Kuuleeko Kepa-setä?

Molemmat koirat ovat joutuneet turvautumaan eläinlääkärimme asiantuntevaan hoitoon viime aikoina. Ylvan silmät rähmivät sen verran, että päätin viedä sen näytille. Sillä todettiinkin vilkkuluomen rakkulainen tulehdus, joka on ns. lastentauti. Sen saavat helposti harrastuskoirat, jotka siis liikkuvat paljon eri paikoissa. On vastaavanlainen tilanne siis kuin päiväkotilapset räkänokkaiässä, jotka saavat kaikki lastentaudit.

Ylva sai silmätipat, ja jo heti seuraavasta aamusta lähtien ei rähmää enää erittynyt. Kuuri on lähes loppu, ja silmät näyttävät hyviltä. Tämä on kuitenkin sellainen ”lastentauti”, että se uusiutuu herkästi. Pitää toivoa, että tämä oli nyt tässä.

Samalla tutkittiin Kentsun korvat. Sillähän todettiin viime syksynä oikeassa korvassa jokin karvaklönttipallura, jota koitettiin saada reilun kuukauden kestäneellä korvahuuhtelukuurilla pois. Korva vaivaa edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti Kentsua, joten halusin että korvaan kurkataan ja tsekataan tilanne. Osa irtokarvoista ja kököstä oli lähtenyt, mutta siellä näkyi edelleen jotain moskaa. Niinpä tulimme siihen tulokseen, että se poistetaan nukutuksessa.

Kentsu kävi operaatiossa viime perjantaina, ja kaikki meni hyvin. Onneksi operaatio tehtiin, sillä se todellakin tuli tarpeeseen. Kentsulla oli muurautunut kiinni tärykalvoon irtokarvoja ja kaikenmaailman moskaa, jotka piti suorastaan repiä irti korvasta. Kaiken sen alta löytyi 1,5 cm pitkä kova ja terävä viljan tai kasvin osa. Sen on täytynyt tuntua todella epämiellyttävältä. Näiden löydösten jälkeen ei voi kuin ihmetellä miten vähän korvat oikeastaan ovat vaivanneet Kentsua, ja miten se on edes kuullut mitään?!?

Tämä on nyt puhtaasti veikkausta, mutta tuli mieleen, olisiko viljan osa voinut mennä Kentsun korvaan viime elokuun Tanskan reissulla? Koirat saivat juoksennella siellä paljon pelloilla ja niityillä, ja siellä Kentsua ihan oikeasti vaivasi jokin korvassa. Se raapi nimenomaan oikeaa korvaa todella paljon – juurikin niissä surullisen kuuluisissa paikallaoloissa… Sen jälkeen se ei ole korvia raapinut, mutta aina silloin tällöin siitä huomasi, että jotakin korvassa oli ja tuntui epämiellyttävältä. Silloin K ravisteli päätään ja piteli sitä hetken aikaa vinossa. Olisikohan se terävä ”tikku” voinut välillä vähän liikahtaa korvan sisällä, jolloin Kentsulle on tullut epämiellyttävä olo? Ja ehkä korva on yrittänyt hylkiä ”vierasta esinettä” ja tuottanut vaikkua tms, johon oli sitten jäänyt kiinni irtokarvoja, ja koko tämä moska oli muurautunut kiinni tärykalvoon. Voi Kepa-setä-parkaa! Onneksi se on nyt hoidettu kuntoon!

Kentsun nukutus piti tietenkin hyödyntää, ja sen selkä kuvattiin samalla. Sehän on kuvattu parivuotiaana, ja silloin kaikki oli kunnossa. Niin oli nytkin. Tosin pitää vielä selvitellä virallisten lausuntojen mahdollisuuksia ja lähettää kuvat eteenpäin spesialistin arvioitavaksi.

Hammaskiveä Kentsulla oli todella vähän, mutta yhdestä kulmahampaasta oli lohjennut pieni pala ja yksi poskihammas heilui. Nämä ovat nyt tarkkailun alla ja voi olla, että ne joudutaan joskus poistamaan. Vielä niistä ei ole Kentsulle haittaa. Nämä taitavat olla aika tyypillisiä harrastuskoiran ”vikoja”. Kentsun kulmahampaistahan on kärjet tasoittuneet jo aikapäivää sitten.

Hyvä että nämä on nyt hoidettu ja koirat taas kunnossa. Varoajatkin ehtivät mennä umpeen ennen kevääksi suunniteltuja kokeita.