Ylva täytti keskiviikkona 10 kk ja saavutti samalla kisaiän
tokossa. Muutama onkin kysynyt multa ollaanko kohta jo starttaamassa kisaura.
Joo, ei. Alkuperäisen ja yhä voimassa olevan suunnitelman mukaan me korkataan
kisakentät vasta ensi vuoden alussa. Y täyttää silloin 1,5 vuotta, eikä sen
tarvitse yhtään sen aikaisemmin kisata. Toki jos tuntuu siltä, että se
edistyykin nopeammin, niin voimme aikaistaa starttia. Mutta kiirettä en aio
pitää. Meillähän on sitten koko loppuelämä aikaa käydä kisoissa.
|
Ylva kuvassa tasan 10 kk. |
|
Ylva keskiviikkona, ikää 10 kk. |
Ylvan kanssa on treenattu heti siitä lähtien, kun se tuli
mulle eli 8-viikkoisesta. Ei olla pidetty kiirettä, vaan ollaan myös annettu pennun
olla pentu. Ei myöskään olla laiskoteltu, vaan ollaan koko ajan edetty
suunnitelmallisesti.
Edistymistä on tapahtunut tasaiseen tahtiin. Mutta vielä
ollaan niin perusteissa, että kokonaiset liikkeet, kokonaisuuden rakentaminen
ja palkattomuuden harjoitteleminen tuntuvat kaukaisilta tulevaisuuden asioilta.
Mulla on kuitenkin selkeä mielikuva siitä, mitä kaikkea haluan treenata ja
mistä Ylvan pitää leikiten selviytyä ennen kuin lähdemme kisakentille.
Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että jos olisin
pistänyt Ylvan kisapakettiin jo nyt, niin olisin oikonut jossain. Tykkään
rakentaa kunnolliset liikepalat ja pohjat, koska ilman vahvaa perustaa on aika
vaikea saada mitään toimivaa ja luotettavaa kokonaisuutta. Eikä myöskään ole
mitään mihin palata, jos jokin asia menee ihan päin honkia.
Toki tapoja on monia, samoin kuin koiria ja ohjaajiakin. Mutta mulle
sopii tämä tapa. Jatkamme siis perusteiden rakentamista ja hyvän motivaation ja
asenteen kasvattamista. Kaikki nämä ovat jo tosi kivalla mallilla, mutta
työmaata vielä riittää. Mutta meillä ei ole kiire ja sitä paitsi tämä vaihe on
ihan huisin hauskaa! :)
|
Koirat keskiviikkoaamuna metsälenkillä. |
Ylvan elämässä on saavutettu myös sellainen merkkipaalu,
että se on aloittanut ensimmäisen juoksunsa. Aika vaivatta on kaikki sujunut,
mutta ihan pienen pieniä muutoksia olen Ylvassa aistivinani. Lenkit se painelee
samaan tahtiin, samoin kaikki vauhtijutut treeneissä ovat yhtä kivoja kuin aina
ennenkin. Mutta välillä huomaan, että aina ei kaikki tekniikkapiiperrykset
jaksa kiinnostaa ihan niin hyvin kuin ennen. Samoin Ylva on välillä ollut aavistuksen
väsähtäneen oloinen tai jotenkin rauhallisempi kotona.
Ylvan yhdet treenit videoitiin jo huhtikuun puolella, mutta
meillä on hieman toimitusvaikeuksia sen saamiseksi nettiin. Laitan tänne
linkin, kun saadaan koneet jossain vaiheessa taas toimimaan.
|
Koirat toukokuun alussa. |
Kentsun treeneissä ollaan menty vuoristorataa. Sehän alkoi
kuumua talven treenien jälkeen, kun aloin laittaa sitä hiljalleen kisapakettiin
ja vaatimustaso alkoi nousta. Sorruin taas olemaan alkuun liian ”ymmärtäväinen”
sitä kohtaan, ja se ei vie asioita oikeaan suuntaan, silloin kun kierroksia on
aivan liian paljon. Kamalimmillaan Kentsu taisi olla vapun aikoihin, jolloin se
yksissä treeneissä tarjosi ensimmäisenä vaan päätöntä sinkoilua ja juoksemista
jonnekin – yleensä merkille, ennen kuin ehkä vähän oli kuulolla mun suuntaan.
