Suomeen!

Ylva on hyvää vauhtia suomalaistumassa. Se on ollut täällä nyt puolitoista viikkoa, ja hyvin on mennyt. :)

Lähdimme Marin kanssa toissa sunnuntaina hakemaan pentuja Suomeen. Matkustimme Turusta iltalautalla. Maanantaipäivän aikana ajelimme Hudiksvalliin ja takaisin. Iltalautalla takaisin Suomeen. Hyvin ehti, vaikka ajoa kertyikin kaikenkaikkiaan yli tuhat kilometriä, jos laskee mukaan matkat Turkuun ja takaisin.

Pennuista puolet olivat jo lähteneet sunnuntaina - neljä oli jäljellä. Niistä kaksi lähtivät meidän matkaan, sillä lupasin tuoda mukanani myös Ylvan veljen Koodin. Pääsimmekin todella helpolla, kun pentuja tuli kaksi. Niillä oli seuraa toisistaan, joten ikävä ei ehtinyt missään vaiheessa yllättää. Matkustamista helpotti myös se, että pennut olivat tottuneita autossa ja häkissä matkaajia.

Ylva ulkoilemassa vielä viimeisen kerran kasvattajan viereisellä pellolla ennen lähtöä uuteen kotiin.

Matkalla Tukholmaan, tauolla.

Koodi majaili meillä iltapäivään saakka, jolloin sen omistajat tulivat hakemaan pojan kotiin. Sitten jatkui uudet jännitykset Ylvalla, kun Kentsu saapui hoidosta kotiin.

Koodi ja Ylva ensimäistä päivää Suomessa.

Veljeä viedään. :) Ylva ja Koodi näkivät viime sunnuntaina uudestaan.

Kentsulla ja Ylvalla on mennyt hyvin. K oli ensin hieman hämillään uudesta tulokkaasta. Se ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua. Pikku hiljaa se alkoi kuitenkin sulaa enemmän ja enemmän pennulle. Muutaman päivän päästä päästiin jo yhteisiin leikkeihin ja samalle pedillekin mahtui nukkumaan. Olin melko varma siitä, että karvapallot (Kentsun aivan ykköslelut) aiheuttavat vahtimista, mutta toisin kävi. Ihmeen suopea Kentsu on ollut Ylvalle ja jakaa mukisematta lelut ja luut - paitsi tietenkään juuri suussa olevat. :) Mistään turhasta se ei ole pennulle sanonut. Veikkaan että K on kaivannut koirakaveria Myran lähdön jälkeen, joten kun alkuhämmennys hälveni, se on varmasti ollut vain iloinen uudesta ystävästään.

Setäkoira ja veljentyttö.

Mahdutaan jo samalle pedille.

Ylva tuntui kotiutuvan saman tien. Ihan ehdottoman suuri plussa on se, että pentu nukkuu yöt hyvin. Vasta ihan viime öinä se on herännyt joskus viiden aikoihin aamulla, mutta kun sen on käyttänyt pihalla pissalla, se on jatkanut nukkumista. Mitään vahinkoja ei ole päässyt sisälle, paitsi ensimmäisen työpäivän aikana (joka oli tämän viikon keskiviikkona). Toinen työpäivä sujui ilman vahinkoja. Ylva tullaan tosin kerran päivässä päästämään pihalle, mikä helpottaa pidättämistä. Tuntuisi kuitenkin siltä, että Y olisi oivaltanut jo pidättämisen.

Menin siis töihin keskiviikkona, joten ehdin pitää lomaa viikon verran, kun pentu kotiutui. Ekana päivänä Y oli huutanut aika paljon yksin jäädessään - ne ovat eri tiloissa Kentsun kanssa, mutta niiden välillä on portti, joten Y kyllä näkee Kentsun, jos K vaivautuu sille näyttäytymään. :) Eilen ei enää ollut kuulunut huutoa muuta kuin silloin, kun ulkoa kuului jotain ääniä. Ja ne olivat yksittäisiä haukahduksia. Hyvin on siis lähtenyt yksinolo käyntiin, mutta onhan se aina aika sydäntäraastavaa jättää noin pientä yksin. Onneksi mulla on apulaisia, jotka käyttävät koirat takapihalla, niin päivä ei ole ihan niin pitkä.

Harjat on Ylvan mielestä tosi kivoja.

Toinen elämää huomattavasti helpottava asia on se, että Ylva osaa olla todella nätisti autossa. Se alkaa melkeinpä aina nukkua autossa. Todella hienoa, koska autossa matkustamista on meidän elämässä aika kiitettävän paljon.

Ylva on tosi reipas ja rohkea tyyppi. Se on myös hyvin sosiaalinen - tuntuu rakastavan kaikkia ja ilahtuu selvästi kehuista ja huomiosta. Siitä löytyy myös aikamoista sinnikkyyttä, jos se jotakin haluaa. Yksi päivä se iski silmänsä (tai nenänsä) mun kummitytön nelikuisen vauvan tuttipulloon. Ilmeisesti maidon haju veti puoleensa, ja varmaan tuttikin muistutti emän nisästä. :) Ylva oli todella sinnikäs, kun se yritti saada pullon itselleen. Pullo oli eräällä matalalla pöydällä, jonne Ylva yritti ensin kiivetä babysitterin kautta. Ei haitannut kippaava ja heiluva sitteri yhtään, kun Y yritti sen avulla kurottautua pöydälle. Kun sitteri siirrettiin kauemmas, Y bongasi pienen tason, jonka kautta voisi kiivetä pöydälle. Sillä taas oli lehtiä, jotka liukuivat tassujen alta pois, mutta sitäkään ei pentu huomannut tuttipulloa tavoitellessaan. Kiva huomata, että eri alustat eivät vaikuta mitenkään, kun Ylvalla on Tehtävä. :)