Treenaamista, vaan ei kisaamista

Treenasin kesäloman aikana ennätysvähän. Yleensä lomalla on ollut kiva päästä treenamaan vähän enemmän, mutta nyt mieli teki ottaa rennommin. Se taisi tulla tarpeeseen. Ylvaa olen tosin treenannut koko ajan säännöllisesti, mutta Kentsu sai pitää jonkin verran hiljaiseloa. Sen kanssa kun tuli treenattua todella tiukkaan tahtiin koko kevät ja alkukesä. SM:ien jälkeen K sai olla totaalitauolla hetken aikaa. Sitten alettiin hiljalleen aktivoitua, mutta oikeastaan vasta loman loppupuolella aloin ihan ”kunnolla” työstää Kentsua. Kentsu nimittäin valittiin HSKH:n joukkueeseen piirinmestaruuksiin, ja sain sille myös kisapaikan yhteen ns. taviskisaan ennen piirinmestiksiä.

Kentsu treenaamassa ruutua Lahdessa.

Kentsu on tuntunut treeneissä hyvälle. Keväällä tehty suuri työ kantaa siis hedelmää vielä tänne asti, mikä oli odotettavissakin. Senkään takia en ole suuremmin stressannut sitä, että venytin Kentsun treenitaukoa vähän pitemmälle mitä alun perin ajattelin. Mutta nyt siis ollaan oltu täydessä treenivauhdissa, aina tähän viikonloppuun asti.

K pääsee kohta pisteelle.

Meillä piti olla viime lauantaina kisat, ja ensi sunnuntaina on piirinmestaruudet – ja molemmat ovat meidän osalta peruttuja. Kentsu joutuu nimittäin huomenna tähystykseen. Sen peräsuolessa on jotain ylimääräistä, joka pullahti ulos viime perjantaina kahdesti. Lauantaina käytiin lääkärillä, joka teki löydöksen jostakin ylimääräisestä. Mitä se on, selviää ainoastaan tähystyksessä. Huomenna sitten jännitetään ja toivotaan parasta.

Harmittaa kyllä tosi paljon, että emme pääse taaskaan osallistumaan piirinmestaruuksiin. Viime vuonna ne jäivät väliin Kentsun ontumisen takia (sen elämän ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ontuminen), ja tänä vuonna tämän takia. Ensi vuodesta ei vielä tiedä, onko K enää kisaiskussa vai ei. Vai onko silloin jo Ylvan vuoro olla piirinmestiksissä. Kyllä harmittaa. Mutta tärkeintä on saada Kepa-setä kuntoon! Sen tilanne harmittaa ja huolestuttaa vieläkin enemmän.

Toivottavasti Kepa-sedällä ei ole mitään vakavampia setävaivoja.

Ken

Ylvankin treenit sujuvat kivasti ja edistystä tapahtuu hiljalleen. Toki jos pysähtyy miettimään, mitä kaikkea sille on vielä opetettava, iskee kamala uupumus pelkästä ajatuksesta. Ei siis kannata ajatella asiaa, tehdä vaan ja nauttia matkasta. :)

Pitotreeniä Lahdessa.

Mietin pitkään haenko Ylvan kanssa nuoren koirien renkaaseen ja tulin lopulta siihen tulokseen, että ehkä se ei ole meille tarkoitettu. Nuorten renkaalaisia kouluttaa valmennusrenkaalaiset eli toisin sanoen mun treenikaverit, joiden kanssa pääsen treenaamaan milloin tahansa. Niinpä tuntui vähän hölmöltä viedä mahdollisesti jonkun muun paikan, joka olisi voinut tarvita sitä enemmän kuin me. Vain sen takia, että olisi ollut ihan kiva kuulua johonkin Ylvankin kanssa. Mutta kyllähän se aika vielä koittaa meillekin, mutta ei nyt kuitenkaan nuorten renkaassa. Pääsen kyllä seuraamaan nuorten renkaan lupaavia koirakoita, koska olen lupautunut kouluttamaan heitä kertaalleen syksyn aikana. Mukaan renkaaseen pääsi muuten Ylvan Koodi-veli, jonka meno näyttää todella kivalle. :)

Oma löytyi, kiire jo palauttamaan.

