Rakkauslapset

Mun uusi koira syntyi viime sunnuntaina - 7-8 kuukautta etuajassa. :) Nämä pennut ovat todelliset rakkauden hedelmät, todellakin tarkoitettuja tähän maailmaan. Mutta aloitetaanpas alusta...

Tein "pentutilauksen" viime vuoden elokuussa. Tai silloin oikeastaan vahvistui pentueen isä, äidin olin valinnut jo aiemmin. Silloin ajankohdaksi sovittiin 2012-2013. Alkuvuodesta tarkensimme ajankohtaa. Narttu astutettaisiin loppuvuoden juoksusta, jolloin pentu olisi luovutuksessa maalis-huhtikuussa 2013. Kevätpentu ja koko kesä aikaa puuhailla pennun kanssa. Loistavaa! Mutta vanhemmat päättivätkin toisin...

Neljä päivää synnytykseen.

Q-reppanalla oli jo aika tukalat olot ison mahansa kanssa, mutta eipä se estänyt sitä ottamasta muutamia spurtteja. :)

Nartun kevään juoksu alkoi ja uros matkusti siksi aikaa pois kotoolta. Ne ovat siis saman perheen koiria. Juoksu loppui aikanaan, ja uros palasi kotiin. Narttu olikin alkuun kiukkuisen oloinen urokselle - turha liehitellä tätä tyttöä. Kului kolme päivää, ja sitten tapahtui yöllinen sala-astuminen, joka ei tosin jäänyt salaisuudeksi. Vahinko huomattiin, kun koirat olivat kiinni toisissaan. Nartulla oli ollut juoksu ohi jo viiden päivän ajan, mutta näkjöään se oli kehittänyt kiiman uudestaan, kun uros tuli kotiin. Astuminen tapahtui juoksun 27. vuorokautena.

Sinällänsä mitään vahinkoa ei ollut päässyt tapahtumaan, koska kyseessä oli tosiaan suunniteltu yhdistelmä. Se oli vain suunniteltu seuraavaan juoksuun, mutta koirat päättivät toisin. Niinpä asialle päätettiin olla tekemättä mitään. Mitkä ovat mahdollisuudet raskaudelle, kun astuminen tapahtuu juoksun 27. vuorokautena ja vain kertaalleen? Nartulla on ollut yhdet pennut aiemmin, ja silloin astutukset tapahtuivat vuorokausina 11., 13. ja 15.

Onnistuin työntämään ajatuksen pois mielestäni. Mitäpä sitä miettimään, ennen kuin tietää jotain. Sen verran laskin, että suunnilleen juhannuksen aikoihin varmaan tietää jotain. Juhannuspäivänä sain tekstiviestin, jossa nartun kerrottiin lihoneen hieman epäilyttävästä kohdasta ja että se vietäisiin seuraavalla viikolla ultraan. Perässä seurasi kännykkäkuva selällään makaavasta nartusta, ja joo-o, kyllähän se mahan seutu näytti mielenkiintoiselta...

Seuraavana tiistaina ultralla nähtiin kahdeksan pentua! Rakkaudenhedelmät. <3

Ei sitten muuta kuin suunnittelemaan syksyn ohjelmistoa uusiksi ja sopimaan työnantajan kanssa osan kesäloman siirrosta syyskuulle. Mulla oli alkuun hieman vaihtelevat fiilikset. Ensin tuli tyrmistys, että onko tämä nyt oikeasti todellista. Myra oli silloin vielä hengissä, eikä mun suunnitelmiin ole koskaan kuulunut kolmea koiraa. Tosin tiesin jo silloin, että on hyvin epätodennäköistä, että Myra olisi keskuudessamme pennun luovutuksen aikaan. Ja jos olisi, niin sehän olisi vain järjestelykysymys. Kyse olikin lähinnä vaan siitä, miten mä olin ajatellut asioiden menevän. Aina ne vaan eivät mene niin kuin on kuvitellut. :)

Toisaalta tietenkin oli tosi iloinen ja innostunut fiilis. Jee, pentu tulee. Ja tässä tuli hyvin skipattua kaikki jännittävät vaiheet: koska juoksu alkaa, koska narttu astutetaan, tuleekohan se kantavaksi jne. Sai hypätä suoraan siihen vaiheeseen, että pennut syntyvät kolmen viikon kuluttua. Melko epätodellista.

Olin viime viikolla Ruotsissa ja kävin katsomassa mammakoiraa, joka oli val-ta-van kokoinen. Nämä kuvat ovat siitä neljä päivää ennen synnytystä. Laskettu aika oli tiistaina 17.7. Nartun omistaja esitti Q:lle toivomuksen, että tulisi sunnuntaipentuja - ja toive toteutui.

Kuulin jo sunnuntaina päivällä, että synnytys on lähellä. Kun sitten jonotin satamassa autolla laivaan pääsyä, tekstareita alkoi tulla melkeinpä sitä mukaa kun pentuja syntyi. Synnytys tapahtui melko nopeasti - niin kuin tämä koko kuvio on tapahtunut. Tämä on ollut sellainen tapahtumasarja, että on melkeinpä pakko uskoa kohtaloon. :) Nämä pennut on tosiaan tarkoitettuja tähän maailmaan, rakkaudenlapset. <3 Niitä on nyt viisi urosta ja kolme narttua.

Mulle on tulossa siis narttu, joten nyt mulla on kolme mistä valita. Alun perin nartun valinta oli enemmän järjen kautta tehty päätös, mutta nyt kun Myraa ei enää ole, niin nyt mä ihan ehdottomasti haluan nartun. Tuntuu muutenkin tosi kivalle, että se pentu tuleekin jo nyt, eikä vasta ensi vuonna. Eihän se missään nimessä Myraa korvaa, eikä ole tarkoituskaan. Sillä on ihan oma paikka mun sydämessä, kuten kaikilla muillakin mun koirilla. Mutta kiva saada silti muuta ajateltavaa ja puuhaa, ja sitä se pentu ihan taatusti järjestää mulle. Kivaa myös Kentsulle, että se saa koirakaverin. Mulla on vähän sellainen olo, että se kaipaa nyt sellaista.

Äitikoira on muuten yhdistelmästä, jota olin katsellut sillä silmällä, kun otin Kentsun. Silloin se tosin oli vielä ajatuksen asteella ja kävikin ilmi, että se toteutuisi vasta pitemmän ajan kuluttua. Siksi en jäänyt odottamaan sitä, vaan otin otin Kentsun, johon olen oikein tyytyväinen. Isäkoira on puolestaan Kentsun velipuoli - niillä on sama isä. Isän äiti taas on Myran isosisko. <3

Nyt pitänee nauttia hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta Kentsun kanssa, koska kohta alkaa hulinapäivät. :)

Thyndra (vasemmalla) on tulevan pennun isänäiti.

Q ja vuorokauden ikäiset pennut.