Silloin multa loppui ymmärryskyky, ja niin oli pakko nostaa
ongelma pöydälle ja katsoa totuutta silmiin (siihen mä aina lopulta päädyn :)).
Teimme Jessican kanssa toimintasuunnitelman Kentsun treeneihin, joissa pääpaino
oli liikkeiden väleissä ja aluissa. Liikkeethän K osaa unissaankin, eikä niihin
tarvitse laittaa niin paljon keskittymistä. Mutta liikkeiden välit ovat ainoita
paikkoja, joissa tilanteeseen voi ehkä jotain vaikuttaa.
Kävimme toukokuun alussa tsekkaamassa missä mennään oikeassa
kisatilanteessa. Sen verran kesken hommat vielä olivat, että Kentsulta olisi
voinut odottaa ihan mitä vaan. Lähinnä ”joo joo mä tiedän” -asennetta. Mutta
Kentsupa yllätti totaalisesti olemalla kiltti ja yhteistyöhaluinen kautta koko
kisan. Se oli ihan ehdottomasti meidän kisan voitto!
Kentsu on siis alkanut ymmärtää, että on oikeasti tärkeää
miten näitä juttuja tehdään ja missä mielentilassa. Niinpä voin alkaa antaa
sille vähän lisää liekaa, koska se on sen nyt ansainnut. Ja kyllähän se "ilmoittaa", jos aikoo "tuhmaksi" taas ryhtyä. :) Meillä on vielä yksi
virallinen koe toukokuun lopulla. Sen jälkeen on viralliset tsekkaukset tehty
ennen SM:iä, mutta vuorossa on kyllä vielä useampia kehätreenejä ja koemaisia
treenejä. Valoa kuitenkin näkyy tunnelin päässä, ja Kentsun kanssa on tosi kiva
treenata.
Kävimme Kentsun kanssa keskiviikkona Ojangossa ev-kisassa ja nämä alla olevat kuvat ovat sieltä. Kuvat on ottanut Ina Ammunét. Kiitos kuvista!
|
Seuraamista. |
|
Ohjatun kapuloita viedään. |
|
Piste! |
|
Hakee! |
Tässä sekalaisia kuvia viimeviikoilta, huhtikuun lopulta tähän päivään.
|
Ylva ja pallo Malminkartanon nurtseilla huhtikuun lopulla. |
|
Seuraamista kieli keskellä suuta. |
|
Vauhtinouto |
|
Kepa-setä |
|
Sinko-Kepa tulossa ruudusta seuraamaan. |
|
Vappupäivänä Tikkurilassa. Kuvassa Ylva, Zip, Kentsu ja Joku. |
|
Vappupäivän brunssi ennen treenejä - tämä oli päivän paras osuus. |
|
Hullu-Kepa matkalla ruutuun tai noutoon. Oli kyllä ihan hulluuden huipennus tämä treeni. |
|
Ylvis |
|
Olle ja Ylva leikkivät treenien päätteeksi. |
|
Kohta seuraa villakoiran nappaus. :) |
|
Juoksu-Ylva :) |
|
Lenkillä Hakunilassa |
|
Ylvalla on meneillään eka juoksu - mutta ei vielä tässä kuvassa. |
|
Kiltti-Kepa |
|
Ylvan tähystyspaikka ja puuhamaa.
|
|
Kaverukset esineruututreenin jälkeen. Rimma, Puuma Kentsu ja Ylva. |
Hienoja kuvia ja kelpoja! :)
VastaaPoistaKisoihin ei tosiaan kannatakaan pitää mitään kiirettä, hyvin ehtii ja koiran lapsuus ja nuoruus on niin tärkeitä sinänsä.
itse aloitin nollapisteestä kolmevuotiaan pomeranin kanssa ja kyllä se silti EVL:ssäkin jossain vaiheessa jo kisasi.
Se on tuo ALAikäraja juurikin hosumisen estämiseksi :D
Puhumattakaan miten tärkeää on tosiaan paletin pohjan rakentaminen kunnolla... Ja miten kivaa se on! Olen niin samaa mieltä :)
Kiitos. :)
VastaaPoistaJoo, samaa mieltä. Kisata ehtii sitten vuositolkulla, jos koira vaan pysyy kunnossa. Tää pohjien rakentaminen on tosi kivaa aikaa, ja siitä pitää nyt nauttia täysillä. :)