The Juttu

Nouto näyttäisi olevan Ylvan mielestä erityisen kivaa. En olisi yhtään yllättynyt vaikka tässä tulisi vielä joskus jotain kuumumisongelmia. Ylva on jo antanut pieniä viitteitä siihen suuntaan, joten tarkkana saa olla.

Setäkoira ja veljentyttö

Ylvan kanssa tehdään vauhtinoutoja sekä puukapulalla että metallilla. Puukapulana olen käyttänyt pientä sorvattua kapulaa sekä pientä ohjatun noudon kapulaa. Metallina olen käyttänyt pientä ruotsalaismallista (pyöreät laipat) sekä slovakialaista (siinäkin pyöristetyt laipat). Kapulat on valittu lähinnä koon ja muodon mukaan, sillä olen halunnut välttää mahdollista satuttamista, kun Y tiputtaa kapulan.

Vauhtinoudossa Ylvalle on jo muodostunut kivasti ajatus siitä, mitä olen hakenutkin. Eli äkkiä kapulalle, äkkiä kapulan nosto ja äkkiä suoraviivaisesti takaisin. Ylva kiihdyttää todella kivasti takaisinpäin.

Mä olen vielä aika paljon kirittänyt sitä huutamalla ”pian-pian” joko juuri ennen kapulan nostoa tai sen jälkeen, sillä haluan edelleen vahvistaa mielikuvaa siitä, että homma tehdään vauhdilla.

Vauhtinoudon lisäksi tehdään pitotreenejä. Aloitimme tarjoamisen kautta ja tunnarikapulalla. Alkuun Ylva sai vain tarjota kapulan nostoa. Sitten alettiin pikkuhiljaa lisätä aikaa kauan kapulan piti pysyä suussa ennen kuin sen sai luvan kanssa tiputtaa. Nyt tehdään vaihdellen joko noston kautta tai annan kapulan Ylvalle suuhun. Osan palkkaan pidosta (saa tiputtaa), osassa otan irrotuksen mukaan. Ylva kestää silittelyjä ja kapulaan koskemista kesken pidon. Ihan alkuvaiheessa se lähti kääntämään päätä poispäin, kun mun käsi lähestyi sitä, mutta nyt ei ole enää mitään väistelyä. Tunnarikapulan lisäksi pitoharjoituksia on tehty ohjatun kapulalla.

Jonkin verran tehdään myös kapulan nostoja eli nostosta seuraa välittämästi vapautus leluun. Näissä olen pyrkinyt päästämään Ylvan kapulalle niin, että kapulan laippa/pää on sitä kohti. Tämä helpottaa siistiä nostoa ja sisäänajaa ehkä myös vähän ajatusta kapulan nostamisesta takakautta. Kentsullehan jouduin opettamaan takakautta noston, koska se ei saa sorvattuja kapuloita muulla tavalla suuhunsa yläpurentansa takia. Kentsu osaa tehdä noston tosi nopeasti ja siististi, ja haluaisin Ylvalle saman tekniikan. Olen koittanut noissa nostoissa myös vähän katsoa kummalta puolelta Ylva mieluiten kapulan nostaa, jotta tiedän sen, jos joudun alkaa opettamalla opettaa tiettyä nostotapaa. Ylva saa nimittäin nostaa kapulan siitä suunnasta, mikä on sille luontevinta.

Kentsun lyhyt alaleuka asettaa tietyt vaatimukset tekniikan suhteen sorvatun kapulan nostossa.

Noutotreenit ovat selvästi Ylvan mieleen. Se reagoi jo tosi pienenä muiden treenejä nähdessään nimenomaan noutokapulan heittoon – olisi halunnut syöksyä kapulan perään. Metallinoudossa tuli jossain vaiheessa jokin ristiriitatilanne, joka aiheutti kapulalle haukkumisen juuri ennen nostoa. Itse metalli ei materiaalina ole Ylvalle ongelmallinen, eikä sen noutaminen ole ollut koskaan ongelma, mutta jokin ristiriitatilanne treeneissä pääsi käymään, mistä en ihan päässyt kiinni. Ratkaisin asian jättämällä metallinoudon hetkeksi tauolle, koska en halua saattaa pentua vielä ristiriitatilanteeseen (koska en pystyisi olemaan huomauttamatta haukusta). Kun hampaat olivat vaihtuneet, otin metallin mukaan ohjelmistoon, eikä sen jälkeen ole ollut ongelmia.

Ylva on kuitenkin osoittanut merkkejä siitä, että saattaisi helposti kuumua noudoissa. Siksi olen päättänyt pitää toistot kurissa. Toistoja kun tulee helposti paljon, vaikka tekisinkin vähän per aihe. Mutta jos tekee vaikkapa yhden vauhtinoudon puulla, yhden metallilla, pari nostoa molemmilla ja pitotreeniä sekä kierrätystä kapula suussa, niin onhan siinä jo vaikka mitä toistoja. Nyt pitää osata suunnitella treenit niin järkevästi, ettei ainakaan peräkkäin tule montaa noutoon liittyvää toistoa. Tarkoitus ei suinkaan ole kiertää ongelmaa, mutta en näe myöskään mitään syytä alkaa kaivaa verta nenästä. Ylva on kuitenkin vielä niin pieni, ettei sen tarvitse joutua mihinkään ristiriitatilanteeseen. Siksi pitää suunnitella treenit hyvin.

Myös Kepa-sedällä tapahtuu ajoittain pieniä noutokilahduksia...

Nyt on käyty läpi suurimmat treenattavat asiat sen suhteen missä mennään, kun pennulla on ikää puolisen vuotta. Pitänee tehdä samanlainen katsaus jossain vaiheessa uudestaan, sillä nämä ovat ihan hyödyllisiä. Koska olen paljon ahkerampi treenaaja kuin tämän blogin päivittäjä, niin tilanteethan ovat jo ehtineet muuttua joissain aiheissa, kuten esimerkiksi seuraamisessa. Otin siihen lelupalkkausta mukaan, jonka jälkeen olemme ehtineet nähdä ja kokea jos jonkinlaista toimintamallia pennun toiminnassa, kuten esimerkiksi tämä-on-liian-vaikeaa-fiiliksestä-huisin-hauskaa-pomppu-hyppy-fiilikseen ja painamiseen.

Coolista ja rauhallisesta pennelistä voi hyvinkin kuoriutua pikkukuumuja, jos ei ole tarkkana.

Ihan aavistuksen mulla on sellainen olo, että narulelupalkkaus (taisteluleikit) saattaisivat pikkaisen kuumentaa Ylvaa. Nyt pitää olla tarkkana. Tämän viikon treenit olen tehnyt seuraamisessa niin, että itse seuraamisesta on tullut namipalkkaa, mutta sen jälkeen olen ottanut lelupalkan. Hyvin taas näki Ylvan fiksoituminen tiettyyn palkkaan. Leluhullu miettii aina hetken voiko siirtyä namista leluun, mutta ei sitten pysty vastustamaan lelun liikettä, jonka jälkeen leikkii hyvin. Haluan edelleen rikkoa noita palkkaamiskaavoja, joita Ylva yrittää rakentaa. Nyt on oltava kaikki aistit avoinna ja tarkkailla tilannetta mihin suuntaan ollaan menossa, miten tätä kannattaa tehdä ja palkata jne. Tilanteet elää ja muuttuu varsinkin näin alkuvaiheessa joskus aika nopeallakin syklillä. Nyt yritetään vaan pysyä perässä ja tehdä oikeat ratkaisut. Katsotaan mitä tästä tulee. J