Pawprints: Ensiopiskeluja

On suorastaan ahdistava ajatus miettiä, miten paljon opetettavaa on edessä. Enkä tarkoita nyt mitään tokojuttuja, vaan ihan arkielämän sääntöjä ja asioita. Parempi ettei ajattele koko asiaa - kyllähän ne pikku hiljaa ehkä tarttuvat pennun mieleen, kun vaan eletään tätä arkea. Onneksi Ylva vaikuttaa fiksulta ja yhteistyöhalukkaalta tapaukselta. Onhan se toki vielä tosi pieni. Eiköhän ne varsinaiset ponnistelut ole vasta edessä muutaman kuukauden kuluttua, kun ikää ja jaksamista on vähän enemmän, mutta järki ei välttämättä ole kulkenut samassa tahdissa. :)

Tällä hetkellä Ylva tunnistaa nimensä ja reagoi siihen tosi kivasti vapaana ollessaan. Veikkaisin sen olevan myös haisulla siitä, mitä "pissalle" tarkoittaa. Se ei vaan ole oppinut vielä tekemään valekyykkäyksiä, joita Myra oppi tekemään, kun sitä ei pissattanut ja mä vaan hoin sille, että pitää mennä pissalle. :)

Ensimmäinen oivallus oli suhinaäänen tajuaminen. Eli kun leikin kahdella lelulla ja Y roikkuu toisessa lelussa, "herätän henkiin" toisen lelun ja suhisen samalla ääneen merkiksi siitä. Ei kestänyt kauaakaan, kun Y oppi tunnistamaan äänen, ja nyt se syöksyy heti toiseen leluun kiinni, kun suhisen.

Mä olen niiiiin iloinen siitä, kun Y vaihtaa noin hyvin lelusta toiseen. Kovin paljon en ole vielä päässyt tekemään kahden lelun leikkiä niin, että heittäisin toisen lelun kauemmas. Pennulla kun kestää hetken aikaa alkaa hahmottaa vähän kauemmas. Tilanne on selvästi jo muuttunut, joten pikkuhiljaa pystyn alkaa tehdä enemmän kauemmas tapahtuvia juttuja pennun kanssa, kun se näkee ja hahmottaa kunnolla. Se tulee helpottamaan treenejä huomattavasti. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Ylvalla ei olisi kovin suurta omimishalua lelujen suhteen. Ei ainkaan niin suurta kuin Kentsulla oli/on.

Ylvalla on todella suuri saalisvietti ja taistelutahto. Paljon parempi mitä Kentsulla oli tossa iässä. Kentsullahan taistelutahto heräsi paljon myöhemmällä iällä, ja nyt sitä kyllä riittää enemmän kuin omaksi tarpeeksi. On silti todella ihanaa, että Ylvalla löytyy sitä jo nyt. Ei tarvitse alkaa panostaa niin paljon leikkimiseen ja sen sääntöihin alkuopettelussa, vaan pystyy alkaa tekee muita juttuja. Kentsun kanssahan joutui tosi pitkään panostamaan leikkimiseen. Se kyllä kannatti, sillä työ todellakin kantoi hedelmää. Mutta se työ oli tehtävä, Ylvan kohdalla näyttäisi siltä, että olen saamassa edes jotakin "ilmaiseksi". :)

Ylva on käynyt jo useammassa paikassa "treenaamassa". Leikkimistähän se vasta täysin on, mutta nyt haetaan vaan sitä yhdessä tekemisen fiilistä ja iloa. Kotona ollaan harjoiteltu vähän piiperrysjuttuja. Lähinnä mulla on ajatuksena se, että pentu oppisi oppimaan. Selvästi siitä pitää kaivaa esille aktiivisuutta. Y nimittäin mielellään alkaa tarjota istumista ja katsekontaktia, kun mulla on namia kädessä. Tämäkin on todella arvokas taito, mutta haluan esille myös aktiivisuutta. Sen jälkeen voidaan alkaa pelailla sen suhteen, missä haetaan passiivisuutta ja missä aktiivisuutta. Tilanne on jo parantunut, varmaankin sen myötä, kun Y on alkanut oivaltaa treenien ideaa. Alkanut siis oppia oppimaan. :)

Lisäksi olemme tehneet jäljen alkeita. Päätin testata nyt vähän erilaisempaa lähestymismuotoa jäljestykseen. Aiemmin olen tehnyt pennuille makkarajälkiä pellolle/nurtsille, mutta nyt lähdimme suoraan metsään ilman makupaloja. Jäljen päässä on Ylvan lelu. Muutaman treenin päästä Y selvästi jo hiffasi jotain, ja nyt veto jäljelle on todella suuri. Vähän vaikuttaisi siltä, että Y jonkin verran seuraa myös maastonmuotoja, mutta jos se on kovasti poikkeamassa vikasuuntaan, pysähdyn, jonka jälkeen Y etsii tiensä oikeaan suuntaan. Nyt pitäisi alkaa vaikeuttaa näitä, kun nämä ensiesittelyt ovat sujuneet ihan kivasti. Muuten jäädään polkemaan paikoilleen.

Vielä ehtii onneksi jonkin verran tehdä jälkiä ennen talvea. Tosin kohta niitä ei valitettavasti ehdi arki-iltaisin pimeyden takia. Tarkoitus olisi siis tehdä näitä tämän syksyn ajan ja jättää asiat sitten hautumaan päähän ensi kesään asti. Katsotaan tuleeko tästä mitään - ainakin on hauskaa puuhaa, jos ei muuta. :)

Kentsun kuulumisista sen verran, että me jätetään piirinmestaruudet väliin. Olisi ollut kiva päästä kisaamaan, mutta tärkeämpää on vakuuttua siitä, että K on varmasti kunnossa. Katsomaan kyllä menemme ja muita kannustamaan. Toivottavasti sääennusteet eivät pidä paikkansa, jotta siellä voisi viihtyä koko päivän. :)

K on käynyt tässä välissä akupunktiossa (oli paljon parempi kuin edelliskerralla, jolloin neulat heiluivat aivan hulluna) ja Riinalla. Ranka oli pysynyt suorana, mikä on tosi hyvä juttu. Mutta kaularanka ja rintaranka ovat vielä aivan jumissa, joten työmaata jäi vielä seuraavaan kertaan, joka on ensi viikolla.

Renkaan leirillä Kentsu sai tehdä vain rauhallisia liikkeitä ja sitä ennen se oli täysin levossa. Nyt se on saanut liikkua vapaammin, mutta normitreenaukseen ei olla vielä oikein päästy. K vaikutti tällä viikolla kaukoissa siltä, että jumeja todennäköisesti vielä on, joten en halua rasittaa sitä nyt millään treenijutuilla. Ensi viikolla ollaan taas vähän viisaampia Riinan käsittelyn jälkeen.

Alla olevat kuvat ovat eiliseltä (yllä olevat tiistailta).

Lisää kuvia voi käydä katsomassa tuolta:

Viisiviikkoiset pennut

Ylva ja Koodi

Kentsu ja Ylva