Lisäksi mun olisi pitänyt ihan oikeasti ryhdistäytyä paikallamakuun treenaamisen suhteen ja laittaa liikkeitä muutenkin pakettiin – eikä se tuntunut sillä hetkellä mieluisalta ajatukselta. Halusin lomailla ilman ”pakkovelvoitteita”. Oikeasti Ylvan liikepalaset ovat sillä mallilla, että kyllä ne kasaan saisi parissa viikossa, mutta en vaan vielä halua tehdä sitä. Ja paikallamakuunkin saisi opetettua vähän nopeammassa tahdissa, jos sitä alkaisi ihan tosissaan työstää. En ole vaan jaksanut. Se on niin tylsä liike treenata. Mutta olemme kyllä vihdoin ja viimein aloittaneet sen treenaamisen, kun eipä se myöskään treenaamatta valmistu. Teen vielä aivan alkeistreenejä ja olen päättänyt puuttua heti mahdollisiin lonkallemenoihin jne. Toki Y on nuori, eikä sen kropan hallinta ole varmaan vielä täysin kehittynyt, mutta ei se myöskään ole koskaan ollut mitenkään ”löysä”, joten voin mielestäni hyvällä omallatunnolla vaatia siltä alusta lähtien ryhdikästä, koottua makuuasentoa.

Omien treenikavereiden lisäksi olen treenannut jonkin verran yksinäni (silloin saa eri tavalla tehokkaita treenejä aikaiseksi) sekä monien muidenkin, ei-niin-säännöllisten treenikavereiden kanssa. Kesäloma esimerkiksi aloitettiin Lahdessa treenaamalla Tesun, Oilin ja Lauran kanssa.

Ässä, Laura ja Tesu

Ässä

Joku

Joku

Zip

Zip

Ami

Kenneli

Loman aikana ehdittiin treenata useamman kerran Koodin ja Monnin kanssa. Pitääkin laittaa tänne näytille miten treenataan häiriötunnaria. Voi Monni-parkaa - ja voi nolotus sentään, kun en huomannut minne Ylvis-Pylvis ehti kirmata, kun olin keräämässä treenikamoja ja lähdössä autolle. Ylvan mielestä Monni on aivan ihana, mutta ehkä toi on vähän kohtuuton häiriö kuitenkin. Videolta muuten näkee, miten Y vielä harkitsi tunnarikapulan mukaanottoa, kun kutsuin sen pois. :)

En ole saanut aikaiseksi videoida meidän treenejä (enkä ole vieläkään tutustunut editointiohjelmaan), mutta Teemu oli ottanut videolle pätkän Ylvan treeneistä.

Koodi

Viime viikonloppuna treenattiin ja treffattiin myös uusimman Cefeus-tulokkaan kanssa.

Cefeus Wild Koodi II, Cefeus Wonderful Ylva II ja Cefeus Yaselma II

Koodi, Ylva ja Selma

Ylva-nahkamaha on onnellinen pentukaverista.

Ylva ja Selma

Cefeus Yaselma II oli oikein pätevä ja suloinen pakkaus.

Mun töihin paluu loman jälkeen taisi olla rankempaa Ylvalle kuin mulle. Meillä oli koko loma kaikki päivät täynnä ohjelmaa. Nyt kun yöunien päätteeksi pitäisi lepäillä vielä noin yhdeksän tunnin päiväunet, niin se tuntuu 1-vuotiaasta melko työläältä. Olenkin panostanut nyt enemmän aamulenkkeihin, jolloin koirat ovat saaneet juosta metsässä vapaana tunnin verran. Lisäksi olen tehnyt aamulenkeillä esineruutua, mikä on molempien koirien mielestä huippuhauskaa. Kohta kuitenkin tulee pimenevät aamut, joten pitänee alkaa hiljalleen totuttaa Ylvaa takaisin lomaa edeltävään rytmiin eli vähän lyhyempiin aamulenkkeihin. Nyt se meneekin luontevasti ja vähän pakon sanelemana, kun Kentsulta kiellettiin suuremmat ponnistelut ennen täyhystystä ja mahdollista operaatiota, ja siitä toipuminenkin taitaa ottaa aikansa. Ylva-reppanan ei auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Huomenna onkin sitten jännittävä päivä, kun selvitellään mikä Kepa-sedällä on. Peukut pystyyn, ettei se ole mitään vakavaa.