Kolme koiraa ja saluki

Mulle tuli joulun jälkeen ystävän koirat hoitoon reiluksi kahdeksi viikoksi, jolloin mun koiramäärä tuplaantui. Tai oikeammin voisi sanoa, että mulla oli muutaman viikon ajan seurana kolme koiraa ja yksi saluki. Se viimeksi mainittu oli nimittäin ihan omaa luokkaansa, jotain ihan muuta…

Yleensä koirat toimivat vaistojensa ja viettiensä varassa, opittujen käytösmallien ja tapojen mukaan, jostakin ärsykkeestä jne. Mutta ei tämä. Se teki ihan kaiken täyden harkinnan mukaan. En ole ikinä tavannut niin laskelmoivaa koiraa kuin se oli.

Hyvin meillä silti meni, lenkitkin nelikon kanssa. Kunhan piti mielessä, että mitä tahansa tapahtuukaan, älä päästä salukin hihnasta irti. :)

Saluki tykkäsi hypätä aina jollekin kivelle (sen maailma ulottuu muutenkin paljon korkeammalle kuin muilla koirilla), joten tässä kolme lenkkikaveria yhden kiven päällä. Mummokoiran ei tarvinnut tasapainoilla kivellä, joten se jäi kuvasta pois.

Mulle tuli myös koirapuistot tutuiksi, kun salukin piti päästä välillä juoksemaan kunnolla. Mua tosin taidettiin pitää melko outona, kun jätin kolme muuta koiraa siksi aikaa koirapuiston ulkopuolelle odottamaan. Ne kun saavat juosta ja seurustella ihan muualla, omien ystäviensä kanssa.

Mun siskon lapset ihastuivat hoitokoiriin ja jaksoivat antaa jakamatonta huomiota niille - saluki vaikutti tyytyväiseltä, kun kerrankin joku ymmärsi hänen arvonsa päälle, kun silittelijöitä riitti ja se sai retkottaa sohvalla puoliksi lasten sylissä. ;) Koirat olivat myös suosittu piirrosten aihe. Tässä nelivuotiaiden kaksosten taidonnäytteet jokaisesta koirasta.

Aivan selvästi näkee koirien eron, kun katsoo salukin korvia ja häntähapsuja ja sitten noita pystykorvaisia paimenia.

Tässäkin on selvä yksityiskohta, josta tunnistaa kohteen - Kentsulla on nimittäin kieli ulkona. Sehän rakastaa pusujen antamista, ja myös kaksoset ovat saaneet niistä osansa. Kipille tuli hieman pienet korvat, kun paperi loppui kesken. :) Salukin ympärillä paistaa aurinko, parikin. Mukana piirroksessa on myös sydän, joita tämä pieni taiteilija piirtää ihan jokaiseen piirrokseensa.

Salukin lempipaikka ja -asento (silloin kun lelut eivät saaneet kyytiä):

Black and white -koirat. Saluki valloitti aina lähes koko sohvan, mutta kyllä Kentsukin välillä sinne mahtui - vaikka sitten jäi salukin häntä alle.

Mummokoira Myra täyttää reilun viikon päästä 13 vuotta. Huonosta ylivaloittuneesta kuvasta saa vähän käsitystä siitä, miten valkoharmaaksi on leuanalunen jo muuttunut. Harmaita karvoja löytyy myös muualta päästä ja tassuistakin.

Kipi lempipuuhassaan eli imuttamassa karvapalloa. Mikä tahansa pehmeä esine käy siihen, vaikkapa sen oma peti.

Treenit ovat sujuneet kivasti. Meillä on kerran viikossa vuoro erääseen mattopohjaiseen halliin. Lisäksi olemme treenanneet paljon ulkona ja varaamme yksittäisvuoroja maneesista tarpeen mukaan. Nyt maneesivuoroille on ollut taas jonkin verran tarvetta, kun alustat jäätyivät viimeviikkoisen vesisateen, lauhtumisen ja sen jälkeisen pakastumisen myötä. Sitä ennen pystyi treenaamaan aika huoletta ulkona, nyt joutuu katsomaan tarkemmin millä alustalla pystyy treenaamaan ja mitä.

Alusta toki sanelee valitettavan paljon mitä pystyy tekemään, mutta emme ole antaneet lumen estää meitä. Jos ei ole liukasta, niin vauhtiliikkeitä on pystynyt hyvin tekemään. Jos on kahlattavaa, niin sitten pitää jättää seuraamiset ja vastaavat liikkeet hallivuorolle. Olemme muun muassa treenanneet pohkeisiin ylettyvässä puuterilumessa. Sen alla oli hyväkuntoinen nurmikko, joka ei ollut yhtään liukas. Koirien mielestä oli huippukivaa juosta puuterilumessa, ja olosuhteita pystyi hyödyntämään loistavasti esimerkiksi ohjatussa noudossa, jossa pystyi harjoittelemaan tilannetta, jossa kapulat eivät näy. Ne nimittäin upposivat täysin puuterilumeen. Niistä treeneistä olisi kyllä pitänyt saada kuvia ja näyttää ulkomaalaisille tutuille, että näin me suomalaiset treenaamme. :)