Heinäkuun lopulla olimme Marin kanssa viikonlopun Oulussa. Käytimme koiria uimassa ihanalla hiekkakuopalla. Tällainen paikka kun olisi täällä etelässä, niin siellä olisi heti triljoona ihmisistä ja tuhat koiraa (tai koirakielto). Nyt saimme nauttia uintihetkistä ihan keskenämme.
Kentsu katselee, kun Rimma kroolaa. :)
Kentsu hiekkakuorrutettuna.
Kentsu, Rimma ja Puuma. Myra ei viitsinyt vaivautua hiekkakasan päälle.
Kesällä oli aikaa olla myös mukana mun siskon lasten leikeissä. Kentsulla on 4-vuotias fanittaja, ja K pääseekin usein halattavaksi ja pussattavaksi. Joskin pussailujen suhteen K taitaa olla se antavampi osapuoli.
Kentsun miehisyys kestää hyvin tyttöjen prinsessaleikit. :)
Myra on päässyt siihen ikään, että nyt lasketaan puolivuosikkaatkin. :) Myra täytti 12,5 vuotta heinäkuun lopulla. Olimme silloin Punkalaitumella. Tässä kuva tasan 12,5-vuotiaasta mummelista.
Mummeli yhdessä siskon tyttären poikansa kanssa.
Elokuun alussa käväistiin Kentsun kanssa Ruotsissa OR 2011 -leirillä, josta onkin oma postaus. Myra oli sen aikaa mun vanhemmilla hoidossa ja oli todella pirtsakka, kun palattiin. Sitten lähdimmekin taas reissuun. Mukaan lähti Leena koiriensa kera. Ensimmäinen etappi oli Töysässä, jossa viihdyimme muutaman päivän.
Matkakaverina oli siis Kipi-mali...
...ja Ruuti-saluki.
Töysästä lähdimme Kerimäelle vanhan airistutun luo. Tässä otetaan airiksesta ja salukista mittaa. Ei liene vaikea arvata kumpi voittaisi, jos lumikki vaan keskittyisi enemmän juoksemiseen kuin kaverin kanssa hengailuun. :)
Tällä reissulla Myra säikäytti mut todenteolla. Heräsin yhtenä yönä siihen, kun Myra juoksi pää vinossa ympyrää. Ajattelin sillä olevan jotain neurologista vikaa, mutta se osoittautuikin sitten todella rajuna alkaneeksi korvatulehdukseksi. Onneksi mulla oli lääkkeet mukana, joten tilanne saatiin heti hallintaan. Ennen sitä olin melkoisen varma, että nyt tuli mummelille lähtö. :(
Väärä hälyytys, huh, ja mummeli voi taas erinomaisesti. :) Joskin kuuroutuminen on mielestäni "huonontanut" meidän suhdetta, kun en enää pysty kommunikoimaan Myran kanssa sanallisesti. Näköyhteyden salliessa pystyn kyllä viittomaan, ja Myra on oppinut hyvin ymmärtämään monia viittomia. Mutta muuten meidän välillä on lähinnä vain hihna, ja se on tosi tylsä juttu.
Tämän reissun jälkeen olikin taas aika palata arkeen ja työelämään. Treenaus oli jäänyt melko vähiin reissujemme aikana, mutta onneksi ei ollut mitään sen kummempaa "tilannetta päällä", joten hyvin uskaltauduttiin piirinmestaruuksiin ilman suurempaa valmistautumista. Piirinmestaruudet menivätkin meidän osalta hyvin, ja Kentsu voitti Helsingin seudun kennelpiirin mestaruuden.
Syyskuussa oli vuorossa valmennusrenkaan leiri. Teimme siellä mm. harjoituskisan typistetyssä ja muunnellussa muodossa. Jokainen teki siis neljä liikettä palkatta ja sai niistä arvostelun. Liikkeet olivat kaikille eri, ja ne määräsi Jonte apujoukkoineen. Usein tehtäväksi napsahti sellainen liike, jonka kanssa on ollut jotain ongelmia. Lisämielenkiintoa tilanteeseen toi se, että ohjaaja sai kuulla liikkeet vasta kehään tultua. Mitään mahdollisia etukäteisvalmisteluja ei siis pystynyt tekemään. Kiva treeni!
Harjoituskisan lisäksi ehdimme tehdä pari ongelmakierrosta. Meidän tekemisissä vahvistui entisestään tieto siitä, että Kentsu peilaa mun tekemisiä ja fiiliksiä todella tarkasti ulospäin. Teimme myös paikallaolot molempina päivinä. Ne ovat todella hyödyllisiä, kun riviin saa lähes 20 koirakkoa. Sunnuntaina teimme tutun häiriöistumisharjoituksen + lisäksi häiriöseisomisen. Tässä siis koira laitetaan käskyn alle istumaan/seisomaan ja ulkopuoliset avustajat yrittävät saada koiran vaihtamaan asentoa. Koiran tulee kuunnella ohjaajaansa ja noudattaa vain hänen antamaa käskyä.
Alla muutama Maarit Karhun ottama kuva Kentsusta leirillä.
Leirin jälkeen on treenattu kevyemmin. Kentsu kävi osteopaatilla, joka suoristi vinoksi päässeen rangan. Jotakin on jossain vaiheessa sattunut, kun ranka oli päässyt vinoksi. Todennäköisesti vain jokin epäonninen liukastuminen märällä nurmella tms. Mitään varsinaista tälliä ei nimittäin ole tapahtunut. Olinkin katsonut paikallaoloissa, etteivät asiat ole niin kuin pitäisi. Kentsu itsehän on sitä mieltä, että mikään ei tunnu missään, mutta paikallaistuminen on aika paljastava. Istumisasentoa katsellessa pystyy päättelemään aika paljon. Nyt on onneksi ranka suora ja käyty akupunktiossa hakemassa rentoutusta lihaksistolle. Olemme myös tehneet hoitosuunnitelman lähikuukausille, joten tulevaisuus näyttää hyvältä. Nyt on myös aika aloittaa määrätietoisempi treenaus loppuvuoden koitoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti