Vihdoinkin

Meidän lähikenttä on sulanut, jee! Nyt pystyn siirtämään kotitreenejä ulos. On vähän enemmän tilaa kuin olohuoneessa. ;)

Taustalla näkyvä lumikasa on vihdoin sulanut pois!

Yksi Ylvan erityistreeniin joutuvista asioista on seuraaminen. Mulla on ollut sellainen fiilis, että nyt tarvitaan paljon paljon toistoja, jotta saan rakennettua vahvaa pohjaa liikkeelle. Siirryin vajaa pari viikkoa sitten taas lelupalkkaukseen. Mähän kokeilin sitä jonkin aikaa jossain vaiheessa, mutta silloin aika ei ollut vielä niin kypsä palkanvaihdokselle mitä se nyt on. Ylvasta näkee hyvin nuoren koiran kehittymisen palkanvaihtelussa. Se jämähtää helposti kiinni tiettyyn palkkaan tietyssä liikkeessä, mutta tilanne on koko ajan hiljalleen muuttumassa. Mä nimittäin haluan, että voin vaihdella palkkoja mieleni mukaan (ja tarpeen mukaan – ainakin Kentsun kohdalla on välillä hyvinkin olennaista saako se pallon vai namin). Eiköhän me Ylvankin kanssa päästä vielä samaan tilanteeseen.

Halusin nostaa hieman Ylvan virettä seuraamisessa (siksi lelu), koska huomasin, että sille oli aavistuksen haastavaa treenata ulkona. Se on aivan täysiverinen hallikoira, koska on lähes koko lyhyen ikänsä treenannut vain halleissa. Kun siirryimme ulos, häiriöt muuttivat hieman muotoaan kuin mitä ne ovat hallissa. Ulkopuoliset eivät välttämättä huomanneet Ylvan käytöksessä mitään eroa, mutta mä aistin kyllä, että Y tiedosti jollain tasolla ympärillä olevat asiat. Ja se ilmeni nimenomaan seuraamisessa. Aika pian se meni ohi, ja nyt on taas ihan sama ollaanko hallissa vai ulkona.

Lelupalkkauksen myötä seuraamisen tekniikka hieman kärsi. Mukaan saattoi tulla pomppuja (joista huomautan) ja välillä myös painamista (josta en vielä huomauta). Välillä on myös pienoista keulimista. Nyt tilanne on mennyt sen verran eteenpäin, että voin alkaa hieman puuttua asioihin, kuten edistämiseen, silloin kun sitä ilmenee. Ja Ylva on vastannutkin mun rytminmuutoksiin kivasti. Olen myös tehnyt jonkin verran namipalkalla seuraamista, ja siinä Y on aina siistimpi.

Vitsi että on kiva treenata nuoren koiran kanssa ja seurata sen kehittymistä. Ylvasta on tullut koko ajan aktiivisempi ja olen saanut sen liikeradoista enemmän sellaisia mitä olen tavoitellutkin. Esimerkiksi maahanmenossa syöksy tasatassuin alas. Aktiivisuuden lisäksi ahneus on lisääntynyt, ja nykyisin nampat maistuvat. Kummasti helpottaa treenaamista näiden kahden asian kehittyminen. :)

Olemme - vihdoin - alkaneet harjoitella vähän häiriökontaktiakin.

Namit maistuvat jopa siinä määrin, että mun pitänee vahvistaa entisestään namista luopumista, jotta voin hyödyntää niitä paremmin kaukokäskyjen harjoittelussa. Kaukot ovat myös kotitreenilistan kärjessä. Toistoja on tehty tuhottomasti, ja niitä on edessä vieläkin enemmän. Kivalla mallilla ollaan ja edistystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

Näytinkin mm. kaukoja Maria Brandelille, jonka kanssa olemme katsoneet Ylvan kaukoja aiemminkin. Mä nimittäin ostin häneltä yksärin, kun hän oli Suomessa valmennusrenkaan leirillä kouluttajana. Sain hyvän lisävinkin palkkaustapaan kaukojen m-i-vaihtoon, jossa Y tekee istumisen pomppuistumisena. Näitä jatketaan.

Marian koulutuksessa (josta nämä muutkin treenikuvat ovat).

Olimme tosiaankin valmennusrenkaan leirillä viime viikonloppuna Mikkelissä. Tämä olikin meidän ensimmäinen leiri ihan vaan kuunteluoppilaan ominaisuudessa, sillä Kentsu ja minä emme enää ole renkaan jäseniä. Oli aika antaa tilaa nuoremmille ja paremmille. :) Mutta en mä silti osaa olla poissa leireiltä. Kiva nähdä tuttuja ja seurata pätevää koulutusta. Sai taas lisää treenivinkkejä ja treeni-intoa (jos se suinkaan on edes mahdollista, siis saada lisää intoa J).

Luoksetulo

Hyppynouto - just on tullut lupa tiputtaa kapula. :)

Jääviä tehdään takaperin kävelyn kautta.

Kentsun treenit sujuvat kivasti, vaikka kyllä se mua välillä vähän koville laittaa. Sehän tuli päässeeksi talven aikana aika helpolla, ja nyt kun aloimme kiristää kriteerejä, K nosti siitä hieman kierroksia. Nyt ollaankin saatu laskea herran odotusarvoja. Toi kuumuminen (sairaalloinen himo päästä merkille… himonsa kullakin…) on asia, joka tulee ja menee meidän elämässä – kiitos ”hyvien” treenien. Eli ihan saa peiliin katsoa tässä tilanteessa. Kentsu-raasu on kyllä joutunut mun kanssa sellaiseen harjoituskappaleen osaan, kun mulla ei ole aiempaa kokemusta treenata noin pitkällä olevan koiran kanssa, joka on ollut noin monta vuotta ylimmässä luokassa. No aina oppii uutta, eikä tämä opiskelu ole todellakaan hukkaan mennyt. Eikä ehkä Kentsukaan kamalasti harjoituskappaleena kärsi, ainakaan sen motivaatio ei ole laskenut tippaakaan. Päinvastoin, sehän tässä vähän ongelma välillä onkin, kun K haluaa vähän liikaa asioita… ;)

Kentsun treenien teemana on ollut rikotaan kaavoja. Kentsuhan on kaavoja rakastava koira + osaa nämä jutut unissaankin. Nyt olen koittanut tehdä aina välillä jotain ihan muuta mitä K odottaa. Kentsu on ollut todella hyvä näissä kuuntelutreeneissä, on ihan oikeasti kuulolla! Näitä jatketaan. Töitä on silti vielä edessä, jotta kierroksia saadaan vielä vähän enemmän alemmas. Olemme menossa kokeeseen reilun viikon päästä. Hyvä tsekkaus katsoa missä mennään ja tehdä sitten lisäsuunnitelmia jatkoon.

Kentsun treenien teema on "rikotaan kaavoja".

Ai minäkö ylimotivoitunut?

Nyt kun lumet ovat vihdoin sulaneet, on tullut aika lunastaa itselle tehdyt lupaukset muutamien asioiden harjoittelun aloittamisesta. Olemme alkaneet harjoitella Ylvan kanssa mukana-käskyä lenkeillä eli muiden ohittamista vapaana käskyn alla. Vähän ollaan aloiteltu myös käy siihen -käskyn harjoittelua sekä paikallaoloja (sekä istuminen että makuu). Ennen vapaaksi pääsyä saatan välillä teetättää Ylvalla joitain juttuja + hyödynnän tilanteita, joissa Ylvan kaverit ovat päässeet jo vapaaksi ja Y hinkuaa perään. Huomasin nimittäin, että sillä on pokkaa vaipua passiivisuuteen tietyissä tilanteissa. Nämä näyttäisivät liittyvän vahvasti tilanteisiin, joissa Y ei ihan tiedä mitä siltä odotetaan. Koska heti kun se tietää, niin se on kyllä hyvin yhteistyöhaluinen. Oli kuitenkin arvokasta infoa huomata, että sen kantti riittää myös tarjota passiivisuutta. Niinpä olen välillä vähän kaivellut näitä tilanteita esille arjessa, koska en halua vielä tällaisia vääntöjä treeneissä. Ylva on siihen vielä liian pieni. :)

Mutta se, mistä joudumme kyllä ehkä hieman keskustelemaan treeneissäkin, on pallojen palautus mulle käteen. Nyt kun treenataan ulkona, ei kentän koko meinaa aina riittää Ylvalle, kun se pistelee menemään pallon kanssa. Ja se saakin usein luvan kanssa irrotella, mutta pallot pitää palautua käskystä mulle. Tämän kanssa on vähän vielä työmaata edessä. Kotona lelut kyllä tulevat käteen asti käskystä, mutta ulkona pallon tapporavistukset meinaavat voittaa. Tämä pitää ottaa nyt tehotreenaukseen, koska en jaksa laittaa aikaani yhden pienen tuhmeliinikelpien kalasteluun.

Tämä tyttö on melkoisen sinut itsensä kanssa... :)

Selvittelin muuten uusia tulevia Kennelliiton selkäohjeita, jotka tulevat voimaan kesäkuussa. Tilanne on tosiaankin se, että vanhoja kuvia ei lausuta virallisesti, vaan virallisen lausunnon saadakseen kuvien tulee olla otettu vasta silloin, kun ohjeet astuvat voimaan. Olimme siis Kentsun selkäkuvien kanssa muutaman kuukauden etuajassa. En nyt ala sitä kuvauttaa uudestaan virallisen lausunnon saadakseni (nytkin kuvat otettiin vain siksi, kun sille oli hyvä tilaisuus muiden tutkimusten yhteydessä). Mutta pyysin silti epävirallisen lausunnon Kentsun selkäkuvista pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriltä Anu Lappalaiselta. Lausunto kuuluu näin:

Rinta- ja lannerangan nikamien lukumäärä, asento ja muoto ovat normaalit. Normaali lanneristiluuliitos ja ristiluu. Ei spondyloosiin viittaavaa.

En kyllä odottanutkaan mitään muuta, mutta ihanaa silti, että tästä on nyt faktatietoa asiaan perehtyneeltä asiantuntijalta. Happy happy fiilis. :)