin ensimmäisenä kisapäivänä. Treenit alkoivat kuitenkin pyöriä aikataulujen mukaisesti. Treeniaikaa oli kuusi minuuttia per koira. Sovimme tekevämme viisi minuuttia per koira ja loppuajan pyhittäisimme kaikille yhteiseksi ajaksi, jolloin teimme muun muassa paikallamakuun käskytykset.
Kentsun treenit menivät hyvin ja niistä jäi hyvä mieli. Tein tarkoituksella idioottivarmat treenit, jotka eivät voi epäonnistua. Tuolla onkin lähinnä tarkoitus vain tutustuttaa koira alustaan (siksi teen aina juttuja, joissa tulee juoksentelua ja jarruttelua) sekä halusin Kentsun saavan tutustua myös noutokapuloihin. Sillä kun on omat haasteensa erilaisten kapuloiden nostossa purentavikansa takia – hyvin nousi ranskalaiset kapulat.
Kentsu liikkui matolla hyvin. Olihan se liukas ja liukasteluakin tapahtui, mutta olen jo (vihdoinkin) oppinut olla kamalasti stressaamatta asiasta. K on aika järkevä liikkuja ja sopeuttaa vauhtinsa aika nopeasti alustaan.
(Treeni- ja avajaiskuvat on ottanut Maarit Karhu - kiitos!)
Hotellin viereinen viheriö. :)
Koirien lenkityksen (moottoriteiden laitoja pitkin viheriöltä toiselle) jälkeen veimme ne hotellille lepäämään ja lähdimme etsimään kauppaa, jotta saisimme evästä kisapaikalle. Jos oli lenkkimaastot hotellin lähettyviltä vähissä, niin kaupassakäyntimahdollisuudet olivat sitäkin heikommat – ei ollut kauppaa. Kioski löytyi kyllä, mutta ei mitään toivoa ostaa esimerkiksi hedelmiä evääksi kisapäiville.
Tulevat illat osoittivat, että yhtä loistavalla kantimilla oli myös ruokailut hotellin ravintoloissa. Eipä tainnut kertaakaan mennä tilaukset niin kuin piti – aina joku jäi ilman ruokaa tai sai ruuan huomattavan paljon myöhemmin (kylmänä) kuin muut. Huippuna ruokia meni väärinpäinkin, ja niitä olisi pitänyt puoliksisyötynä antaa eteenpäin oikealle henkilölle… Onneksi ala-arvoisen palvelun korvasi loistava seura.
Torstaiaamuna oli aikainen herätys. Kisajärjestäjät olivat kertoneet, että hotellilta lähtisi kolme bussikuljetusta kisapaikalle. Ensimmäinen lähtisi klo 6, ja bussilla kestäisi noin 45 minuuttia tulla takaisin. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä missä järjestyksessä treenit tapahtuisivat, joten ei muuta kuin ajoissa kisapaikalle
Bussimatka sujui hyvin – ja busseja jopa tuli silloin kuin piti (toisin kuin Bratislavassa). Kuljimmekin bussilla monena muunakin päivänä. Tosin myös viereinen juna oli ahkerassa käytössä. Kisapaikka oli vain yhden pysäkin päässä hotellilta.
Tässä odottelemme bussia.
Kisapaikalla oli heti alkuun mikrosirun ja rokotusten tarkastus. Tämä taisi samalla olla paljon puhuttu CSAU-testi. Nyt on Kentsu sitten suorittanut senkin. :)
Tokoalue oli vitoshallin perällä. Se oli todella iso ja tilava alue, ja mikä parasta: eristetty aidoilla näyttelykehistä. Niinpä siellä ei ollut mitään ylimääräistä läpikulkua. Jokaiselle maalle oli järjestetty oma pöytä tuoleineen. Saimme koirien häkit siihen viereen.
Kisakehät olivat tilavat ja vieressä oli myös riittävän kokoinen lämppärikehäkin, jossa oli samaa mattoa kuin kisakehässä. Olosuhteet olivat siis mitä parhaimmat! Toki alueella oli aikamoinen meteli – näyttelykoirat ovat kovia haukkumaan… Kuulutuksia, haukkumista jne. Sille ei voinut mitään, mutta muuten olosuhteissa ei ollut mitään valittamista. Kisaamisen suhteen. Oma valituksen aihe voisi toki olla esimerkiksi se, ettei (näyttely)alueella ollut mitään roskiksia, joten kehien väliset käytävät olivat aika mielenkiintoisen näköiset iltaisin… Tokoalueelta pääsi suoraan ulos, mikä oli ehdoton plussa. Tosin siellä oli lähinnä asfalttia ja hyvin pieni kaistale nurmikkoa, joka oli melkoisen täynnä sitä itseään… roskiksiahan ei ulkonakaan ollut.
Kentsu ulkoilualueella:
Torstaina saimme ensikosketuksen ranskalaiseen järjestelmällisyyteen… Aikataulut olivat mitä olivat – ja ne pettivät pahemman kerran varsinkin ensimmäisenä kisapäivänä. Treenit alkoivat kuitenkin pyöriä aikataulujen mukaisesti. Treeniaikaa oli kuusi minuuttia per koira. Sovimme tekevämme viisi minuuttia per koira ja loppuajan pyhittäisimme kaikille yhteiseksi ajaksi, jolloin teimme muun muassa paikallamakuun käskytykset.
Kentsun treenit menivät hyvin ja niistä jäi hyvä mieli. Tein tarkoituksella idioottivarmat treenit, jotka eivät voi epäonnistua. Tuolla onkin lähinnä tarkoitus vain tutustuttaa koira alustaan (siksi teen aina juttuja, joissa tulee juoksentelua ja jarruttelua) sekä halusin Kentsun saavan tutustua myös noutokapuloihin. Sillä kun on omat haasteensa erilaisten kapuloiden nostossa purentavikansa takia – hyvin nousi ranskalaiset kapulat.
Kentsu liikkui matolla hyvin. Olihan se liukas ja liukasteluakin tapahtui, mutta olen jo (vihdoinkin) oppinut olla kamalasti stressaamatta asiasta. K on aika järkevä liikkuja ja sopeuttaa vauhtinsa aika nopeasti alustaan.
Treenien jälkeen oli avajaiset ja nollakoiran suoritus.
Kentsu kantoi avajaisissa Suomen lippua - reppana kompasteli välillä lippuun, kun astui sen päälle...
Illalla oli hotellilla gaalaillallinen – jonka aloitusaikakin näytti muuttuneen pariin otteeseen, sillä saapuessamme paikalle oli ruoat syöty. Onneksi sitä tuli sitten hetken odottelun jälkeen lisää. Sitten nukkumaan, jotta olisimme kaikki valmiita itse kisaan.
(Treeni- ja avajaiskuvat on ottanut Maarit Karhu - kiitos!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti