Paikoillaan tönöttäjä

Ylvalla on aika kivalla mallilla monien liikepalasten alkeet, mutta sitten on muutama asia, jotka ovat enemmän alkutekijöissään. Yleensä mun koirat ovat hallinneet sellaiset perusasiat kuten istumisen ja maahanmenon tässä iässä aika paljon paremmin kuin Ylva. Kyllähän se istuu ja istahtaa + makaa ja menee maahan, mutta mun mittapuun mukaan se ei kyllä oikeastaan osaa niitä. Ainakaan kovin hyvin. Työmaata siis vielä riittää.

Lumiparta-pylvis

Harmaakuono lumihiutaleilla höystettynä.

Mun ei ole tarvinnut kauheasti vielä panostaa mihinkään malttijuttuihin, koska Ylva kyllä malttaa. Sehän ei ole mitenkään megavilkas sählääjä, vaan pohdiskelijatyyppiä. Varsinkin jos se joutuu vähänkään miettiä asioita, mitä siltä odotetaan, mitä pitäisi tehdä jne. Silloin se ei ala säätää mitään, vaan nököttää rauhallisena ja pohtivan näköisenä paikoillaan. Tässä on toki puolensa, mutta niin on myös vilkkaammalla toiminnantyypillä. Mulla on ollut opettelemista osata toimia tällaisen kanssa, varsinkin kun olen tottunut toimeliaaseen Kentsuun.

Istumisharjoituksiin on kuulunut lähinnä istumisasennon otto, istumassa pysyminen ja liikkeestä istuminen. Kaikissa on mukana jonkinasteiset avut. Liikkeestä istumisessa haluaisin, että Y vetää pyllyn etujalkojen taakse. Vielä ei olla päästy niin pitkälle, että voisin kiristää kriteerejä tekniikan suhteen. Tämän harjoitteluun vaikuttaa paljon Ylvan senhetkinen halu tavoitella nameja.

Istumassa Y pysyy aika kivasti. Olen myös hakenut siinä stadgaa eli olen töninyt kevyesti Ylvaa rinnasta ja kyljistä, jolloin tarkoituksena on, että Y pistäisi sen verran vastaan, että se pysyy halutussa asennossa. Se auttaa sitä myös hahmottamaan kroppaansa paremmin + sen liikkumattomuutta.

Maahanmenoissa mulla on tarkka visio siitä, mitä tavoittelen – ja vielä on vähän matkaa siihen. Haluan, että Y tippuu istumasta maahan etujalat tasatahtiin tömähtäen. Kentsu tippuu maahan kuin kivi, ja se pamauttaa etujalkansa lattiaan niin että tömisee. Ylva on liikkeissään höyhenenkevyt. Tähän kun lisätään pohtiva mielenlaatu ja ei-niin-kamala-kiinnostus nameja kohtaan, niin tuloksena ei ainakaan ole syöksyminen pamahtaen maahan. Olen kyllä saanut tilannetta tosi paljon eteenpäin, joten eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Teen tätä sekä namilla ohjaamalla että tarjoamisen kautta. Silloin palkkana on joko namppa tai lelu. Käytän myös hyväksi kilpailutilannetta, mikä ei tosin ole vielä kantanut samanlaista hedelmää kuin noutokapulan nostotreeneissä. Eli K ja Y ovat rinnakkain ja saavat tehdä samanaikaisesti maahanmenoja. K on aina nopeampi ja voimakkaampi.

Olen tehnyt vain istumasta maahanmenoja, koska haluan ensin kaivaa esille tietyn tavan tippua maahan. Vasta sen jälkeen alan tehdä seisomasta maahanmenoja, jossa tekniikka tulee olemaan erilainen.

Maassa pysymistä ei olla kauheasti vielä harjoiteltu. Sen voisi ottaa mukaan ohjelmistoon (kun vaan ehtisi…). Eli mitään paikallaoloon viittaavaakaan en ole vielä aloittanut harjoitella. En kuitenkaan usko, että siitä tulee mitään suurempaa ongelmaa (vannomatta paras…).

