Pikakelauksella

Kesäloma on tältä erää lusittu ja töihin palattu. Toisaalta kiva saada taas ryhtiä elämään, kun arki on niin aikataulutettua. Mutta olisin voinut kyllä lomailla pitempäänkin. Onneksi lomaa jäi vielä varastoon.

Kentsu aina yhtä reippaana kimppakuvissa...

Teimme koirien kanssa pienen lomareissun heinäkuun lopulla. Lähdimme ensin vuorokaudeksi Hartolaan T-leirille, jossa koulutin yhden päivän ja kuuntelin Maria Brandelin koulutusta seuraavan aamupäivän, ennen kuin jatkoin matkaani kohti Joensuuta.

Ulkoruokinnassa reissun päällä.

Matkaan pakattiin tietenkin myös leluja.
Kentsu meidän huoneessa Kunkkulan koirakeskuksessa.

Treffasimme matkan varrella Varkaudessa Leenan koirineen ja ajoimme peräkkäin Joensuuhun, jossa majoituimme leirintäalueella hienossa loma-asunnossa.

Loma-asunto oli paritalo, eikä siis mikään mökki.

Leirintäalue sijaitsi aivan rannalla, joten koirat pääsivät joka päivä uimaan - Ylvan taivas!

Kentsu katsoo, kun Ylva pulikoi.

Ylva malttoi käydä välillä rannallakin, juuri ja juuri.

Matkakaverit Kipi ja Ketku.

Kepa-setä

Meidän ryhmärämä - ja Kentsu tykkää taas ryhmäkuvassa olemisesta.

Koko kokoonpano eli Ylva, Kentsu, Kipi, Ketku ja Ruuti.

Lauantaina Leena suuntasi Ketkun kanssa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn ja mulle koitti yksi loman odotetuimmista päivistä. Lähdin nimittäin (omien) koirien kanssa Kolille. Kiersimme siellä noin kymmenen kilometrin lenkin. Sää oli helteinen (noin +25), mutta hyvin jaksettiin helteestä huolimatta reippailla. Maisemat olivat aivan mahtavat! Ei sitä syyttä sanota, että siellä on Suomen kansallismaisemat. Sinne on päästävä vielä uudelleen!

Koirat olivat mulla yhteisessä vetovyössä, josta erkani molemmille oma joustonaru.

Iloiset retkeilijät :)

Nyt alkaa jo väsy painaa - ollaan lähes perillä.

Hikisen päivän ja patikointiurakan jälkeen koirat pääsivät taas vilvoittelemaan veteen, kun pääsimme takaisin majapaikkaamme. Ihan hirveesti ei enää illalla leikityttänyt, mutta kyllä Ketku ja Ylva silti välillä intoutuivat leikkimään.

Joensuusta matka jatkui Kerimäelle yhteisen ystävämme luo. Ja siellä jatkui uinti-iloittelu, sillä lähellä oli aivan mahtava ranta. Ruuti-salukikin sai päästellä höyryjä ulos kunnolla, ja niin se tekikin, kun keksi että vedessä on mahtavaa juosta. Se juoksi kyllä ihan käsittämättömän lujaa!

Kenneli on hakenut kepin. :)

Ruuti

Ylva nappailee lumpeita.

Ketku

Kipi ja Ruuti

Ruuti ja Ketku

Ylva tulee kohta varastamaan Kentsun kepin.

Ylva

Ken

Ketku ja Ylva

Ylva

Ylva

Pikku-suorittaja matkalla varmaan kepille.

Ketku ja Ylva

Ken

Ruuti

Salukin vesijuoksua.

Kipsu on jo 12-vuotias.

Ketku ravistelee.

Illalla tulikin sitten itku pitkästä ilosta - Ylvalle tuli vesihäntä. :( Vedet ovat olleet nyt tosi lämpimiä, mutta vesihännän voi saada myös kokematon uimari ja kovasta rasituksesta - ja siitähän tässä varmasti oli kyse. Ylva oli saanut uida päivittäin, eikä mitään pikkumääriä kerralla, vaan pitkiä aikoja. Se lisäksi oikeasti ui, ja paljon. Ja rajusti... Ei siis ole mikään rauhallinen nautiskelija, vaan ottaa ihan kaiken irti uudesta vesielämästään. Kyllä mulla kävi välillä mielessä, että saakohan se kerralla uida liikaa, mutta kun näki toisen nauttivan niin täysillä olostaan, niin tyhmä tyhmä minä annoin sen nautiskella. Ja seurauksena oli kivulias vesihäntä.

