Pentutreenejä

Ylva täytti maanantaina kolme kuukautta ja tässä hieman tilannekatsausta siitä, mitä ollaan treenailtu. Nostan vain joitakin pointteja.

Ensinnäkin Ylva on selvä lelukoira. Namit eivät sitä niin kiinnosta. Tämä tuntuu todella oudolta, kun on tottunut mega-ahneisiin koiriin. Tämä myös asettaa aikamoisia rajoituksia treeneihin. Haluan opettaa joitakin juttuja nameilla, ja nyt mun pitää miettiä tarkkaan koska voin niitä tehdä. Treenisetit ennen ruokailua ovatkin aika kova juttu, kun pennulla on nälkä. Täydellä vatsalla ei kannata kauheasti vaivautua.

Ylva viime lauantaina.

Ylva ei ole myöskään mikään hanakka tarjoamaan toimintaa. Eipä sillä tietenkään voi ikänsä ja kokemusperänsä puolesta olla työkalujakaan moiseen, mutta kyllä tähän myös vaikuttaa se tosiasia, että koska se ei koe nameja niin suurena palkkana, niin ei se viitsi kauheasti vaivata päätään niiden eteen.

Uskon kyllä tilanteen muuttuvan ajan myötä ja namien olevan entistä mielekkäämpiä. Ja kun joskus päästään kahteen ateriaan päivässä, tilanne helpottuu jo senkin myötä. Mutta siihen on vielä aikaa. Toki jos pitää valita nami- ja lelukoiran väliltä, niin ihan ehdottomasti valitsisin lelukoiran. Mutta olen ahne ja haluan ne molemmat. :)

Ylva leikkii todella hyvin, eikä siihen ole tarvinnut panostaa. Ihanaa vaihtelua Kentsun jälkeen (kyllähän K nyt leikkii ihan hurjana, mutta pentuna siihen piti panostaa kunnolla). Toisaalta nyt tuntuu ihan hyvältä, että joutui aikoinaan ponnistelemaan Kentsun kanssa joidenkin asioiden suhteen, niin osaa nyt arvostaa tiettyjä juttuja, jotka on saanut ilmaiseksi. Ja ongelmien määrähän tuntuu olevan vakio, joten nyt mä sitten saan painiskella treenien ajankohtien suunnittelun kanssa, ettei treenikaverina ole kylläinen pentu.

Kepa-sedällä on uusi kelpiepanta. :)

Olen yleensä opettanut pennulle ensimmäisten asioiden joukossa sivulletulon käsiavulla ja sivulla istumisen ja siinä katsekontaktin. Ylva ei näitä osaa, sillä halusin kokeilla tässä jotain uutta. Opetin Ylvalle ensin kosketusalustalle menemisen (tämä oli alkuun megavaikeaa) ja sen jälkeen siinä pyörimisen. Samalla tulee takapuolenkäyttöharjoitukset tehtyä. Sitten alettiin tehdä niin, että alusta on mun vasemmalla puolella ja Y tulee alustalle ja kierähtää siitä sivulle. Nyt se sujuu kivasti alustan kanssa ja ollaan päästy kokeilemaan jo vähän ilmankin alustaa. Sekin sujuu, mutta siihen tarvitaan nyt roimasti toistoja. Ylva on näppärä käyttämään takapuoltaan, ja sivulletulo tuli opittua täysin ilman käsiapua. Alustahan toki on apu, mutta sen häivyttämistä on jo alettu hiljalleen harjoitella.

Merkki on myös ollut ensimmäisiä harjoituksia niin Kentsulla kuin nyt Ylvallakin. Nyt rakennetaan pelkästään motivaatiota, tekniikan vuoro on paljon myöhemmin. Käytännössä Ylva siis käy hakemassa merkin takana olevan lelun. Tässä on päästy jo muistikuvalähetyksiin eli laitamme yhdessä lelun merkin taakse, teemme välillä jotain muuta ja sitten tulee lähetys merkille. Muutaman kerran lelu on ollut jo valmiina, ja Ylva tuntuisi ymmärtävän virittelyistä jotain, koska bongaa merkin tietyillä virittelyillä ja avuilla. Se on myös selvästi kokenut, että merkille meno on hyvä juttu, koska se on muutaman kerran ”karannut” kentällä olevalle merkille. Bongauksen harjoittelu on siis jo aluillaan. :)

Ylva sunnuntaina, jolloin täytti 13 viikkoa.

13-viikkoinen Ylva on suunnilleen kettuterrierin kokoinen, koska päälle mahtuu aikoinaan foxille tehty villapaita.

Ylvan treeneihin lukeutuvat myös mm. kiertäminen, vauhtinoudot, yhden tunnarikapulan etsintä (mikä on Ylvan mielestä aivan huippukivaa – sillä on tosi hyvä nenänkäyttö) ja pentuluoksetulot. Namipiiperrysjuttuina tehdään mm. namista luopumista (mikä melkoisen helppoa, kun namit eivät ole niin in…) ja samalla katsekontaktia, nenätökkäystä kämmeneen, kapulan nostoja ja pitämistä sekä kaukoissa liikeratojen hakemista i-s-i ja i-m-i -vaihtoihin. Maahanmeno ei muuten ollut Ylvalle millään tavalla luontaista tai helppoa, ja sekin vaati jos jonkinlaista harjoittelua ennen kuin pentu alkoi mennä maahan. Nyt noi kaukojen vaihdot on kivalla alulla, mutta mitään ”perusistumista tai -maahanmenoa” en ole vielä pennulle opettanut, mitkä yleensä olen opettanut ensimmäisten joukossa. Eli monia juttuja tehdään vähän ”nurinkurin”. :) 

Ikää 13 viikkoa ja painoa 7,7 kg.

Nyt pitää osata priorisoida ja miettiä mihin panostaa, koska Ylva on kyllä oivaltanut monia juttuja, mutta tarvitsee paaaaaljon toistoja oppiakseen asioita ihan oikeasti. Ja koska meillä on rajoitteena toi namit-eivät-ole-niin-kivoja-juttu, niin toistoja ei voida tehdä milloin vaan muuta kuin lelupalkattavilla asioilla. Mutta eihän tässä ole onneksi kiire minnekään. Tärkeintä on nyt asenteen rakentaminen, ja se onnistuu mainiosti lelulla. :)

Moneen asiaan en ole vielä liittänyt mitään sanoja/käskyjä mukaan, mutta joissakin jutuissa on jo käskyt liitettyinä mukaan + myöskin liikkeiden tulevat virittelysanat ovat jo näissä pikkuisissa liikepaloissa mukana joidenkin treenattavien asioiden kohdalla.

Tässä treenivideo Ylvan treeneistä viime sunnuntailta, jolloin Y täytti 13 viikkoa.

Kentsu niin tykkää olla kimppakuvissa...

Viime viikolla käytiin rokotuksissa. Lisäksi uusia kokemuksia on kertynyt, kun olemme käyneet kauppakeskuksessa, Vermossa raveissa, valokuvastudiossa (Ylvasta piti ottaa passikuva :)) sekä palvelutalossa, jossa mun mummi asuu. Koirat olivat siellä mieluisat vieraat, ja kumpikin osasi olla nätisti silitettävänä. Kyllä tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä, kun näki millaista iloa koirat tuottivat. Kentsu sai makoilla pitkään erään asukkaan sylissä ja olla halattavana, ja halaaja sanoi useaan otteeseen, että ”sainpas sinut syliini”

Kaverikuva. Vasemmalta Rimma, Joku, Kentsu ja Puuma.

Ylvan eka kaverikuva. :)

Pisteen taakse lelua jättämässä.

Vauhtinoutoa harjoittelemassa.

Mikäs se täällä haiseekaan?

Jee, tunnarikapula löytyi. :)