Seisomisissa ollaan alettu harjoitella vähän liikkeestä seisomista palkan heiton muodossa. Eli mä pakitan, Y tulee perässä ja sanon seiso heittäen samalla palkan. Olen käyttänyt tässä namia ja palloa – ja taidan alkaa siirtyä enemmän palloon. Näissä pakituksissa Y tulee siis vain perässä. Sitten kun liikepalaset ovat vähän pidemmällä ja alan ottaa seuraamista mukaan, niin voi olla, että esittelen jäävät Ylvalle ensin takaperin kävelyn kautta. Aika näyttää.

Harjoittelemme myös seisomisessa pysymistä + stadgaa eli kevyttä tönimistä, jolloin Y:n pitää huolehtia siitä, että jalat pysyvät paikoillaan. Nyt olen ajatellut panostaa vähän aikaa enemmän pelkkään pysymiseen ilman tönimisiä.

Tässä mulla onkin ollut opettelemista Ylvan kanssa. Opetin Kentsulle jäävissä pysymisen niin, että autoin sen haluttuun asentoon ja aloin sitten liikkua sen edessä, sivuilla, myöhemmin takana jne. Lähdin siis siedättää sitä mun liikkeeseen, ensin helpoilla harjoituksilla, myöhemmin vaikeammilla. Jos K pysyi paikoillaan hyvin, kehuin sitä välillä ja toistin käskyä, esim. seiso, hyvä, seiso. Sitten kesken kaiken vapautus ja palkan heitto. Jos K siirsi yhtäkään tassua, voivottelin asiaa ja aloitin alusta. Eli otin K:n pois asennosta, ohjasin sen uudestaan siihen ja aloitin alusta. Tätä kautta K sai tosi hyvin kiinni siitä, että yksikään tassu ei saa liikkua.

Neiti pohdiskelija taas… Mua on häirinnyt näissä treeneissä Ylvan eleettömyys. Kun Kentsulle voivotteli oh-hoh-tyyliin mokasta, se oli heti yrittämässä enemmän. Sen saa sinkoomaan paikoiltaan helposti pois ja yhtä nopeasti takaisin. Se on siis aktiivinen ja yritteliäs. Ylva taas istua tai seistä tönöttää, ei liikahda minnekään ja se pitää ”pakottaa” liikkeelle/aktiiviseksi. Ja tämä on mulle tosi vierasta. Tässä myös fokus menee helposti treenattavasta asiasta toiseen. Jouduin hetkeksi pysähtyä miettimään tarkemmin toimintamalliani ja tulin siihen tulokseen, että jatkan tällä tavalla. Eiköhän Y:kin saada aktiivisemmaksi, kun sillä ei ole vaihtoehtoja. Ja jos itse treenattavan asian kehittyminen tämän myötä vähän hidastuu, niin sitten hidastuu. Uskon kuitenkin, että tätä kautta Ylvan on helpompi saada kiinni siitä, mitä halutaan ja mitä ei haluta.

Ja vaikka Y tönöttääkin paikoillaan tilanteessa, jossa koitan saada sitä liikkeelle saadakseni uuden alun, niin uskon että sen päässä tapahtuu paljonkin. Todennäköisesti se pohtii mitä halutaan. Se ei vaan ilmennä itseään alkamalla sinkoilla sinne sun tänne. Ja koska Y ei ole tuollainen sinko, niin eipä se myöskään kovin usein mokaile noita pysymistreenejä.

Kaukoissa Ylvalla tulee olemaan takajalat paikoillaan -tekniikka. Ollaan tehty vasta istu-seiso-istu-vaihtoja. Ollaan siinä luonnollisesti vielä aivan alkutekijöissä. Tässä on mullekin taas uutta opiskeltavaa, koska Kentsulla on kaukoissa sekatekniikka. Silloin kun Kepa-setä oli nuori, ei juurikaan muita tekniikoita ollut vallalla. J

Paras (?) jätetään viimeiseksi - nouto. Missä mennään noudoissa pennun kanssa. Sen verran voin jo kertoa, että noutaminen on Ylvan mielestä kivaa. Kentsun mielestähän kapulan nosto on sairaan siistiä, mutta senjälkeisestä elämästä ollaan oltu vähän eri mieltä. Onneksi Ylva ei ole tullut siinä suhteessa setäänsä.