Onneksi olin viimeisten asioiden joukossa pakannut mukaan kipulääkettä ja verkko-BOTit, joten annoin Ylvalle heti lääkettä, laitoin takin päälle ja otin sen yöksi peiton alle viereen. Ilmeisesti vesihäntä ei ollut ehtinyt kehittyä vielä kovin pahaksi (vaikka se oli selvästi jo ihan riittävän kipeä), koska yön aikana oireet katosivat. Mutta se tiesi Ylvalle uimakieltoa vähän pitemmäksi aikaa ja lisäksi annoin varmuuden vuoksi kipulääkettä kuurina, koska se tuntui olevan normihoitotapa vastaavanlaisissa tapauksissa.

Reissumme jatkui vielä pari päivää, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Myöhemmin lomalla kävin koirien kanssa pariin otteeseen Luukissa kävelemässä ja silloin uskalsin päästää Ylvan taas uimaan. Tällä kertaa kellotettuna... Siellä oli hyvä tehdä pikaisia pulahduksia, kun kiersimme erään lammen ja pysähtelimme välillä rannalle hengailemaan. Ylva sai aloittaa uimiset viiden minuutin pätkissä, ja niiden pituutta sitten alettiin hiljalleen pidentää. Toistaiseksi vesihäntä on pysynyt poissa, ja toivottavasti pysyy vastaisuudessakin. Hyvä kuitenkin tietää, että Ylvalla näyttäisi olevan taipumusta sen saamiseen.

Luukissa

Ylva odottaa lupaa saada syöksyä lampeen.

Siellä se kroolaa.

Kentsu vaatii aina sellaisen rannan, josta voi kahlata hiljalleen syvemmälle.
Muuten ei Kepa uskalla mennä uimaan.

Kepa kokeilee voiko kahlata - ei voi, syvä pudotus edessä.

Ylva on tosiaan aivan hulluna uimiseen. Olen ottanut alusta lähtien tavaksi, että se ei saa mennä veteen muuta kuin luvalla. Se kun saattaa muuten hypätä mistä vaan. Haluan käydä ensin tsekkaamassa, että ranta on turvallinen - ei levää, ei kiviä joiden päälle hypätä jne. Lisäksi en halua, että Y saa itse päättää koska ui. Se on otettu siis kontrollin alle.

Leikimme Luukissa "valmiinanne-paikoillanne-hep" -leikkiä Ylvan kanssa. Tiedä sitten onko kuinka järkevää luoda lisäjännitettä jo valmiiksi kilahtaneeseen tapaukseen, mutta hauskaa kuitenkin oli. ;) Pari videota löytyy täältä ja täältä.

Ihanaa kuitenkin, että Y tykkää uimisesta niin paljon. Se on hyvää liikuntaa, kunhan muistan pitää määrät kohtuullisena. Lisäksi uintipaikkoja löytyy tuollaiselle uimahullulle ihan eri tavalla kuin harkitsevalle jännittäjä-Kentsulle, koska Y tosiaan voi hypätä mistä vaan veteen ja K taas vaatii rannan, jolta voi kahlata hiljalleen syvenevään veteen. Ylva onkin uinut kesän aikana vähän siellä sun täällä, meressä, järvessä, joessa ja lammessa. :) Tässä muutama kuva Ylvasta ja Koodista Vantaanjoelta.

Sisarukset

Ylvan pitää taas taistella lumpeiden kanssa.

Koodin molskahdus :)

Kentsu ja Koodi (Kepa tipahti vahingossa jokeen, kun leikki uhkarohkeaa.)

Ylvan ravistelua

Välillä kirmattiin vähän veljen kanssa.

Yhteinen keppi

Pus pus veli

Ja taas mennään.

Lomalla tuli treenattua ennätyksellisen vähän, mutta nyt ollaan päästy senkin suhteen jonkinlaiseen rytmiin. Enemmän ollaan tosiaan vain ulkoiltu ja uitu (Ylva), ainakin mitä kuvista voi päätellä. :)