On se vaan hieno

Ollaan otettu rennosti treenirintamalla, kun nyt on ollut kisataukoa. Treenattu kyllä on, mutta painopiste on ollut vähän eri kuin kisakaudella. Kohta pitää alkaa taas laittaa pakettia kasaan, sillä toukokuussa olisi tarkoitus päästä pariin kolmeen kokeeseen tsekkaamaan missä mennään. Onpas kiva päästä pitkästä aikaa ns. kyläkisoihin. Niihin ei oikein ole viime vuosina ehtinyt osallistua kuin max yhteen vuodessa, kun aina on ollut meneillään jotain muuta: milloin karsintakoeputki, milloin jotkut arvokisat tulossa tai menossa jne. Mutta tänä keväänä meillä on aikaa. :) Seuraavat arvokisat ovat nimittäin SM:t. Päätin olla hakematta maajoukkueeseen tänä vuonna Kentsun kanssa. Eipä meillä tosin olisi ollut mitään jakoa joukkuepaikkaan, mutta joku varakoirakon paikoista olisi voinut hyvinkin irrota.

En ole oikein ollut tyytyväinen meidän kisoihin. Välissä on ollut joku hyvä kisa, mutta kaiken kaikkiaan homma on ollut aivan liian epätasaista. Jos miettii koiran osaamistasoa ja sitä miten treenit sujuvat (ja miten treenaan), niin asioiden olisi pitänyt mielestäni olla toisin, tai ei ainakaan niin miten on nyt ollut. Nyt onkin ollut mietinnän paikka.

Uskon että olemme ainakin osittain nyt sellaisessa tilanteessa, jossa mun on mahdollisesti puututtava Kentsun toimintaan kisatilanteissakin. Se on niin konkari, että tunnistaa kyllä tilanteet ja tietää miten niissä voi toimia. Ensimmäisen yllätyksen järjestin sille viimeisimmässä kisassamme, helmikuun alussa Hyvinkäällä. Kentsu päätti nimittäin itse mihin kohtaa ruudussa pysähtyy, ja se ei kyllä enää käy. Oli kyllä aivan selvästi ruudussa, itse asiassa paikassa, jota on varmasti aika useinkin tarjonnut kisatilanteessa ja se on mennyt läpi. Mutta nyt kun olemme neuvotelleet treeneissä asiasta, niin en vaan voinut antaa asian mennä läpi kisassa, koska olisin muuten romuttanut kaiken tekemäni työn. Niinpä korjautin Kentsun syvemmälle ruudussa. Sen jälkeen Kentsun asenne selvästi muuttui, kun se huomasi, että samat säännöt näköjään pätevät myös kisoissa.

Mielenkiinnolla odotan mitä seuraa toukokuun kisoissa. Kaikkeenhan ei voi puuttua, mutta mulla on mietittynä valmiiksi muutama asia, mitä en tule katsomaan läpi sormien kisatilanteessa. Nämähän olisivat muuten sinällänsä merkityksettömiä juttuja, jos kisaisin harvakseltaan. Ne eivät nimittäin vaikuta pisteisiin millään tavalla, jos niihin jättäisi puuttumatta. Koirahan tekee sääntöjen mukaisesti. Mulla on kuitenkin tarkoitus vielä kisata Kentsun kanssa melko ahkerasti, joten uskon näiden mahdollisten korjausten olevan tässä tilanteessa hyvinkin merkitseviä. Onhan mun kisakaverina kuitenkin koira, joka osaa ja tietää ja tunnistaa tilanteet. Sillä on kisakokemusta evl:ssä yli neljän vuoden ajan ja takana lukematon määrä kisastartteja.

Tässä on siis välillä ollut sellainen olo, ettei mikään oikein suju niin kuin voisi olettaa ja tuntuu siltä, että vähän väliä on saanut vääntää milloin minkäkin asian kanssa. Tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään ongelmia, jokaisella niitä on, enemmän tai vähemmän. Mutta turha sitä on liikaakaan synkistellä. Välillä tekee ihan hyvää pysähtyä miettimään mikä kaikki meillä on jo sujunut. Se konkretisoitui hyvin, kun aloin kasata Kentsun cv:tä :) palkintokirjaan, tai-miksi-sitä-nyt-kutsuisi.

Kentsu siis valittiin kolmannen kerran peräkkäin Helsingin seudun kennelpiirin Vuoden tokokoiraksi. Kiertopalkinnon mukana kulkee kirja, johon laitetaan koirasta valokuva ja pieni kertomus. Kirja on aikoinaan kadonnut, ja sen tilalle on hommattu uusi. Sen takia tein nyt Kentsusta esittelyt useammasta vuodesta peräkkäin ja etsin sen takia muutamia tietoja meidän kisauralta. Aika vaikuttavan näköinen lista siitä sitten kehittyikin, vaikka itse sanonkin (synkistelyfiilisten jälkeen on aika nostaa häntä pystyyn ;)). Joten vaikka välillä tuntuukin siltä, että mistään ei tule mitään ja hirveästi töitä edessä (kenestäpä ei siltä tuntuisi, I know), niin kyllä sitä silti voi olla tosi tosi ylpeä omasta pikkumustasta. <3 Vaikka paljon on tullut tehtyä virheitä matkan varrella, niin olemme silti aika hyvä esimerkki siitä, että aito suunnaton innostus ja mielenkiinto ja ahkeruus voi viedä aika pitkälle. Hieno Ken. <3

vuosi 2007
* Kisaaminen tokossa aloitettiin (helmikuussa alokasluokka, huhtikuussa avoin luokka, heinäkuussa käytiin vielä kerran avoimessa, koska SM-joukkuekisaan tarvittiin alaluokkien koiria, joten lupasin kisata vielä kerran avoimessa, elokuussa voittajaluokka ja evl:ssä starttaus, marraskuussa valioituminen)
* FI TVA
* HSKP:n Vuoden tokotulokas
* SM-joukkuepronssia (Kentsu avoimessa luokassa, sijoittui muuten kolmanneksi lähes sadan koiran joukossa)

vuosi 2008
* SE TVA
* HSKP:n piirinmestari
* HSKP:n Vuoden tokokoira -kilpailun 3. sija
* valittiin Kennelliiton tokon valmennusrenkaaseen

vuosi 2009
* SM-pronssia
* SM-joukkuehopeaa
* EE TVA
* NO TVA
* HSKP:n Vuoden tokokoira
* Valittiin maajoukkueeseen, kisattiin MM:ssä Slovakiassa ja PM:ssä Norjassa --> MM-joukkuekultaa ja PM-joukkuehopeaa

vuosi 2010
* POHJ TVA (tämä titteli tuli siis vihdoin viralliseksi, tulokset tähän oli saatu jo aiemmin)
* HSKP:n Vuoden tokokoira
* SBCAK-tokomestari
* Varakoirakkona maajoukkueessa, kisattiin MM:ssä Tanskassa

vuosi 2011
* HSKP:n piirinmestari
* HSKP:n Vuoden tokokoira
* Valittiin maajoukkueeseen, kisattiin MM:ssä Pariisissa ja varakoirakkona PM:ssä Tanskassa