Katsausta, osa 2 - ja uimakilahdus

Noudot on Ylvan mielestä kiva juttu. Olen tehnyt pääsääntöisesti vain vauhtinoutoja sen kanssa, mutta nyt ollaan otettu muutamia muitakin juttuja mukaan kuvioihin.

Tässä perusnoutoa (vauhtinouto ja nostoja).

Olen siis vain pitänyt Ylvaa pannasta kiinni heiton aikana ja päästänyt siitä noutoon. Nyt ollaan alettu hakea alkuun malttia. Olen laittanut Ylvan käy siihen -käskyn alle ja mennyt pikkaisen kauemmas siitä heittämään kapulan. Muutaman kerran Y on jätetty noissa tilanteissa myös istumaan. Kapulan heiton jälkeen en vältämättä päästä Ylvaa heti noutamaan, vaan leikitän sitä ensin. Haluan nimittäin, että se osaa myös luopua tuossa tilanteessa kapulasta. Se kun tykkää noudoista aika paljon, niin tästä voisi muuten tulla jotain ongelmia. Tätä treeniä on tehty vasta muutamia kertoja. Videoilla näkyvät tapaukset taitavat olla toiselta treenikerralta. Ylva ei ole vielä ihan valmis heti leikkimään, mutta "pakotettuna" alkaa kyllä leikkiä. Ja siinä vaiheessa se päästääkin kivasti irti kapulasta, siis ajatuksissaan. Kun se leikkii hyvin, päästän sen noutamaan joko suoriltaan tai sitten autan namin kanssa sivulle. Tosin tässä tuli sitten uusi ongelma - Ylva ei tietenkään enää näe minne kapula on lentänyt ja joutuu etsiä sitä. Toki tässä on treenattu alun malttia, mutta silti en kauheasti tykkää, että Y joutuu etsiä kapulaa. Olenkin nyt viime treeneissä tehnyt niin, että kuljen samalla lähemmäs kapulaa, kun leikitän Ylvaa narulelulla. Silloin pystyn päästää Ylvan kapulalle lähempää.

Tässä jotain noutotreeniä sisältäen alun malttia eli Y on käy siihen -käskyn alaisena heiton aikana.

Olen harjoitellut erikseen myös kapulan pitoa. Ylva ei pure kapulaa, mutta sillä saattaa usein olla vähän löysä ote. Ja läähättäessä kieli voi pyöräyttää kapulaa suussa. Ollaan tehty joitain perustreenejä eli pitoa tarjoamisen kautta + niin, että vedän kapulasta + Y on joutunut liikkua kapula suussa (tekee kieppejä, maahanmenoja, istumisia jne). Jos suu käy, niin puutun asiaan. Sivulle oon pyytänyt vasta "takakautta".

Täällä on jotain pitotreeniä ja lopussa on myös niitä malttitreenejä, joissa Y iloisesti nousee istumaan. Tokassa en päästänytkään sitä sitten noutamaan ja hain kapulan uutta heittoa varten, mutta video katkaistaan ennen sitä.

Täälläkin on pitotreeniharjoituksia.

Täällä myös, ja tässä näkee muuten sen, miten Y mieluusti haluaisi istua sivulla vähän ulospäin könöttäen.

Muutama kerta ollaan otettu noutoa vain kutsuna eli jätän Ylvan käy siihen -käskyllä makaamaan maahan, kapula on maassa sen edessä (ei kovin lähellä vielä) ja menen kauemmas ja kutsun Ylvan luokse noutokäskyllä. Sitä tehtiin ensimmäisen kerran silloin, kun nämä videot kuvattiin.

Kutsunoutoa on täällä ja täällä.

Tässä teille malleja.

Muista liikepaloista ei ole nyt videoita, joten jätän niiden käsittelemisen tällä erää. Pitää yrittää nyt aktivoitua videoimisen suhteen. Kentsunkin treenejä olisi kiva saada muistoksi.

Ylva pitää nykyisin namejakin ihan hyvänä palkkana. Mutta namipalkkauksen yhteydessä se ei ole ihan niin aktiivinen kuin lelupalkkauksen yhteydessä. Sitä työstetään eteenpäin. Vaikka Ylvalta löytyy potkua ja voimaa liikkeiden suorittamiseen, niin haluan siltä kuitenkin enemmän aktiivisuutta liikkeiden väleissäkin. Uskon sen kehittyvän ajan myötä. Ollaan kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että treenitilanteet vaativat multakin aika paljon aktiivisuutta, ennen kuin osat voivat täysin vaihtua. Ylvan treenien jälkeen onkin aina sellainen olo, että tietää tehneensä. Olen kuitenkin tyytyväinen Ylvan asenteeseen. Se on kivalla mallilla, ja Y on selvästi syttynyt tekemiseen.

Ylva on myös syttynyt uimiseen. Nyt kun se keksi, että vesi on ihan ok-juttu, se kilahti siihen täysin. Olimme eilen uittamassa Ylvaa ja Koodia (mukana myös Kentsu ja Monni) ja Y oli sanalla sanoen hullu. Ekan kerran Y meni oma-aloitteisesti veteen viikko sitten sunnuntaina. Silloin sitä harjoitettiin uimaan kepin voimalla muutaman uimavedon verran. Seuraavaksi Y pääsi veteen seuraavana torstaina. Lampi oli niin matala, ettei siinä voinut uida, mutta silloin Ylva aloitti vesijuoksun... Sunnuntaina käytiin koirien uimarannalla Haukilahdessa, ja siellä Y ui sen verran, mitä sain keppiä heitettyä vähän syvemmälle. Ranta syveni niin hiljalleen, etten saanut heitettyä keppiä kovin syvälle. Eilen sitten Y pääsi oikeasti uimisen makuun.

Y tuli välillä vapaaehtoisesti rantaan.

Ylva ei tarvinnut mitään heitettävää veteen mennäkseen. Se saattoi uida ihan muuten vaan omia lenkkejä. Sen isähän on samanlainen - voi uida parikin tuntia putkeen. Mutta se on sellainen nautiskelijauimari, kun taas Ylva vaikuttaisi olevan raivopää suorittaja. Jos sille heitti veteen uimalelun, Y ui lelulle aivan raivolla. Siis oikasti niin lujaa kuin pääsi - ja kerran piti jotain ajohaukkua muistuttavaa vikinää mennessään. Samoin se tapporavisteli frisbiitä vedessä - tosi fiksua - eikä välitä yhtään, vaikka uppoaa päätä myöten veden alla. Se oli niin fanaattinen, että mä niin näen ongelmia. Jouduin ihan oikeasti komentaa sen pois vedestä. Taidanpa seuraavaksi suunnata sellaiselle rannalle, jolla pystyn itse syöksyä Ylvan perässä veteen, jos se ei tottele mun kutsuja. Ihanaa toki, että se rakastaa uimista noin paljon, mutta kyllä sen pitää kutsusta vedestä pois tulla!

Eilistä uintisessiota on kuvattu myös videolle, mutta en ole vielä ehtinyt siirtää sitä koneelle.

Kennelikin uskaltautui uimaan kepin hakuun.

Frisbiin tapporavistusta tällä kertaa jalat pohjassa - Y teki sitä myös uidessaan.

Tässä vielä kuva sisaruksista uinnin jälkeen. Ikää vuosi ja päivä. :)

Ylva ja Koodi