Jännitys jatkuu

Kenneli kesällä Luukissa.

Kentsu oli tähystysleikkauksessa viime viikon tiistaina. Vietimme sillä aikaa Ylvan kanssa päivää Luukissa. Ylva sai uida yhteensä lähes tunnin (useammassa erässä) ja kiersimme yhden lammen ympäri kulkevan kävelyreitin. Jossain vaiheessa Ylvan ottaessa iloa irti pulikoinnista sain tekstiviestin meidän eläinlääkäriltä. Kentsulta oli poistettu vuotava kasvaimen oloinen muutos. Samalla kerrottiin koska potilaan sai hakea kotiin.

Patti oli ollut noin sormenpään kokoinen. Siinä ei ollut mitään vartta, joten se on jouduttu kaivamaan pois suolesta. Se oli näyttänyt kuulemma todella erikoiselta. Eläinlääkärimme ei ole nähnyt vastaavanlaista aiemmin. Lisäksi se oli vuotanut aika paljon verta, mikä ei lupaa hyvää. :( Patti lähetettiin patologille ja tiedossa oli noin viikon jännittäminen tuomiota odotellessa.

Ihana Kepa-setä

Maanantaina sain viestiä lääkäriltämme. Patologi suositteli patille lisätutkimusta - eli normitutkimuksessa ei ole mitä ilmeisemmin selvinnyt mitään. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. Patista tilattiin immunologiset lisätutkimukset, joiden saamisessa menee vielä 7-10 työpäivää. Jännitys siis jatkuu edelleen. Nyt ei voi muuta kuin toivoa parasta ja varautua pahimpaan. :( Pitää myös iloita siitä, että patti on nyt poistettu - ja toivoa, ettei se ole ehtinyt tehdä tuhojaan.

Välillä on kyllä todella synkät ajatukset, mutta onneksi Kentsu voi silmämääräisesti arvioituna hyvin. Sen takia tämän ahdistuksen keskellä on ollut helpompi olla ja elää. K itse on nimittäin sitä mieltä, että ei tunnu missään. Se on iloinen ja pirteä, aivan oma itsensä. Aika kuvaavaa on se, että ainoa asia mitä se on itkenyt ääneen, on nälkä. Se joutui paastoamaan vuorokauden ennen tähystystä, ja se ei vaan sovi Kentsulle. Sillä lähti painoa lähes kilon verran! Lisäksi se oksensi tyhjää vatsaansa juuri ennen lääkärille menoa (ehdin just viedä sen odotushuoneesta ulos oksentamaan). Kun se sitten oli nukkunut nukutuspöhnänsä pois ja tajusi, että ruokaa voisi olla tarjolla, se alkoi huutaa suureen ääneen. Kertaakaan se ei ole pihahtanutkaan tutkimuksissa tai leikkauksen jälkeen, vaikka sen on täytynyt olla todella kipeä. Mutta nälkäänsä se itkeä pillitti. Asiat tärkeysjärjestykseen, sanoo Kepa-setä. :)

Saan perjantaina tentattua vähän lisää asiasta meidän eläinlääkäriltä. Meidän piti silloin tehdä muutenkin toimintasuunnitelmaa jatkoon ja käydä läpi patologin lausuntoa, mutta lausuntohan ei nyt sitten ehdi siihen mennessä saapua. Mulla on kuitenkin muutamia ihan käytännön kysymyksiä, joten ihan hyvä nähdä lääkäriä tässä välissä.

Perjantaina on muutakin jännitettävää - otetaan nyt kaikki jännityksenaiheet samaan nippuun. Silloin on nimittäin Ylvan luustokuvaus. Ylva onkin sisarusparvesta viimeisin kuvattava. Kaikki on kuvattu viimeisen kuukauden sisällä, ja kaikilla on A-lonkat ja nollan kyynärät. Näiden lisäksi Ylvalta kuvataan selkä plus tutkitaan polvet. Silmäpeilaus pitää tehdä myöhemmin. Myös Kepa-sedälle sen voisi taas tehdä, ellei se saa jotain muuta tuomiota ennen sitä... :( Nyt ei auta muuta kuin jatkaa arkea eteenpäin ja odotella tuloksia sekä napata koirat aina välillä kainaloon ja nauttia siitä, että ne ovat siinä.

En kyllä millään olisi vielä valmis luopumaan tästä.